Avainsana: vauva

Kaunis äiti

lindbladamanda8 kommenttia

Raskaus aika yllätti minut. En ollutkaan se hehkuva pallomaha jollaisena olin itseni kuvitellut. Olen koko elämäni taistellut itsetunto ongelmien kanssa. Varsinkin raskauden loppuvaiheessa, sekä synnytyksen jälkeen epävarmuus nousi taas enemmän pintaan.

Sosiaalinen media pursuaa kuvia isotissisistä ja hoikista fitness naisista. Raskauskaan ei enää saa olla este täydellisyyteen. Kropan pitäisi mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen näyttää samalta kuin ennen.

Felix on nyt 9,5kk. Olen vasta pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että kroppani ei enää tule näyttämään samalta kuin ennen lasta. Kroppani sai uuden elämän aikaan. Kai se jossain saakin näkyä!?

Katselen instagramistani fitness mimmien kuvia. Heidän elämänsä pyörii ruoan, treenin, peilin ja kropan ympärillä.

Väitän, että elämässäni on lapsen myötä enemmän sisältöä, rakkauta, pelkoa, vastuuta kuin koskaan aiemmin.

Tajuan, etten kadehdi fitness mimmien elämää tai vartaloita. Todellisuus on se, että kadehdin heidän ulkopuolelta saamaa huomiota. Haluan saada hyväksyntää ja ihailua niinkuin hekin saavat. Uskon, että sitä kaipaa myös moni muu nainen.

Valokuvaaja Susanna Hynynen toteutti kuukausi sitten kuvauksen nimeltä Kaunis äiti. Susannan ajatuksia ja kuvia voit nähdä täältä.
Kuvaukset järjestettiin Långvikin kylpylä hotellissa. Meidät meikattiin, jonka jälkeen puettiin alusvaatteet päälle ja kameran eteen alusvaatteissa.

Kuvausta edeltävänä iltana aloin miettimään mihin oikein olen lupautunut. Alusvaatteissa! Kunnes mietin, että tämä on itseäni ja tuhansia muita äitejä varten. Lapset on kaikki erilaisia, joten eihän äiditkään voi olla samasta muotista veistettyjä.

Meikit naamassa ja alusvaatteet päällä tunsinkin itseni yhtäkkiä itsevarmaksi. Susanna oli myös ihanan kannustava koko kuvauksen ajan. Tilanne oli meille kaikille yhtä outo, joten hölmistyneinä heiteltiin ideoita asennoista ja ilmeistä. Tyylikkäissä alusvaatteissa meikin naamalla saimme hetken aikaa leikkiä oman elämämme super malleja. Niin itse ainakin kuvittelin! 🙂

Kuvauksen jälkeen olen päättänyt hyväksyä itseni tällaisena. Kukaan ei ole täydellinen. Meillä on kuitenkin päivittäin edessämme pienet ihmiset joille me olemme täydellisiä.  Pienet ihmeemme, jota upeat kroppamme kantoi ja kasvatti sisällään 9kk. Hyväksymällä itsemme, opetamme myös lapsillemme hyväksymään itse itsensä.

Tuhannet kiitokset Susannalle ihan mielettömästä päivästä ja ihanista kuvista.

Tässä teille rakkaat lukijat, Kauniita äitejä! ❤

kaunis_äiti

kaunis_äiti-2

kaunis_äiti-3

kaunis_äiti-4

” I grow humans. What’s your super power?”

Kuvat: Susanna Hynynen

Perhe on paras!

lindbladamanda1 kommentti

Eilisessä aamu tv:ssä kerrottiin, että viime vuonna Suomessa syntyi vähiten lapsia lähes 150 vuoteen. Syynä tähän on se, että lasten hankintaa siirretään kokoajan myöhemmälle iälle. 

 En koe itseäni kovinkaan nuoreksi äidiksi. Sain esikoiseni ollessani 25-vuotias. Varsinkin raskaana ollessani sain kuitenkin kuulla paljon kommentteja miten näin nuorena alan hankkimaan lapsia. Asun pääkaupunkiseudulla ja huomaan, että täällä ajatus on se, että ensin luodaan ura, sitten tehdään lapset. Sain ihan suoraan myös kuulla tämän lauseen muutamalta naiselta.

Ihmettelen yhtä asiaa. Miksi en voi luoda uraa saatuani lapsia? Elastinen sanoo hyvin yhdessä biisissään. ”Lapsi on lahja, ei itseoikeus.” Itselläni yksi suurimmista haaveista on ollut tulla äidiksi. Miksi siis olisin odottanut pidempään, jolloin lasten saaminen olisi saattanut olla paljon vaikeampaa? Se on tutkittu fakta, että ikääntyessä hedelmällisyys heikkenee.

– Nainen on hedelmällisin noin 25. ikävuoden paikkeilla. Vaikka yksilölliset vaihtelut ovat huomattavia, alkaa hedelmällisyys laskea noin 30-vuotiaana ja selvemmin 35-vuotiaana, Tiitinen toteaa. (lainattu täältä)

Tottakai ymmärrän, että monilla saattaa olla samanlaisia haaveita kuin minulle, mutta oikea kumppani puuttuu. Tänä päivänä on vain jotenkin oletus siitä, että pitäisi olla talo, ura, rahaa mielellään paljon ennen kuin voi alkaa lapsia miettimään. Varsinkin nyt tuon pienen kanssa ajatus tuntuu hullulta. Hänelle tärkeintä on syli. Maissinaksut on tietenkin aina bonusta. 

 Välillä mietin millaisia ihmisiä me näistä pienistä ihmisistä kasvatetaan jos meidän ensimmäinen ajatus on se, että ensin ura sitten lapsi. Elämme maailmassa jossa mikään ei riitä. Pitää saada parempi titteli, nuorempi mies tai vaimo, enemmän rahaa, enemmän tykkäyksiä, enemmän seuraajia ja enemmän lihaksia.

Oppiiko lapsemme näillä tavoin toisten ihmisten huomioimisen, ystävällisyyden, välittämisen, rakkauden ja itsensä hyväksymisen. Epäilen. 

 Vietettiin eilen taas ihana päivä Felixin kanssa siskoni luona. Illalla pohdin kovasti, että tuo on nimenomaan sitä parasta ajanvietettä lapsille. Toistensa kanssa leikkiminen. Välillä riidellään leluista. Seuraavassa sekunnissa ollaan tekemässä kimppa halia koko porukassa. Illalla siskoni ja minä mentiin vauveleiden kanssa vetämään Järvenpäähän kävelykoulua. Paikalla olikin lähes 35 ihmistä tulossa reippailemaan. Mahtava päätös rupatella tuntemattomien vanhusten kanssa ja samalla kävellä 5km iltalenkki. 

 Ura voi loppua yhdessä yössä. Raha voi helpottaa elämää, mutta ei tuo rakkautta. Sosiaalinen media luo paineita, hyväksyntää ihmisiltä joita ei edes tunne. Perhe rakastaa, huolestuttaa, vihastuttaa, ihastuttaa, naurattaa, väsyttää. Perhe on paras! ❤

  

  

 

Tiistai

lindbladamanda9 kommenttia

Hitsi päivät juoksee kamalaa kyytiä. Helsinki City Runiin aikaa enää 3,5 viikkoa. KÄÄK! 😀

  Välillä tuntuu, että on vaikea saada pitkiä lenkkejä mahdutettua kalenteriin. Mieheni on mahdollistanut mun treenaamisen niin hienosti, että haluaisin antaa hänellekin välillä mahdollisuuden päästä treenaamaan. Jos multa nyt kysyttäisiin oliko juoksurattaiden osto kannattavaa sanoisin, että ehdottomasti KYLLÄ! Niiden kanssa pystyn itse tekemään päivisin lenkkejä ja näin ollen mieheni pääsee illalla treenaamaan. Rattaiden kanssa juoksu on kyllä rankempaa kuin ilman. Toivon kuitenkin, että puolikas menee sitten super kevyesti kun ei maaliin tarvitse työntää kuin itsensä. 😉 Äsken käytiin Fefun kanssa 10,5km aamulenkki rattaiden kanssa. Jätkä nukkui tyytyväisesti mamman läähättäessä taustalla. Itseasiassa vetelee edelleen pihalla sikeitä. 

 Nyt kun tuo pikkumies ei enää ole mikään vauva ajattelin hieman kertoa omia mielipiteitä tarpeellisista hankinnoista näiden 9,5kk aikana.

Hyviä hankintoja meille oli:

  • Emmaljunga Citycross vaunut  
  • Kylpyamme Onda, ammeessa on vauvapuoli ja nyt Feffe on jo siirtynyt ns. isomman lapsen osaan.
  • Leikkimatto, jouduin kyllä ostamaan siskoltani heidän maton, koska olin itse ostanut ihanan harmaa/beigen leikkimaton, joka Felixin mielestä oli tylsin matto ever. Suosittelen siis unohtamaan kodin sisustuksen ja ostamaan lapselle mahdollisimman värikkään leikkimaton.
  • Sitteri. Ostin tuttavalta ihanan värikkään sitterin, jossa roikkuu hauskoja eläimiä. Felix tykkäsi siitä TODELLA paljon.
  • Kantoreppu. Aluksi meillä oli Manduca. Vaihdettiin se kuitenkin Baby Björnin One reppuun Felixin kasvaessa.
  • Turvakaukalo. Maxi-Cosi Pebble. Nyt vaihdettu jo ison pojan istuin. Maxi-Cosin 2 way Pearl. Tykätty kovasti molemmista. Helppo laittaa autoon, tuo kaukalo oli helppo kiinnittää myös pelkillä turvavöillä. Isompi istuin kääntyy molempiin suuntiin ja sitä saa myös kallistettua hieman makuuasentoon.
  • Matkarattaat. Aluksi käytettiin Baby Joggerin City minejä, nyt matkarattaina on toiminut yhtä hyvin Baby Joggerin Summit x3. City minit vein äitini luokse, jotta heillä on sitten rattaat valmiina kun lapsenlapset tulee kylään.
  • Stokke syöttötuoli. Käytössä ollut oikeastaan 5kk asti. Ainoa miinus on, etten tiedä millä hitsin myrkyillä nuo kuivat ruoan jämät saisi tuolista irti.  
  • Uimapuku, ostin 70cm painipuvun mallisen uikkarin joka on mennyt Fefulle 3kk asti ja menee edellleen.
  • Frotee suojalakanat. Todella hyviä. Alussa en tiennyt, että pippelikin voi olla ”väärin päin” ja löydettiinkin itsemme muutamaan otteeseen pissassa nukkumassa.

 

Ei niin nappi ostoksia:

  • Pinnasänky, Felix ei ole edelleenkään koskaan nukkunut yhtä täyttä yötä pinniksessä. 😀
  • Unipussi. Ei ole koskaan käytetty ja maksoi hunajaa.
  • Vaipparoskis. Tätä ei kyllä loppujen lopuksi koskaan ostettu. Pärjätään hyvin tavallisella roskiksella. Hyvänä vinkkinä sain kaveriltani, että haisevimmat tavarat voi heittää heti suoraan pönttöön ja vaipan ainoastaan roskikseen.
  • Tuttipullot. Kun ei tuo rääpäle koskaan oikein kunnolla oppinut siitä pullosta juomaan.
  • Kengät vauvalle. Niitä oli hirveä kasa. Koskaan ei tullut käytettyä ja osa onkin jo liian pieniä. Vauva kun ei tee kengillä yhtikäs mitään.

 

Tässä nyt tällaisia ensimmäisenä mieleen tulleita juttuja. 🙂 Toivottavasti niistä on jollekin apua. 

 Täällä arki rullaa muuten oikein mukavasti eteenpäin. Viikonloppuna asennettiin pyörääni Fellulle turvaistuin ja eilen ajeltiinkin jo neuvolaan fillarilla. Jätkä ei ollut moksiskaan. Istui vain tyytyväisenä ja katseli maisemia. Toivottavasti homma jatkuu yhtä mukavana niin päästään kesällä tekemään pidempiäkin retkiä pyörällä. Kokeilin pyörää koti pihassa ilman kypärää ja sain asiasta kamalan palauteryöpyn. Arvostelen yleensä itsekin kovasti vanhempia jotka pyöräilee lastensa kanssa ilman kypärää. Meistähän noi mini ihmiset ottaa mallia. Lupaan ja vannon, että tästä edespäin pyöräilen aina kypärä päässä, myös kotipihalla. 

 Kunhan tuo pikku possunen tuolta heräilee niin lähdetään moikkaamaan siskoani ja hänen lapsiaan! Illalla vielä Specsaversin Suuri Suomalainen kävelykoulu Järvenpäässä, jonne on kaikki tervetulleita. Startti Specsaversin ulkopuolelta kello 18! Lisää tapahtumasta täällä. Kävely tehdään naisten sydänterveyden hyväksi.

Kiva alkanutta viikkoa kaikille! ❤ 

 

Odotukset vs. todellisuus

lindbladamanda10 kommenttia

 

Sain lukijalta toiveen kirjoittaa siitä miten omat ajatukset ja teot ovat muuttuneet lapsen syntymän myötä. Tämä oli mahtava idea. Yksi tärkein asia mitä olen oppinut on se, ettei koskaa pidä olettaa tai päättää mitään etukäteen. Asiat ei suurella todennäköisyydellä mene niinkuin olit ajatellut. 😂


Kun sain tietää odottavani poikaa, aloin heti suunnittelemaan tyylikkäitä asukokonaisuuksia mihin vauvan pukee. Totuus on ollut jotain ihan muuta. Bodyt on mielestäni ainoa oikea vaatetus vauvalle joka on paljon sylissä! Paidat on tähän asti ollut todella epäkäytännöllisiä. Felix usein on näyttänyt myös tyylimammojen painajaiselta. Kaverilla saattaa olla sinivihreä body ja kirkkaan punaiset sukkahousut päällään. Lapsi raukka! 🙈

 Raskaana ollessani ajattelin, että teen asioita omalla tavallani enkä kysele muilta. Whatsuppi on laulanut synnytyksestä lähtien. Ensimmäisenä olen kyselemässä siskoltani ja äidiltäni neuvoja!

 Minun piti myös olla ehdottoman tiukka siinä, että pyrin tekemään lapsen soseet itse ja pyrin välttämään sokeria lapsella. Soseita olen jonkin verran tehnyt itse. Felix syö kuitenkin myös ihan yhtä lailla kaupan soseita. Me ollaan lähes joka päivä liikenteessä ja minun mielipiteeni on se, että valmis soseet on paljon helpompi kuljettaa mukanaan. Sokereita pyritään välttämään. Felix ei vielä saa maistaa mamman karkkeja tai jäätelöitä. Pyrin valmis soseissakin ostamaan niitä, joihin ei ole lisätty sokeria. Jos kuitenkin onkin tullut ostettua sellaista joka sisältää lisättyä sokeria saa poika sen syödä. 🙂

Raskaana ollessa ajattelin, että pyhitetään kyllä miehen kanssa aikaa myös toisillemme. Vielä emme ole missään kahdestaan olleet. Tosin käymme paljon yhdessä lenkeillä niin, että F nukkuu vaunuissa ja tämä onkin tuntunut riittävän molemmille yhteiseksi ajaksi tällä hetkellä.

Olin päättänyt jo ennen lapsen syntymää, että haluan pitää itsestäni huolta myös lapsen synnyttyä ja siitä olenkin hyvin pystynyt pitämään kiinni. Tästä suuri kiitos myös miehelleni, joka on mahdollistanut minun treenaamisen. ❤

 Kasvatuksellisista asioista en vielä oikein osaa sanoa, koska Felix alkaa vasta pikkuhiljaa tulla siihen ikään, että ymmärtääkin hieman mitä hänelle puhuu ja sanoo. Huomaan kuitenkin jo nyt olevani todella lepsu. Eihän se nyt haittaa jos poika vähän taputtaa telkkaria, saahan se nyt tuota laatikkoa vähän kaivella kun ei siellä mitään lapselle vaarallista ole… Tulen olemaan vielä todella pulassa tuon vauhtiviikarin kanssa.

Olen itse yllättynyt siitä, miten ns. huoleton olen äitinä. Vauva ei estä minua elämästä. Pieni vauva oppii maailmasta meidän kanssamme. En stressaa siitä voinko lähteä jonnekin vaikka meno osuisi lapsen päiväunien tai ruokailun aikaan. Lapsi nukkuu kun on väsynyt ihan missä vain. Ruuat on myös helppo ottaa vauvalle mukaan. Luulin, että stressaisin arkea enemmän vauvan kanssa. Kokemus on kuitenkin opettanut, että kaikki on helpompaa kun ei etukäteen ota asioista kamalaa stressiä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Odotin raskaana ollessani kovasti pikkuvauva aikaa. Nyt olen kuitenkin huomannut olevani todella iloinen kun tuo aika on ohi ja meillä alkaa olla sosiaalinen ja toimelias pikkumies. Vauvat on edelleen ihania, mutta tuo pikkuvauva aika olikin yllättävän tylsää. On ihanaa kun minin kanssa voi pikkuhiljaa jo kommunikoida.

Sain tänään postissa synnytyskertomukseni. En tiedä missä se on tämän 9kk seikkaillut. Olen edelleen sitä mieltä, että olen esimerkillinen synnyttäjä. Haha! 🙂 Pääsisinpä taas synnyttämään. Vielä en kuitenkaan ole valmis taas olemaan raskaana. Löysin papereista kätilöni nimen, Päivi Vihersaari. Hän kertoi tekevänsä Kättärillä vain kesäduunia ja asuvansa muuten Ranskassa. Ihan huippu kätilö, joka teki synnytyksessäni ihan kaiken niinkuin toivoin. Minun piti kodiututtuamme laittaa hänelle erikseen kiitos mahtavasta työstä. En kuitenkaan muistanut hänen nimeään. Onkohan mitenkään mahdollista, että kiitos kulkeutuisi hänelle tämän internetin ihmeellisen maailman kautta?  Jos mulla on extra rahaa ens kerralla kun synnytän, hommaan saman mimmin itelleni kätilöksi. 😀

img_3106

9kk

lindbladamanda2 kommenttia

Moi kaikki! 

Mä olen Felix ja täytän tänään 9kk. 

 Nukuin ekat 6kk kuin tukki. Nykyään tykkään herättää mammaa noin 4-10 kertaa yössä. Välillä iskee nälkä ja välillä haluun vaan mamman kainaloon.

Musta tulee kakskielinen. Siis sitten kun osaan sanoa muutakin kuin ”lamppa”. Mamma puhuu mulle ruotsia ja isi suomea.

Osaan kontata, seistä ja kävellä tukea vasten, istua, kiivetä ja mennä karhukävelyä. Isin kanssa me leikitään jo hippaa lattialla kontaten. Vitsi se on hauskaa!!! 😂

  Syön vähän kaikkea. Ehkä parhaiten maistuu tällä hetkellä pasta ja kana. Myös marjat on suurta herkkua, sekä tietty maissinaksut. Paperi on kuitenkin suurinta herkkua!!! Etsin kotona kaikki mahdolliset paperit käsiini ja yritän tunkea vauhdilla suuhun ennenkuin mamma huomaa! Se kaivaa ne aina mun suusta ja sanoo jotain NEJ! Se on mun mielestä älyttömän hauskaa!  

 Mä oon aika etevä jo potallakin. Teen aika usein kakan pottaan ja muutamia pissojakin on osunut sinne! 

 Nukun tällä hetkellä kahdet päiväunet. Ekat noin 11-13 ulkona vaunuissa tai rattaissa kun mamma lenkkeilee ja tokat 14-16 sisällä sängyssä. 

Tuun varmaan kertoilemaan lisää kuulumisia taas viimeistään kun täytän 1v! Huisia miten nopeesti aika menee!

Ps. Pakko kertoa tästä sika makeesta lahjasta jonka sain. Teemu Selänteen lippis MULLE omistetulla nimmarilla. Kenellä muulla 9kk jätkällä löytyy samanlaista?!  

 
   
 
Kaksi alinta kuvaa by: Susanna Hynynen 

No more sleep – Arvonta! 

lindbladamanda35 kommenttia

Muistatte varmaan meidän super nukkuja vauvan, joka sairaalasta kotiuduttuamme nukkui yhden herätyksen taktiikalla. Joskus jopa koko yön. 

 No se super nukkuja on kaunis muisto vain. Felix oppi noin viikon sisään konttaamisen, istumaan nousemisen, tukea vasten kävelyn ja kiipeämisen. Siinä samassa yöt muuttui sirkukseksi.  

 Alkuun heräiltiin öisin 3 kertaa syömään. Nyt jätkä saattaa kuitenkin ”herätä” kahden tunnin välein itkien. Puoli unissaan lähdetään kiipeämään ja konttaamaan päälleni ja hamuamaan tissiä. Nopein apu tähän unissa sekoiluun on laittaa tissi pikku miehen suuhun. Useinmiten kaveri on unessa samalla sekunnilla, eikä varsinaista nälkää edes ole. Tuttikin kelpaa yleensä, mutta sillä ei saa kaveria hiljaiseksi ihan niin nopeasti.  

 Eilen yritettiin sitten jotakin uutta. Laskettiin pinnasängyn tasoa ja nostettiin laidat ylös. Kun Felix sitten ensimmäisen kerran heräsi tuolta oli huuto paniikinomaista. Samoin jos yritin poikaa unissaan nostaa tuonne takaisin. 

  En halua tehdä mitään huudatus unikoulua! Saan edelleen nukuttua niin, että päivisin jaksan ilman päiväunia. Silti tämä yö sirkus stressaa. Välillä tuntuu, että poika on tissillä 5-7 kertaa yössä. Pelkään, että teen itselleni karhunpalveluksen jos nyt opetan pojan aina saamaan tissiä kun heräillään. Onko kellään mitään viisaita vinkkejä? Tai edes kokemusta ja lohduttavia sanoja, että tämä vielä jossain vaiheessa helpottaa? 
Sain lapsi messuille 15-17.4 arvottavaksi kaksi lippua! Pistetään siis arvonta pystyyn. Kerro kommentteihin mistä haluisit blogissa lukea sekä s-posti osoitteesi! Arvon voittajan sunnuntaina 3.4 illalla. Onnea arvontaan!  

 

Bikinikunto

lindbladamanda3 kommenttia

Kirjoitan myöhemmin vielä lisää Thaimaan reissusta. Kunhan olen kunnolla toipunut oksennustaudista, jonka sain tuliaisena reissusta. Enpä ole moista tautia 11 vuoteen sairastanut.IMG_2270

7kk synnytyksestä oli aika pukea ensimmäistä kertaa bikinit pallovatsasta luopumisen jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman ahdisti. Super julkkis mutsit kuitenkin kisaa jo bikinifitness kisoissa tuossa vaiheessa.

Tällä hetkellä itse raskaus tuntuu jotenkin jo todella kaukaiselta. Olin mielestäni tässä vaiheessa palautunut jo hyvin. Painokin on reilu 5kg vähemmän (8kg oksutaudin jälkeen) kuin ennen raskautta. Onneksi olin ostanut ihania uusia bikineitä, joita odotin jo saavani päälleni. Peilistä katsoessani fiilis olikin paljon positiivisempi kuin olin ajatellut. Ihan ok:n näköinen hieman kalpeahko mutsi ihminen tuijotti peilistä.

MUTTA.

Instagram friikkinä pyysin tietenkin miestäni ottamaan uusista bikineistäni kuvia. Kuvia katsellessani iski totuus vasten kasvoja. Tuntui, että kuvia katsellessani en nähnyt muita asioita kuin virheitä vartalossani. Mahaa joka ei enää ole yhtä kiinteä kuin ennen, selluliitit jaloissa ja raskausarvet mahassa. Äitinikin kysyi vielä vahingossa altaalla ”mitä sun kyljissä oikein on?” -”No mamma, ne on mun raskausarpia.”

Piti oikeasti kotiin tullessa selata kuvia taaksepäin, jotta voisi itselleen taas muistuttaa mistä on lähdetty. 7kk sitten oli biksulook tämä.

IMG_8849

Äly hoi blondi. This is life. Jos meinaan vielä muutaman muksun tässä pyöräyttää, ei nämä raskausarvet varmaan ole vähentymässä. Mahani oli TODELLA suuri tuossa loppu vaiheessa, joten ei se ihan hetkessä siitä häviä. Arvatkaa mikä omaan fiilikseen auttoi… Hävettää myöntää, mutta juuri tuo kirottu sosiaalinen media. Laitoin lomakuvia faceen ja instagramiin. Vasta muiden kommentit sai minut heräämään. Minä 7kk sitten synnyttänyt äiti ihminen näytän hyvältä bikinit päällä.

Totuus on kuitenkin se, että meitä synnyttäneitä mammoja pitäisi oikeasti kehua enemmän. Raskaana ollessamme saamme koko ajan kuulla ”oletpa sinä kasvanut” kommentteja. Kun synnytyksen jälkeen pääsemme taas omiin mittoihimme, tulee harva enää sanomaan ”oletpa sinä pienentynyt.” Naista ei KOSKAAN voi kehua liikaa, ei varsinkaan synnyttänyttä naista. Muistakaa se.

Itse kadotin hetkeksi itsevarmuuteni noiden raskauskilojen myötä. Tuohon vaikutti varmasti myös kaikki se, että nyt ei ikinä enää laita omia tarpeitaan etusijalle. Sitä harvoin on enää Amanda, vaan usein miten mamma. 7kk aikana parisuhde on myös jäänyt kakkoseksi ja ykkös sijalla on ollut perheen aika.IMG_0562

Huhtikuussa saan osallistua valokuvaaja Susanna Hynysen valokuvaus projektiin nimeltä Kaunis Äiti. Susannan ideana on valokuvilla näyttää, että synnyttäneet äidit ovat kauniita. Kaiken kokoisina ja näköisinä, juuri niillä raskausarvilla, jotka muistuttavat meitä meidän elämämme suurimmasta työstä ja saavutuksesta. Uuden elämän ihmeestä. Tuo projekti auttaa varmasti myös tässä oman kroppansa hyväksymisessä.

Tältä näyttää 7kk sitten synnyttäneen äidin kroppa


Vartaloni ei ehkä tule näyttämään samalta kuin ennen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se silti näyttäisi hyvältä!

 

Pakkaus puuhia

lindbladamanda4 kommenttia

Ajattelin Lapin reissuun pakatessani, että Thaimaaseen on sitten helpompi pakata kun vaatteita ei tarvitse niin paljon mukaan…Perun sanani. Vaatteita ei tarvitse, mutta kaikkea muuta kyllä. Siskoni kuuli jostain, ettei vauvoille ole kovin hyvin Thaimaassa vauvanruokia tarjolla. Meillä on nyt siis matkalaukku täynnä vauvanruokaa, vaippoja ja lääkkeitä. 😀

Pidän lasten UV-asuja maailman tyhmimpinä juttuina. Arvatkaa hankinko viime hetkellä Feffelle sellaisenkin?

  
Ihana kuitenkin päästä aurinkoon ja lämpöön. Sitä on todellakin jo ikävä!

Nyt vinkki esimerkiksi ystävänpäiväksi:

Niinkuin mainitsin, kävin lauantaina Tikkurilassa Studio Livelissä jalka- ja kasvohoidossa. Oikeasti taivaallista! Kasvohoito sisälsi: Perinteinen käsintehtövä ihonpuhtistus (sis. pintapuhtistus, kuorinta, lämmin parafiini, mekaaninen syväpuhtistus, hieronta, hoitonaamio, kulmien muotoilu ja väri, ripsien väri, päivävoide)

En ole siis IKINÄ ollut näin hyvässä kasvohoidossa. Eikä tämä ole mikään blogiyhteistöä. Olen vain todella tyytyväinen asiakas. Eilen sain ihanat uudet kynnet ystävältäni Anulta. Torstaina on vuorossa sokerointi. Alkaa tää mamma pikkuhiljaa olla valmis aurinkoon! 😀

  
Lauantaina tein pitkästä aikaa kunnon painonnosto treenin. Täällä on jonkinverran kyselty millaisia treenejä teen joten tässä tulee tuo lauantainen.

  Tempaus polven päältä x 3, aloitus painoina oli 25kg ja siitä noustiin 43kg asti.

Rinnalleveto + Etukyykky + ylöstyöntö, aloituspaino 35 ja noustiin 62,5kg asti.

  Tempausveto, tämä käytännössä niinkuin lähtisi tekemään tempaus otteella maastavetoa. Liikkeen tekee oikein kun sen saa tuntemaan takareisissä. Lähdettiin 45kg ja noustiin 75kg asti. Toistoja 4kpl.

Sain tästä treenistä mahtavat mustelmat reisiini. Tosi fiksua, näin kun muutaman päivän päästä sais keikkua bikinit päällä. 

 Eilen kävin juoksulenkillä. Valitsin Korson ainoan jäisen tien. Ketutti tuo sää ja jäisyys niin paljon, että lenkkikin sitten venyi kilometrin verran pidemmäksi kuin alkuun suunnittelin. Toivon, että Thaimaassa pystyisin aamuisin käydä vähän juoksemassa. Suunnitteilla on myös tehdä visiitti Phuketin crossfit salille. 

 Seuraava postaus tuleekin varmaan Thaimaan auringon alta! Instagramiin päivittelen enemmänkin kuvia reissun aikana. 

 

Vanhemmille

lindbladamanda2 kommenttia

Ystävälläni on laskettuaika tänään. Sanoin hänelle ennustaneeni, että synnytys käynnistyisi maanantaina. Aloin antamaan vinkkejä heille miten viettää viikonloppu mikäli viettävät sen vielä kahdestaan. Näistä vinkeistä olisin itsekin ollut kiitollinen ennen synnytystä. 🙂 Minulla ei ole pikkusisaria joille voisin olla tukena ja antaa vinkkejä synnytykseen. Tämä ystävä saakin nyt kestää kun fiilistelen hänen synnytystään melkein kuin olisin itse taas synnyttämässä.

Heitin puoli vitsillä vinkkejä miten suihkussa ja vessasaa kannattaa nyt viettää aikaa ihan niin pitkään kuin haluaa. Aloin kuitenkin yhtenä päivänä miettimään mikä on oikeasti ollut ratkaiseva tekijä siinä, että vauva-arki on toiminut ja todettiinkin mieheni kanssa yhteen ääneen: PUHUMINEN.

  
Me ollaan Heikin kanssa puhuttu lasten saamisesta, odotuksista, peloista ja toiveista jo ennenkuin lapsi tuli ajankohtaiseksi parisuhteessamme. Varsinkin minä olen usein painottanut, että haluan miehen joka on läsnä. Isän pitää tietää miten lapsen arki rullaa, ihan yhtä lailla kuin äidinkin. Lapsi tehdään yhdessä, joten se kuuluu myös hoitaa ja kasvattaa yhdessä. 

Rakastan katsoa miten Felixin silmät loistaa kun isi tulee kotiin. Väitän, että vietämme nykyään enemmän aikaa yhdessä perheenä, kuin mitä vietimme kahdestaan ennen Felixiä. 

Ihmettelin hetken kun luin jostain artikkelista miten yleistä on, että pariskunnat eroaa lasten ollessa ihan pieniä. 

Tuttuni rakensi taloa kun heille oli juuri syntynyt vauva. Ihmettelin miten parisuhde kestää noin isoja projekteja samaan aikaan. Mies totesi, että viikonloppuisin hän sitten nollaa ja irrottelee kun viikolla joutuu työn ohella olla työmaalla illat. Jäin miettimään milloin perheelle on aikaa ja milloin perheen äiti pääsee nollaamaan. Oliko perheen äiti tästä asiasta yhtä mieltä?

Naisten ja miesten on usein vaikea nähdä asioita toisen silmin. Luulen aina itsekin, että Heikki osaa jotenkin lukea ajatuksiani. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Felixin synnyttyä oli ihanaa, että Heikki oli koko ajan vierellä vaikka lapsi saattoi viettää 6 tuntia aikaa tissillä. Heikki myös tiesi miten tärkeää hyvinvointini kannalta oli, että pääsen liikkumaan. Hän onkin mahdollistanut aina sen, että olen alusta asti päässyt liikkumaan joko yhdessä tai yksin.

Joten hyvät tulevat ja nykyiset vanhemmat. Puhukaa odotuksista, toiveista, peloista, asioista jotka ärsyttää JA muistakaa myös puhua niistä hyvistä asioista. 

Äidit, kertokaa miehillenne jos jokin asia häiritsee. Antakaa isän olla mukana lapsen hoidossa. Heillä voi olla omat tapansa tehdä asioita, mutta ne ei välttämättä ole vääriä tapoja.

Isät, lapsi on teidän yhteinen. Osallistukaa lapsen arki rutiineihin ja olkaa äidin tukena vaikka silloin kun äidillä on se olo, että hän ei ole muuta kuin maito tehdas. 😉 

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6kk

lindbladamanda12 kommenttia

Näin se arki alkoi taas juhlien jälkeen. Meillä ei tälle viikolle ole ollut kovinkaan paljoa ohjelmaa ja tuntuukin, että rutiineissa on taas vähän hakemista. Lumisade on muuttanut niitä vähäisempiäkin suunnitelmia mitä oli. Ollaan tämä viikko oltu hyvin pitkälti kotosalla. Onneksi kävelylle voi lähteä säässä kuin säässä, muuten olisin varmaan jo seonnut. Vaunujen työntäminen tuolla auraamattomilla teilläkin menee ihan treenistä.


Juoksu meni viikonloppuna hyvin. Tavoitteeni oli päästä koko 5km juosten maaliin ja sehän onistui. Salaa toivoin kuitenkin pääseväni lähelle 30 minuuttia, joten aika 32.35 oli itselleni hieman pettymys. Mieheni mielestä aikakin oli hyvä siihen nähden, että tämä oli vuoden sisällä 3 lenkkini. Pitää kai vaan ajatella, että tästä on suunta vain ylöspäin.

Viikko sitten kirjoittelin tavoitteistani. Sunnuntaina kokeilin leuanvetoja ja sain kun sainkin jo 3 leukaa. Nyt on kova usko siihen, että tuohon 5 leukaan päästään helposti vielä tämän vuoden aikana.

Tiistaina meillä oli pikku miehen 6kk neuvola. Luulin, että herra olisi jo siirtynyt 8 kiloisten sarjaan, mutta ei. Herra Felix on nyt 68,4cm pitkä ja painaa 7880g. Feffen suurinta herkkua on tällä hetkellä bataatti lihan kanssa tai ilman, mandariini ja luumukin menettelee. Vaikka mamma kuinka toivoo, ei puuro uppoa pojalle millään. Felix osaa tällä hetkellä kääntyä ja pyöriä 360 kierrosta ympäri. Halu mennä eteenpäin olisi kova, mutta tällä hetkellä tyyli näyttää enemmän kalalta sätkimässä kuivalla maalla. Loppujen lopuksi tämä sätkiminen päättyy aina itkupotkuraivareihin. Olen itse jotenkin todella malttamaton tuon pojan kehityksen kanssa ja eilen päädyin itse maahan näyttämään pojalle mallia. Hullu, tiedän ja huolestuttaa hieman itseänikin. Inhoan myös itseäni, kun en anna pojan edetä kehityksessä omaa tahtiaan. Vielä tulee se aika kun kiroilen, eikö tuo poika koskaan ole paikallaan. Poika ei haluaisi enää ollenkaan maata niinkuin pikkuvauvat, kokoajan jonkun pitäisi jaksaa seisottaa poikaa. Tissillä ollesakin yritetään väkisin punnertaa itseään istuma-asentoon. Hampaita Felixillä ei vielä ole. Kaikki mahdollinen pitää kuitenkin viedä suuhun. Pippeli on myös löytynyt, sitä on miehekkääseen tyyliin kiva räplätä aina kun mahdollista, myös silloin kun pippeli on kakan peitossa. Siitä mamma erityisesti tykkää!


Alettiin viikonloppuna vielä miettimään tuota Thaimaan matkaa. Oltiin varattu hotelli sellaisesta paikasta kuin Cape Panwa. Luettiin kuitenkin netistä, ettei ranta tuolla ole kovinkaan mukava ja paikka on kuulemma kaukana kaikesta. Googlaaminen johtikin sitten siihen, että vaihdettiin vielä hotellia näin 1kk ennen reissua. Nyt otettiin Kata Thani niminen hotelli joka sijaitsee Kata Noi nimisellä rannalla. Pidetään peukkuja, että ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun.


Tällaista tänne tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa!