Arki ahdistus

Lomaa on vielä jäljellä ja arkikin alkaa vasta maanantaina. Silti huomaan stressaavani jo sitä, että lomat on nyt tältä vuodelta tässä. Minun arkeni kun on hyvin vapaata pikku miehen kanssa pörräämistä, mutta miehelläni ei ole tälle vuodelle enää lomia jäljellä. 


Mieheni on tänä vuonna pitänyt pois vielä jäljellä olleita isyyslomia ja nyt kuukauden kesäloman. 

Harmittelen jo sitä, että nämä yhteiset ihanat hetket vähenee kohta. 

Päivän yksi parhaimpia hetkiä on se kun Felix herää ja haetaan poika meidän viereen vielä yhdessä köllimään. 💗 


Kesän loppuminen tarkoittaa myös sitä, että minun töihin paluu ja Felixin päiväkodin aloitus on kokoajan lähempänä. Tällä hetkellä tuo ajatus ahdistaa vielä kovasti. Poika kun on kokoajan sosiaalisempi ja voidaan tehdä yhdessä jo vaikka mitä. Mietin jo nyt, miten vähiin aika lapsen ja perheen kanssa jää kun työarki koittaa. 

Onko muita jotka painii samojen ahdistusten kanssa? Miten tottua taas arkeen ja väheneviin hetkiin perheen kanssa?