Millainen haluisit olla?

Syksyn tuoma stressi ja väsymys yllättää jotenkin ihan joka ikinen vuosi. Tuntuu, että voisi lähinnä maata peiton alla Ben&Jerrys purkki kainalossa ja murista jos joku kehtaa raottaa sitä peittoa yhtään. 😁

Juoksu on viimeisen 2kk aikana aiheuttanut vaihtelevasti kipua lantion/lonkan alueelle. Tuntuu, että se ärtyy eniten kovempi vauhtisista lenkeistä. Olen yrittänyt saada apua fyssarilta mutta apu on yleensä vain hetkellistä. Suunnitelmissa oli juosta Vantaan maratonilla puolikas, mutta nyt katson tilanteen kisa viikolla ja ilmottaudun vasta viimeisellä viikolla jos lähden tuota kokeilemaan.

Olen kesän ja syksyn aikana tehnyt hillitöntä tutustumista omaan pääkoppaan. Jutellut psykoterapeutin kanssa ja pohdiskellut niin paljon, että ystäväni jo totesi ”eikö sulla tuu pää kipeeksi tosta kaikesta pohdiskelusta.” 🤣🙈

Ihmiset pistää kamalasti aikaa ja resursseja ammatilliseen kehittymiseen. Miksi samaa ei tehdä oman hyvinvoinnin, psyykkeen tai parisuhteen eteen? Olen pohtinut siis paljon asiaa siitä perspektiivistä ”miten olla parempi äiti, vaimo, ystävä, minä.” Terapeutti esitti minulle yksinkertaisen kysymyksen ”millainen haluisin olla?”

En osannut vastata tähän kysymykseen. Vastasin kaksi ensimmäistä kertaa millaisena haluaisin, että muut minut näkisi. Vasta kunnolla pohdittuani sanoin haluavani olla ”rakastettava, positiivinen ja välittävä.”

Havahduin tuohon kysymykseen itse. Yritän opetella siihen, että kaikkia ei pidä eikä tarvitse miellyttää. Tärkeintä on olla oma itsensä ja antaa itsestään niille, jotka minun lähelläni haluavat olla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Heikiltä kysyin yllättäen onko minulla jokin tapa tai käyttäytymismalli jonka aina samoissa tilanteissa toistan, jossa ehkä olisi kehitettävää. Heikki ajatteli heti, että hänellä tällainen on ja, että kysyin asiaa, jotta voin kertoa mikä hänen toiminnassaan ärsyttäisi. Oli hetken vakuuteltava, ettei tässä nyt ole mitään koiraa haudattuna, kun haluisin vaan oppia ja muuttaa huonoksi opittuja tapoja. Hän kuulemma tarvitsi miettimisaikaa, mutta vastausta en itseasiassa vieläkään ole saanut.

Mielenkiintoisia mutta energiaa ja yöunia vieviä juttuja. 😊 Yritän itse pikkuhiljaa löytää rennompaa otetta taas arjesta. Nukkua aamulla jos väsyttää, puhua heti jos jokin asia painaa mieltä ja tehdä arjesta niin kivaa, että joka päivässä on jotain super kivoja juttuja. Viime viikonloppuna järjestettiin extempore brunssi ystäväperheille. Moni valitettavasti sairastui eikä päässyt tulemaan, mutta saatiin ihana rauhallinen aamu ystävien kesken ja mahat räjähdyspisteeseen. My kinda saturday! 🤗

Vähemmän energiaa asioihin joihin ei voi vaikuttaa ja täysi keskittyminen itselleen tärkeisiin asioihin ja ihmisiin!

Kultainen sääntö

Tiedättekö mikä sai minut HCR:än jälkeen kyyneliin!? Se miten moni ystävä laittoi minulle tsemppi viestiä ennen juoksua. Erityisesti kuitenkin ne ihmiset, jotka sateesta huolimatta olivat tulleet paikanpäälle kannustamaan. Kyseessä oli vielä pitkäaikaisia ystäviä, joilla on itsellään hyvin kiireinen arki tällä hetkellä. 


Reitin varrella ystävien näkeminen sai kummasti askeleen paremmin nousemaan. 😊 Maalissakin minua odotti ystäväpariskunta, joilla oli itsellään seuraavana päivänä vielä 96 kilometrin pyöräilykisa edessä. Kun pääsin heitä halaamaan, en pystynyt pidättelemään kyyneliä. Olenko ansainnut näin mahtavia tyyppejä ympärilleni!? 

Oma arki on muuttunut viimeisen vuoden aikana hurjasti. Tässä elämänmuutoksessa suhteet ystäviinkin muuttuu. Yllätyksekseni, sillä onko ystävillä lapsia ei ole niin suurta merkitystä mitä aluksi luulin. Läheisimmät ystävät tietää, että Felix kulkee lähes aina mukanani. Monen ystävän kanssa vaihdetaankin usein kuulumisia kävelyllä, Felix mukana. Lapsen myötä olen myös saanut ihania uusia ystäviä. Tänään meillä juuri viimeksi kävi leikkimässä Felixiä muutaman kuukauden vanhempi tyttö ja hänen äitinsä 💗


”Kohtele muita, niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.” Tämä lause on mielestäni yksinkertaisuudessaan sellainen jolla pääsee elämässä pitkälle. 

Tämän päivän kilpailullisessa maailmassa, tuo lause usein kuitenkin ihmisiltä unohtuu. On niin kiire olla paras, kaunein, menestynein ja tykätyin, että ei välitetä vaikka tavoitellessamme näitä asioita satutamme muita. 

Häkellyin muutama viikko sitten, kun törmäsin pitkäaikaiseen ystävääni, jonka kanssa olimme vielä muutama vuosi sitten todella läheisiä. Hän käveli ohitseni tervehtimättä vaikka huomasi minut ja Felixin varmasti. Ajattelin ensin vastata samalla tavalla. Minulle on kuitenkin opetettu paremmat käytöstavat joten nostin käteni selkeästi ja tervehdin. Täytyy myöntää, että tuollainen käytös satuttaa. Voiko monen monen vuoden ystävyys loppua näin kuin seinään? 

Toivon, että pystyn Felixille opettamaan tuon yksinkertaisen lauseen ja oppia elämään sen mukaan.


Rakkaat ystävät, toivottavasti pystyn olemaan teille edes lähelle niin hyvä, kuin te olette minulle! 💗

Muutoksia

Kirjottelu alkaa olla aika baby painotteista. Mut se on asia joka tällä tulevalla mamalla pyörii päässä taukoamatta. Sanotaanko näin että tällä hetkellä ei hetkeksikään unohda olevansa raskaana. 😀

Viikkoja 17+2
Viikkoja 17+2

sivu

Kävin alkuviikosta moikkaamassa kaveri pariskuntaa ja heidän muutaman kuukauden ikäistä tytärtään. Mun mielestä on jotenkin ihana nähdä miten ihmisten elämä menee uusiksi vauvan myötä mutta kuitenkin siitä uudesta arjesta tulee niin nopeasti niin sujuvaa. En oikein osaa selittää.

Itse en malta odottaa että saan Sepon syliin ja pääsen nuuhkimaan sitä 24/7. Mä olen vauva hullu! 😀 Samalla odotan pelon sekaisin tuntein mitä elämän muutos tuo tullessaan.

Meidän arki on jotenkin todella rytmitettyä. Aamut saatetaan treenata yhdessä, molemmat menee töihin ja sieltä taas treeneihin. Illalla syödään yhdessä ja katsotaan telkkaria. 6kk päästä voidaan sanoa bye bye yhteisille treeneille vähään aikaan. Kamalaa! H on mun paras tsemppari.

Aamulla mieheni ohjaamassa aamu treenissä. Hän toimi hienosti myös kuvaajana. <3
Aamulla mieheni ohjaamassa aamu treenissä. Hän toimi hienosti myös kuvaajana. ❤

Toinen muutos tulee varmasti olemaan ystävissä. Jo nyt raskausaikana on ollut paljon erilaisia reaktioita tästä raskaudesta. Osa kyselee kovasti jaksamista, osa töksäyttää järkytyksen päin naamaa, toiset ignoraa koko asian. Hämmentävää sanoisin. Toivon että ystävät ei hylkää vaikka mulla kaveri roikkuukin tisseissä kiinni. Tosin mietin myös onko ne oikeita ystäviä jos tällaisesta syystä menee välit poikki?

Pelottavinta on kuitenkin kysymys miten ME muututaan. Me kinastellaan yleensä vaan sillon kun jompikumpi tai molemmat on väsyneitä. Huhu kertoo että vauvan kanssa ei tuu ihan 10h yöunia nukuttua. Riidan aiheet saattaa myös johtua siitä että mä kiukuttelen kun en saa H:lta mielestäni tarpeeksi huomiota. Entäs sitten kun huomiota on jakamassa toinen hitusen mua söpömpi kaveri?! 😀

Myös tämä muuttuva kroppa ja minäkuva pelottaa omalla tavallaan. Mieheni rakastui aika paljon sutjakkaampaan uimari tyttöön. Ajemmin kirjoitinkin jo miten kuvittelin olevani hot mama lookin omaava odottava äiti. No, enhän mä nyt ihan mitään MILF:in ehtoja täytä tällä hetkellä. Uskon ja toivon kuitenkin että tämän 9,5 vuoden yhdessä olon jälkeen mieheni rakastaa minua tällaisena. Blondina tyttönä pienen römppä mahan kanssa. 🙂 ❤

Huomenna Muruun syömään! Can’t wait!!!