Aihe tuli mieleen kun yksi rakkaimmista ystävistäni totesi. ”Vaikka me riidellään niin ei me kauaa voida mököttää toisillemme kun on pakko jollekkin pystyä kiroomaan kun ei treeni kulje”… Tai jotain tän suuntasta! Mietin siinä kotona itekseni että tää tyyppi on mulle muuten tosi läheinen koska en mä kauheen monen muun kaverin kanssa oo kauheen usein riidelly tai mökötellyt! 😀
Yhdelle ystävälleni sanoin viime viikolla että ”et sitten pistä välejä poikki muhun vaikka saisin lapsen”. Hän pitää ehkä enemmän koirista kuin vauvoista. 😉
Kaveri vastasi. ”En tietenkään, lainaan sitä sun lastas ja puen sen aina mitä ihanimpiin burberryn mini mini takkeihin ja muihin hepeneisiin. Sitten kun se alkaa itkemään, palautan sen takas.” 🙂 Mun ystävät ❤
Moni sanoo että on paljon kavereita mutta vain muutama ystävä. Mitenköhän tää nyt luokitellaan? Oma ajatusmaailma on se että ollaan mielummin ystäviä tai sitten vaan moi kavereita. 🙂 Jos tykkään jostain tyypistä, annan sen ihmisen ymmärtää asian aika nopeesti. Mulle ystävät on kultaakin kalliimpia, vaikka en kaikkia välttämättä kovin usein näekkään.
Jotkut ystävyyssuhteet on solmittu jo vauvana naapurin lapsista. Ne suhteet on muuttunut vuosien varrella. Lapsena riehuttiin, tapeltiin, matkusteltiin ja naurettiin yhdessä. Teini-iässä yhteydenpito saattoi vähentyä ja nyt taas aikuisena nämä ystävät on niitä tärkeimpiä. Me ollaan nähty miten ollaan muututtu vuosien varrella mutta loppujen lopuksi ollaan edelleen samoja tyyppejä jotka leikki kylpyammeessa ”Elvis näyttää kikkelii!!!”
Osa todella tärkeistä ystävistä on tullut vasta aikuisiällä. Näistä tyypeistä oon kyllä yleensä tiennyt HETI ensi näkemältä että bondataan vaan täydellisesti. Heti on ollut helppoa puhua ja tuntunut kun olis aina tunnettu. Osa on tullut koulujen, osa työpaikan ja osa harrastusten kautta.
Jotkut ystävät ovat olleet elämässä pitkään. Ei välttämättä nähdä usein, mutta kun nähdään jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Näille ystäville pystyn puhumaan elämän iloista ja suruista vaikka nähtäisiin 2-3 kertaa vuodessa.
Joihinkin ystäviin olen enimmäkseen yteydessä facebookin kautta! Hullua I know. Mutta esimerkiksi välimatka voi olla syy siihen että ei tule niin useasti nähtyä. Silti nämä tyypit tietää musta varmasti vähän liikaakin asioita 🙂 Yhdeltä kaverilta sain viime viikolla TÄMÄN!!!
Olen aika suorasanainen tyyppi. Ne jotka tykkää musta mun suusta tulevien sammakoidenkin jälkeen on jo sen takia ansainnut papukaija merkit! Oon tämmönen annan kaiken tai en mitään tyyppi. Toivon että muistan ystävilleni tasasin väliajoin kertoa miten rakkaita ne mulle on, koska tiedän että osaan myös tylyttää jos jokin heidän sanomansa tai tekemänsä ei minua miellytä.
Jotkut näistä pitkistä ystävyyssuhteista on vaan kuihtunut vuosien varrella. Elämät menneet eri suuntiin. Ehkä suurin syy siihen on eri elämäntilanteet. Ystävyyden pitää mun mielestä myös olla molemmin puolista. Se ei aina saa olla toinen joka kysyy kuulumisia tai pyytää kahville. Kukaan ei ole toista tärkeämpi. Ystävyydessä jaetaan ilot ja surut.
Tässä on mun bestis.
Sen kanssa mä lähden AINA kotiin hymy huulilla. Viime viikolla käytiin launtaina uimassa. Sunnuntaina mentiin taas käymään ja hän juoksi halaten vastaan. ” Mulla on ollut sua kova ikävä AMANDA”. Meidän uus juttu on kattoa Hakuna Matata video Youtubesta ja laulaa mukana. Se on myös meidän motto.
Ystävät, HAKUNA MATATA – EI HUOLTA!
sillyblondie.com 