Monella Crossfit salilla ympäri Suomea järjestettiin tänään yhteinen wod nimeltä Heidi. Wodin avulla kerättiin rahaa 2 vuotta sitten Hyvinkään ampumavälikohtauksessa loukkaantuneelle poliisille nimeltä Heidi. Kyseinen Heidi kirjoittaa myös itse blogia osoitteessa http://fenixx98767.blogspot.fi Suosittelen lukemaan, ei sitä ihminen osaa edes kuvitella minkälaisen taistelun tuo nuori tyttö on läpikäynyt.
Treeni oli seuraavanlainen 5 kierrosta: 26 pistoolikyykkyä, 26 maastavetoa, 26 seinäpalloa, 26 leukaa, 26 tuplahyppyä. Voin kertoa että hiki virtas ja taju meinasi lähteä. Vapina on varmasti päällä vielä huomennakin. Mietin kyllä siinä jumpatessa että täällä me hikoillaan ja kiroillaan kun tuo nainen joka ilmeisesti on ennen harrastanut itse urheilua ainakin jalkapallon parissa ei ikinä tiedä pystyykö kunnolla edes kävelemään. Toivottavasti tempaus kerää rahaa hänelle niin että hän vielä joku kaunis päivä voi tehdä haluamiaan asioita.
Hassu yhteensattuma oli myös että lapsena kuollut paras ystäväni oli myös nimeltään Heidi. ❤ 
Töissä jotenkin mieliala kokoajan huono. Mietin olisiko aika pikkuhiljaa katsoa aidan toiselle puolelle jos näin ahdistaa… Treeneissä taas mieliala muuttui silmänräpäyksessä. Tuolla salilla on niin mielettömiä tyyppejä oikeesti. Yksi mimmi vieressä on tehnyt mielettömän muutoksen elintavoissaan, laihtunut vuodessa 16kg ja tiedättekö kun kaverin hyvä olo loistaa NÄÄÄÄÄIN pitkälle. Toisella puolella ihana mama masunsa kanssa vetää leukoja kevyemmin kun kukaan muu jumppari vieressä ja arvatkaa tämän maman hymy. Ihailtavaa! Nämä tyypit saa hymyn MINUN naamalle. (Okei treenin aikana se ehkä hetkeksi hyytyi)
Tää kesä on niin ihmisen parasta aikaa. Hikoilu ja rusketus. Ihanaa yhdistää mun kaksi lempi asiaa. Lauantaina kävin kaverin kanssa pyöräilemässä Tuusulanjärven ympäri, pikku beachi tauon kanssa. Matkaa kertyi 42km ja plussana täydellinen kullanruskea iho. Tästä lähdin vielä stadikalle vahvistamaan brunaa. Aika täydellistä sanoisin. Vihdoin jaksaa enemmän ja olenkin ehtinyt nähdä ihanan paljon myös ystäviä. Nepä vasta saa minut hymyilemään. Ystäviä pitäisi osata arvostaa enemmän ja muistaa aina kertoa heille miten arvokkaita itselleen ovat. Olin pakahtua onnesta perjantai iltana. Torstaina olin viettänyt illan siskon luona ja perjantaina toisen kaasoni kanssa Helsingissä, syöden, juoden ja shoppaillen.
Ensi viikonloppuna päästään moikkaamaan Malmön sukulaisia joihin kuuluu kaksi maailman rakkaista pikku ihmistä. En malta odottaa. Ikävä on nimittäin välillä niin suuri että itku tulee. Nyt ei olla nähty melkeen vuoteen ja pelkään mikä itku tulee kun pitää taas lähteä. Onneksi häihin ei ole enää montaa viikkoa 😉
Treeni kuvat by: Minna Oinonen 🙂
sillyblondie.com 