Avainsana: vauvavuosi

Jaksaminen

lindbladamanda5 kommenttia

Mamma alkaa olla aika väsynyt, eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Meidänhän piti päästä muuttamaan uuteen kotiin samaan aikaan kun vauva syntyy. Tuossa tuo vauva nyt iloisesti juoksee ja asumme edelleen anopin nurkissa. Kaksiossa. Rakennuttaja ei meille liikaa anna tilanne katsauksia.

Vauvamme on huono nukkuja. Erittäin herkkäuninen. Hän ei nuku jos on kakkahätä, jos on liian valosaa, jos kuulee pienenkin äänähdyksen…näitähän löytyy.

Yritimme mökillä ollessamme vieroittaa tuon yösyötöistä ja hän selkeästi pärjääkin hyvin ilman niitä. Kotiin palatessamme nukumme kuitenkin kaikki 4 samassa huoneessa ja ainoa keino saada vauva yöllä tai aamuyöllä uudelleen nukahtamaan on tissi.

Tiedämme hyvin mitä tässä tulisi tehdä. Vieroittaa vauva yösyötöistä ja opettaa nukkumaan omaan sänkyyn. Tiedämme esikoisen ajasta, että mieheni on parempi hoitaa tuo unikoulu. Tällä hetkellä se ei yksinkertaisesti onnistu, ellen lukitse itseäni ja Felixiä esimerkiksi vessaan yöksi nukkumaan.

Tänään Filip heräsi 5.30 laulelemaan ja mönkimään. Tarjosin tissiä ja lopulta itkin hiljaa itsekseni kun vauva vihdoin noin puolen tunnin kuluttua alkoi nukahtamaan. Olen niin väsynyt. Väsynyt tähän tilanteeseen. Päivisin on turha yrittää nukkua päiväunia koska vauvakaan niitä ei nuku. Tai hyvässä lykyssä hän nukkuu kahdesti, useinmiten 30min kerralla. Jos tuuri käy, hän saattaa vielä nukahtaa uudelleen kun lähtee kärryttelemään. Unet eivät kuitenkaan viimeaikoina ole olleet 1h pidempiä. Koronan jyllätessä on Felix myös kotona, eikä hän enää nuku päiväunia. Se joka nyt ehdottaa, että pistä Felix myös päikkäreille, saa sitten itse tulla nukuttamaan häntä illalla kun kello on 22, eikä väsymystä näy ja kuulu.

Maanantait on päivistä pahimpia. Kun aamulla jo vauva roikkuu jalassa kiinni ja itkeskelee väsymystään stressaan, että on taas yksi viikko edessä josta tulisi selviytyä.

Felixille tulee keksiä puuhaa ja ulkoilua, jotta hän pysyy tyytyväisenä, ajoittaa ajamiset niin, että Filip saisi päiväunirauhan eikä nukahtaisi autoon, kaikkien ruokkiminen 5 kertaa päivässä, yritys pitää kämppä siistinä, oma treeni joka tässä tilanteessa pitää minut järjissään, josta en todella ole luopumassa, parisuhdekin pitäisi tässä kaiken keskellä yrittää pitää kasassa.

Apua ei voi pyytää. Koska koronavirus. Neuvolakin on supistanut toimintaa viruksen takia. Harmittaa, että tämä ihana vauva vuosi on ollut niin erilainen kuin mitä alunperin olin ajatellut. Yritämme jaksaa sillä ajatuksella, että pidetään unikoulu myöhemmin. Sitten uudessa kodissa. Tänään aamulla kyyneleet vierivät juuri tuon takia. Teemme parhaamme nauttiaksemme arjesta ja siitä, että lapsilla on hyvä olla. Totuus on kuitenkin se, että en tiedä missä kunnossa olemme henkisesti jos emme vielä kesälläkään pääse muuttamaan uuteen kotiimme.

Väsymys, stressi ja epävarmuus ovat kamala yhdistelmä. Nyt ollaan onnellisia siitä, että olemme kaikki terveitä ja lapset ovat niin super mahtavia voimavaroja sitten kuitenkin. Meille kun on vielä suotu nuo lapsista kaikkein ihanimmat 💗

Joko niitä sisaruksia on tulossa?

lindbladamanda10 kommenttia

Toistan itseäni. Lapsi on lahja, ei itseoikeus. 

Nyt olen saanut kuulla ensimmäisiä kyselyitä tai kommentteja, että ”toista vaan perään.”

Nyt, reilun vuoden jälkeen viime raskaudesta. Pystyn ensimmäistä kertaa ajattelemaan olevani taas joskus raskaana. Tähän asti ajatus uudesta raskaudesta on ollut kamala, vaikka ensimmäinen raskauteni oli TODELLA helppo. Silti toinen lapsi saa vielä odottaa. Itsekkäistä syistä. Haluan hetken aikaa nauttia taas omasta kropastani ja saada sen kuntoon. Ennenkuin mennään taas toisen ihmisen ehdoilla, minun vartalossani. 


Nostan hattua niille naisille, jotka tekee lapset peräkkäin. Minusta ei olisi ollut siihen. Ajatus siitä, että alottaisin vauva rumban uudelleen juuri kun ollaan Felixin kanssa saatettu vauvavuosi päätökseen tuntuu hurjalta. Minun on pakko saada hengähtää välissä. Ajatus siitä, että minulla olisi kaksi vaippaikäistä, kaksi syötettävää tai kaksi puettavaa tuntuu liian rankalta. Hatunnosto vain kaksosten äideille. 😅


Felix kaipaa myös edelleen paljon sylittelyä ja huomiota. Olisi mielestäni kamalaa sanoa noin pienelle, että mamman syliin ei nyt voi tulla kun täällä on toinen. 

Mieheni otti meillä ensimmäisenä puheeksi milloin seuraava lapsi saa tulla. Mukavaa, että hänkin on vielä halukas saamaan lisää lapsia. Mielestämme hyvä ikäero on noin 2,5-3 vuotta. Tuolloin Felix ymmärtää jo asiasta paljon enemmän ja on varmasti vielä omatoimisempi. 

Täältä ei siis ole vielä vähään aikaan kuulumassa lisää vauva uutisia. 


Mikä teidän mielestänne on sopiva ikäero lapsilla? 

Vauvavuosi

lindbladamanda3 kommenttia

Elämäni nopein vuosi. 

Vauvavuosi alkaa olla takanapäin. Niin myös imetys tällä erää. Felix oli tissillä lähinnä enää öisin. Todettiin mieheni kanssa, että tuo sängyn valtaaja saisi pikkuhiljaa siirtyä omaan huoneeseen. Ja niin hän nyt siirtyi. Sunnuntaina Felix heräsi puoliltaöin kovaan huutoon. En ollut tarpeeksi hyvin kertonut Heikille tassutus unikoulun ohjeita, joten aika nopeasti Heikki toi pääpunaisena kiljuvan pojan meidän sänkyyn ja tissillä tuo nukahti. 1-0 Felixille! 


Maanantaina pistin Heikille tekstarilla unikoulu ohjeet. Päätettiin, että nyt tämä omaan huoneeseen siirtyminen kuitenkin tapahtuu. Felix heräsi kello 2 ja huusi kurkkusuorana tunnin. Loppuyöstä heräilyjä oli vielä muutama, mutta ne menivät helpommin ohi. 

Tiistai yönä poika nukahti jo nopeasti uudelleen kun sai tutin suuhun ja Heikki hyssytteli. Keskiviikkona Felix heräsi ensimmäisen kerran 4:40 ja hiljeni tutilla nopeasti.

Kokoajan (kopkop) on siis menty parempaan suuntaan. Koska yötissittelyt on loppuneet, eikä poika enää kaipaa tissiä päivisin oli tämä luonnollinen tapa lopettaa imetys. En itse vielä tuolloin tiennyt, mutta sunnuntai-maanantai yön imetys jäi nyt meidän viimeiseksi. Jokapäivä olen suihkussa joutunut lypsämään itseäni, jottei tissit tulehdu. 👌🏼 Sellasta hommaa, ettei tuota kyllä toivo kenenkään näkevän. 😂

Tuntuu, että hormoonit hyrrää. Itkin sunnuntaina kun pojan sänky vietiin omaan huoneeseen. Pikkuiseni, on nyt sitten niin iso, että pärjää yön ilman mammaa. 💗  Onneksi Felix on niin mamman poika, että päivässä tulee edelleen hurjasti pusu&hali hetkiä ilman tissittelyitäkin. Pojalla on myös maailman ärsyttävin tapa väsyneenä. Tunkea käsi minun tai kenen tahansa lähellä olevan rintoihin ja alkaa näperrellä tissiä. 🙈


Hassua, miten tuntuu, että vuodessa on yhtäkkiä pitänyt kasvaa kunnolla aikuiseksi koska on vastuussa toisesta ihmisestä. Samalla mietittiin Heikin kanssa eräänä päivänä, että kasvetaankohan me koskaan kunnolla aikuisiksi? Me kun rakastetaan heittäytyä täysillä mukaan lapsen maailmaan. 

Siivoaminen on inhokki hommaani. Nyt olen vuoden ajan joutunut vastuuseen vielä toisenkin ihmisen sotkuista. Tätä kukaan ei etukäteen kertonut. 😂 Arvatkaa mitä siis tein, jotta voin pyytää super siistin sukuni meille juhlimaan Feffen synttäreitä!? Tilasin siivouksen ja ikkunoiden pesun siivousfirmasta. Suosittelen lämpimästi kaikille EI siivousfriikeille kotimutseille. Yksi stressinaihe vähemmän tälle viikolle. 

Välillä tämän vuoden aikana olen miettinyt, että kasvaisi jo. Nyt havahdun siihen miten nopeasti aika on mennyt ja miten nopeasti tuo mahtava mini koutsi on kasvanut. 


Olen päättänyt olla kotona ainakin tämän vuoden loppuun asti. Olen onnekas, että taloustilanteemme tämän minulle mahdollistaa. 

Huomenna alkaa kokkaus&leivonta talkoot! Onneksi valitsin pojalle kummitädin joka on mieletön leipomaan! 😍💗

Ps. Viime vuonna huomisaamuna alkoi supistelut heti 5-7min välein. Vaikka edellisiltana treeneissä vakuuttelin, ettei kaveri vähään aikaan taida olla tulossa. 

Parisuhde

lindbladamanda6 kommenttia

Ystäväni jolla on Felixin ikäinen poika totesi, että selvittiin vauva vuosi eroamatta. Hän ei ihmetellyt, että ihmiset eroavat vauva arjen keskellä.

Minä taas olen monesti tämän vuoden aikana ajatellut, etten ymmärrä miten jotkut eroaa tässä elämän vaiheessa. Joka päivä kun saa katsella ja ihastella tuota mini tyyppiä, joka yhdessä ollaan luotu. Jos mahdollista, olen tämän vuoden aikana rakastunut vielä enemmän mieheeni. Hän on maailman paras isä ja mieletön aviomies. Mieheni pitää tiukasti huolta siitä, että saan treenata ja viettää aikaa ystävieni kanssa.


Rehellisyyden nimissä. Intiimejä hetkiä on vauva vuoden aikana varmasti normaalia vähemmän. Alkuun nainen vuotaa 4-6 viikkoa verta enemmän kuin mies edes haluaa tietää. Sen jälkeen helliä hetkiä on silloin kun lapsi hyvässä lykyssä nukkuu pitkiä päiväunia (kyllä, luit oikein, PÄIVÄLLÄ) tai illalla lapsen mentyä nukkumaan. Jos kumpikaan enää jaksaa… 🙈😅

Parisuhde on kuitenkin niin paljon enemmän. Yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni toisen huomioon ottaminen ja yhdessä tekeminen. Molempien tulee saada viettää omaa aikaa. On myös tärkeätä, että molemmat saa viettää aikaa lapsen kanssa ja luoda hänen kanssaan omia rutiineja. 

Me tehdään paljon myös yhdessä perheen kanssa. Käydään lenkillä, pyöräilemässä, leikitään, matkustellaan. Ollaan myös alusta lähtien sovittu, että päivälliset on perheen yhteinen ruoka hetki. 
Meillä on 6kk iästä lähtien nukuttu yöt huonommin. Useasti huomaakin väsymyksen aiheuttavan niitä suurimpia mieliharmeja. Ollaan onneksi kuitenkin osattu heti nukkua päiväunia ja päästy lomailemaan kun väsymys alkaa olla pahimmillaan. Väsymyksenkin keskellä ollaan kuitenkin muistettu huomioida toisiamme pienin elein. 


Meillä on ollut Heikin kanssa se hyvä puoli, että ollaan ehditty viettää aikaa kahdestaan ennen lapsen syntymää. Ollaan myös vuosien varrella puhuttu todella paljon siitä mitä toisiltamme odotamme lapsen synnyttyä. Tähän rumbaan en ikinä lähtisi ihmisen kanssa, jonka olisin tuntenut vain vähän aikaa. 

Kaksinkeskistä aikaa meillä ei hirveästi ole vuoden aikana ollut. Felix kun ei oppinut tuttipulloa koskaan syömään. Olemme kuitenkin todenneet vuoden olevan todella lyhyt aika ja ollaankin vapaat hetket haluttu viettää yhdessä perheenä eikä niin, että lapsi olisi jossakin hoidossa. Niinkuin olen sanonut, lapsi on lahja, ei itseoikeus. Lapsi tehdään yhdessä, joten se myös hoidetaan yhdessä. 


Viikon päästä meillä tulee yhteisiä vuosia 11 täyteen. Samalla ollaan oltu 2 vuotta naimisissa. Vaikka arki on välillä raskasta, se on ihaninta jakaa tuon komistuksen kanssa. Jännityksellä odotamme, mitä ruuhkavuodet tuo tullessaan.