Kävin viikko sitten viimeisellä äitiys fyssari käynnillä raskauden jälkeen. Suosittelisin tätä jokaiselle raskaana olevalle sekä synnyttäneelle. Eipä lantionpohjan tunnistamisesta ole haittaa muillekaan. Lantionpohjan lihakset estävät esimerkiksi virtsankarkailun ja ovat iso apu myös seksielämästä nauttimiseen. (Tai sitten kun sellaiseen on mahdollisuus)

Nyt on kulunut reilu 3kk synnytyksestä. Raskauden alkuvaiheessa, en olisi vielä uskonut palautuvani näin hyvin ja näin nopeasti. Miksi paasaan tästä asiasta niin paljon? Koska meidän tulee elää vartaloidemme kanssa lopun elämää ja itselläni oman kehon tuntemus auttaa myös itsetuntoon.

Kävin ensimmäisen kerran fysioterapiassa jo raskauden puolivälin tienoilla. Olen itse lukenut ja etsinyt tietoa todella paljon liikunnasta raskausaikana ja sen jälkeen. Haluaisin tuoda esiin sitä faktaa, että urheilemista ei tarvitse lopettaa edes raskauden loppu vaiheessa. Kunhan liikunta on järkevää juuri sinulle. Paljon vaikuttaa tietenkin se millainen liikunta tausta on ollut jo ennen raskautta.

Minä olin ennen raskautta tottunut treenaamaan 6 päivänä viikossa, välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Pääpainona ennen raskautta oli juoksu ja kehonpaino treeni. Leuanveto ennätys on 16 ja puolimaraton ennätys 1.53,15. Olin ennen raskautta ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Näin ollen en lopettanut liikkumista raskaana ollessanikaan. Tässä toisessa raskaudessa tein lähes päivittäin lantionpohjaa ja syviä lihaksia tukevia liikkeitä.

Jostain syystä treenaaminen raskaus aikana on edelleen suurta keskustelua aiheuttava asia. Treenaaminen on turvallista, kunhan sen tekee itselleen ja lapselleen sopivana. Raskauden jälkeenkin voi palata suht nopeasti liikunnan pariin. Suuren avun tähän saa äitiysfysioterapeutilta.

Treenissä pääpainona oli tosiaan aerobisessa liikunnassa ja lihaskunnon ylläpitämisessä. Ensimmäisessä raskaudessani tein raskauden loppuun asti leuanvetoja ja syviä kyykkyjä, jotka tällä kertaa jätin pois. Ensimmäisellä fysioterapia käynnillä 5 vkoa synnytyksestä, kävimme läpi kropan sen hetkisen tilanteen. Erkaumaa oli vielä, mutta lantionpohjaan sain jo hyvin tuntumaa. Ira ihanasti kysyi joka kerta mitä jokaisella kerralla toivoin saavani käynnistä. Halusin tietää miten lähteä vahvistamaan kroppaa taas juoksukuntoon.

Sain jokaisella käynnillä uusia liikkeitä joita tein aina 1kk kerrallaan ennen seuraavaa käyntiä. Tein harjoitteita tunnollisesti jolloin tuloksiakin näkyi joka kerta. Rehellisesti sanottuna, pidin aiemmin hulluina niitä ihmisiä jotka lähtivät juoksemaan 2kk synnytyksestä. Nyt olin itse yksi niistä hulluista, fysioterapeutin luvalla. Ira onneksi myös tietää luonteeni ja kehotti etten heti lähde repimään 10km kerralla, vaan alotan varovasti juoksu/kävely lenkit ja tunnustelen miltä kropassa tuntuu.

Viimeisellä käynnilläni 3,5kk synnytyksestä olin jo koventanut hieman treeniä. Sain kuitenkin vahvistuksen tuntemuksiini ja kroppa oli edelleen palautunut hyvin kovemmasta treenistä huolimatta.

On tärkeä muistaa, että jokainen nainen on yksilö, mutta samoin myös jokainen raskaus. Juuri tästä syystä on tärkeää, että jokainen pääsisi itse fysioterapeutin kanssa katsomaan juuri itselleen sopivat liikkeet ja harjoitteet. Se miten minä olen treenannut raskausaikana ja sen jälkeen ei varmasti sovi kaikille.

Iralla on tarjolla myös kursseja jossa tehdään harjoitteita lantionpohjaa ja erkaumaa silmällä pitäen. Suosittelen lämpimästi!

Moni pitää fysioterapia käyntejä liian kalliina. Itse ajattelen sen sijoituksena omaan hyvinvointiin jonka vaikutukset ovat erittäin pitkäaikaisia. Yksi käynti maksaa saman verran kuin muutama vauvan merkkivaate jotka jäävät pieniksi hetkessä.

Iralta saatuja liikkeitä meinaan hyödyntää jatkossakin, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo pidempi aika. Näitä tukilihaksia kun tarvitsemme läpi elämän.