Olisinpa tiennyt 15-vuotiaana…

Mitä kertoisin tänä päivänä 15-vuotiaalle Amandalle? Tämä oli mielestäni erittäin hyvä pohdiskelu harjoitus, jonka Maaret Kallio laittoi somessa liikkeelle.

Tällaista itse pohdiskelin. Olisinpa tiennyt 15- vuotiaana teininä, että en ole sitoutumiskammoinen vaan ainoastaan todella nuori vielä. 😁 Oikeasti taisin muutamalle pojalle ennen Heikkiä sanoa tällaista, kun kiinnostus ei tahtonut riittää ihan seurusteluun asti. (Anteeksi pojat)

Kaikkia ei tarvitse, eikä voi miellyttää. Omat mielipiteet on enemmän kuin sallittuja ja niistä tulee pitää kiinni jos ne on itselleen tärkeitä. Toisaalta, pitää pyrkiä näkemään asioita myös muiden näkökulmasta.

Paino ei ole onnellisuusmittari. Löydät aina itsestäsi parantamisen varaa. Jälkikäteen katsot vanhoja valokuvia ja harmittelet miksi et iloinnut kun olit hyvässä kunnossa. Kun itket sovituskopissa farkut puolivälissä takapuolta, älä huoli tulee vielä meidän iso peppuisten aika.

Elämässä tulee hyviä ja huonoja hetkiä. Positiivisella asenteellasi selviät niistä kaikista ja opit ehkä juuri näiden kokemusten vuoksi nauttimaan elämän pienistä asioista. Positiivisuudella pääsee pitkälle. Turha stressata asioista joihin et voi vaikuttaa.

Ystäviä tulee ja menee. Ne tärkeimmät pysyy vierelläsi, vaikka et heitä ehkä päivittäin näe. Älä pidä ystäviäsi itsestäänselvyytenä. Pidä heihin yhteyttä, kuuntele ja järjestä heille aikaa.

Perhe. Vietä aikaa heidän kanssaan. Isovanhemmat eivät ole täällä ikuisesti. Kuuntele heidän tarinoitaan ja anna heille aikaa. He osaavat olla kiitollisia kaikista pienistä hetkistä jotka vietät heidän kanssaan. Vanhemmat eivät aina ole oikeassa, mutta he ovat vierelläsi aina kun heitä tarvitset. Halaa ja pussaa aina kun mahdollista. ”Olet rakas.” on lause joka ei kulu loppuun. 💗

Uskalla ottaa riskejä välillä, elä elämää nauttien älä suorittaen. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Pyri olemaan onnellinen!

Rakasta, matkustele, naura ja nauti! Ole oma itsesi. You only live once 👊🏻☺️

Miksi bloggaan?

Olen viimeaikoina kokenut hieman kipuilua blogin ja instagramin suhteen. Kuinka usein blogia tulisi kirjoittaa, mistä aika kirjoittamiselle? Mistä ihmiset haluavat lukea?

Instagram klikkautuu auki harvase hetki. Ahdistun kun kuulen, että ihmiset tekevät minusta johtopäätöksiä ihmisenä Intsagram tilini kautta. Blogini perustuu paljon treenaamiseen ja instagram tilini on aika vahvasti ”markkinointia” myös blogilleni. Näin ollen mietin suht tarkkaan minkälaisia kuvia instagramissani julkaisen. Tarinoissa, jotka säilyvät vuorokauden pyrin näyttämään sitä aidompaa hörhöä itseäni ja elämääni.

Minusta on ihana tallentaa kameralle ja videolle Feffeä tällä hetkellä. Voi luoja kun tuo minimäni on NIIN uskomattoman huippu tyyppi. Haluaisin ikuistaa jokaikisen hetken ja näyttää muillekin mikä mahdottoman mahtava tyyppi Felix on. Miehelleni joka ei ole Instagramissa, tuo näyttää siltä, että elän jokaisen hetken puhelimen läpi.

Aiemmin tällä viikolla kun en heti vastannut ystäväni viestiin hän kyseli onko kaikki hyvin? Josta hetken kuluttua hän vielä sanoi, että olikin instagramista nähnyt, että kaikki on hyvin. Havahduin tuohon. Eihän todellisuudessa lyhyt video jossa hymyilen kerro yhtään mitään siitä miten oikeasti voin?! Huolestuin, kuinka moni ystävä jättää kysymättä kuulumisia sen vuoksi, että kokevat tietäväsä mitä elämääni kuuluu instagramia seuraamalla!?

Bloggaan ja ylläpidän Amtsi instagram tiliäni koska haluan motivoida, innostaa ja luoda hyvää mieltä seuraajilleni. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole lytätä niitä, jotka eivät ole yhtä urheiluhulluja kuin minä. Haluan nimenomaan kannustaa tekemään niitä asioita mistä itse nauttii. Itsensä kunnossa pitäminen tuo hyvän mielen. Ainakin itselläni. Näin ollen haluan tottakai kannustaa ihmisiä syömään terveellisesti ja liikkumaan. Aikaa liikunnalle löytyy, jos vain näin itse haluaa. Huomaan itse, että olen iloisempi ja itsevarmempi kun pidän huolta itsestäni. Olen pitkän, lähes 29 vuoden elämäni aikana alkanut oppimaan, että meillä on vain yksi elämä elettävänä ja mitä vain voi tapahtua milloin vain. Se pitää elää tässä ja nyt, eikä ”sitten kun” periaatteella. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan arjen pienistä asioista. Tehdä asioita, jotka tekee itsensä onnelliseksi ja keskittyä positiiviseen. Jos keskittyy miettimään vain asioita, joita itsellään ei ole, tulisi ehkä katsoa peiliin ja pohtia onko vika mahdollisesti omassa asenteessa ja miettiä mitä sille voisi tehdä?

Puolitoista vuotta sitten pikaisella lääkärikäynnillä, jouduinkin yllättäen leikkaukseen. Olin puoli vuotta avohaava takapuolessa ja pelkäsin saavani loppuelämäkseni avanteen. Positiivisella asenteella ja pienistä asioista nauttimalla selvittiin tuostakin koettelemuksesta.

Olen ymmärtänyt, että en pysty miellyttämään kaikkia, eikä minun tarvitsekaan. Olen viimeaikoina saanut ihanan paljon viestejä seuraajiltani, jossa ihmiset kiittelevät kuinka saan aitoudellani heidät iloiseksi ja miten motivoin ihmisiä treenaamaan. TÄMÄ on juuri se syy miksi haluan edelleen jatkaa blogia ja instagram tiliäni. Poistin kuitenkin sosiaalisen median ilmoitukset puhelimestani. Minun ei tarvitse tietää reaaliaikaisesti kun joku tykkää kuvastani. Kiitos kaikille teille ihanan positiivisista viesteistä ja siitä, että jaksatte seurata treeni hullun mamman elämää!

Jos uskallatte, olisi ihana kuulla miksi sinä seuraat blogiani tai instagramiani?

Puss och kram,

Amtsi

Maratonviesti 2018

Voi Jehna! Olipa kiva tapahtuma. Ensimmäistä kertaa järjestetystä Helsinki Running Daysta jäi itselleni ainakin todella positiiviset fiilikset! Kuinkas muilla?

Sain suht helposti työporukasta koottua maratonviestiin joukkueen kasaan. Hommaa helpotti se, että osuuksissa oli juoksumatkoja vähän kaikille. Itse päätin muilta kysymättä (reilua tiedän) juosta viestin pisimmän osuuden 15km. Joukkueen loput juoksijat saivat siis juosta 8,7 ja 12km matkat.

Juoksin itse alkukeväästä kerran viikkoon yhden 12-17km lenkin ja yritin aina ujuttaa hieman kovempivauhtisia lenkkejä joka viikolle. Kellotin keväällä itselleni uudet ennätykset niin 5km (24.54) ja 10km(50.36). Tiesin, että nopeus on parantunut viime keväästä, mutta kovin montaa pitkää lenkkiä ei ole tullut tehtyä.

Muistatte varmaan, että päätimme haastaa mieheni jengin viestissä!? No kuinkas sitten kävikään.

Viestin startti oli kello 15.30, joten suunnattiin kisapaikalle kello 15. Oman joukkueeni ankkuri ei tullut vielä starttiin, koska hänellä olisi tuo odottelu muuten mennyt aika pitkäksi. Treffattiin siis muiden poikien kanssa Kisiksellä 15.00, jotta saatiin vielä vaihdettua tsempit. Nähtiin myös kivenkova haastaja joukkueemme ja toivoteltiin kohteliaasti tsempit.

Heti startissa tajusin, että juoksusta tulee KUUMA. Heikin lippa heilahti startissa ja sen jälkeen kaveria ei meidän juoksun aikana näkynytkään. Juoksu tuntui hyvältä alusta saakka. Välillä iski vain läkähdyttävä kuumuus, mutta onneksi juomapisteitä oli usein ja sain heitettyä vedet niskaan niistä jokaisella. Yllätyin ehkä jopa hieman omasta vauhdistani. Tavoitteeni oli pitää kilometrivauhdit alle 5:30 ja ainoastaan 9. kilometri meni tasan 5:30. Vaihdossa oma kelloni näytti juostuksi matkaksi 15,5km ja keskivauhdiksi 5:17. Vaihto oli merkitty omasta mielestäni hyvin ja näin joukkuekaverini helposti. Heikki oli tullut maaliin 16minuuttia ennen minua… uups.

Uskollinen ystäväpariskuntamme oli jälleen juomapullojen kanssa meitä kannustamassa. Pääsimmekin heidän kyydissään viimeiselle vaihtopisteelle. Sain ankkuriltamme matkalla viestin jossa hän vielä istui bussissa matkalla vaihtopisteelle ja sainkin uutta jännitystä siitä ehtiikö hän ajoissa paikalle. ☺️😉

Tutun näköinen kaveri venytteli onnekseni jo vaihtopaikalla meidän tullessa sinne. Emme oikein osanneet kunnolla arvioida kaikkien juoksijoidemme vauhteja. Loppujen lopuksi ankkurillamme tuli jonkin verran odottelua vaihdossa. Kisapurkasta taisi ehtiä maku lähteä muutamaan otteeseen tuossa odotellessa. 🤣 Heikin joukkue oli tuossa vaiheessa vajaan 30minuuttia edellä. Tiesin, että ankkuri juoksijamme on hirmuisessa kunnossa, mutta tässä vaiheessa tiedettiin myös ettei matka oikein tule riittämään. 😂

Lähetimme viimeiset juoksijamme matkaan, josta saimme vielä ystäviltämme kyydin Telia G5 Areenalle. Ehdimme juuri paikanpäälle näkemään kun Heikin porukka juoksi maaliin. Heidän loppuaikansa oli huikea 3:12,08 ja loppusijoituksissa he olivat upeasti 6! Onnea äijät!!! 👊🏻💪🏼

Meidän joukkue sai hetken odotella viimeistä juoksijaamme, mutta hän nosti kyllä upeasti vielä meidän joukkueen sijoitusta tykittämällä 12km keskivauhdilla 3:55 min/km! Loppusijoituksissa olimme 25. ajalla 3:35,28! Ei nyt ihan huonosti meiltäkään. 😁

Henkilökohtaisesti tykkäsin todella paljon tästä uutuus tapahtumasta. Yhdessä on aina kivempaa!? Olin myös jollain tavalla kokoajan helpottunut, ettei tarvinnut juosta puolikasta vaan tuommoinen mukava 15km. Myös joukkue kaverini tuntuivat tykänneen kovasti tai ainakin he kiittelivät kovasti, että olin houkutellut (pakottanut) heidät mukaan. 🤔

Tapahtuma oli mielestäni hyvin järjestetty ja mites tuo palkintopussukka maalissa. 😍👌🏼 Jätskiä, rahkaa, sipsiä, rusinoita (Feffelle), palkkaria. Siis mielestäni ihan vimosen päälle!

Kiitos tapahtuman järjestäjille, sponsoreille, kannustusjoukoille ja mahtavalle joukkueelleni!

Sekä Heikin jengille! ONNEA VOITOSTA! 🙌🏻 Revanssi ensi vuonna?

Riittämättömyyden tunne

Tämä on nyt todella henkilökohtainen kirjoitus. Saa nähdä julkaisenko tätä vai tyhjennänkö vain ajatuksia ”paperille.”

Olen yleensä se hullu blondi jonka nauru kuuluu kilometrin päähän itse mimmistä. Iloitsen kiljahdellen uusista jäätelömauista tai pyörittelen upeaa hula vannettani laulaen bikineissä takapihalla. (Anteeksi naapurit)

Tänään on taas kuitenkin yksi näistä päivistä kun oma riittämättömyyden tunne kasvaa liian suureksi. Kun tuntuu, että en kelpaa mihinkään, ole hyvä missään tai kykene tekemään mitään kunnolla.

Aika ei riitä ystäville, mietin pystynkö antamaan ystävilleni yhtä paljon kuin he antavat minulle. Parhaat ystävämme saivat vauvan pääsiäisenä, enkä edes muista millon viimeksi näin vauvaa. Ystävänä en jakaisi itselleni papukaijamerkkejä.

Perheenjäseneni soittelevat minulle päivänmittaan mutta olen muka niin kiireinen etten ehdi vastaamaan tai edes soittamaan takaisin. Huono sisko, huono täti, huono tytär.

Olenko tarpeeksi hyvä, lempeä, rajoja asettava ja rakastava äiti!? Vietänkö Felixin kanssa tarpeeksi aikaa?

Kerronko miehelleni tarpeeksi miten paljon häntä arvostan ja rakastan? Näytänkö hänen silmissään vielä hyvältä? Olenko vielä vaimomatskua vaikka en edelleenkään osaa siivota ja haisen nykyään useammin hielle kuin pullalle?

Miksi en ole samassa kunnossa kuin viime syksynä? Mahdunko enää viime kesän vaatteisiin? Treenaan hulluna ja syön terveellisesti. Silti olo on epävarma ja turvonnut.

Olenko riittävän hyvä työssäni? Mitä jos minuun ei työntekijänä halutakaan panostaa? Miksi muut on aina parempia?

Juoksen 100 lasissa lähes vuorokauden ympäri, silti tuntuu ettei minusta riitä mihinkään 100%.

Blogille ei ole aikaa, enkä keksi mitä kirjoittaa. Ei hyvin mene siis tälläkään saralla.

Jotenkin se aurinko kuitenkin aina paistaa sinne risukasaankin.

Jos sulla on tänään huono päivä muista, että sittenhän hommat ei voi muuttua kuin paremmaksi.

Perhe, ystävät, työnantaja, lukijat, kroppani. Kiitos kun olet ja anteeksi jos en joskus osaa tarpeeksi kertoa kuinka kiitollinen teistä kaikista olen. 💗

Maratonviesti

Niinhän tässä kävi. Sain kuin sainkin työkaverit yllytettyä mukaan ja puolikas vaihtuikin maratonviestiksi. 🤗 Juoksen itse ensimmäisen 15km osuuden ja miehet saavat juosta 7km, 8km ja 12km matkat. Itselleni tämä on oikein mieluisa vaihtoehto, sillä vaikka olen juossut suht tasaisesti läpi vuoden en ole kovinkaan paljoa tehnyt pitkiä yli 15km lenkkejä.

Koska pieni kisailu on aina tervetullutta, olemme haastaneet mieheni työporukan mukaan juoksemaan. Kisailuhan on käytännössä jo alkanut, ainakin henkisellä puolella. Olen aika itsevarma. En usko, että mieheni käsittää kuinka kovia meidän joukkueen juoksijat on. 😉

Olen super innoissani kun olen saanut porukkaa innostumaan juoksusta. Onko kukaan muu tulossa ensikertaa järjestettävään maratonviestiin? Ilmoittautua voi vielä täältä.

En matkan myötä ole muuttanut kovinkaan paljoa treeniäni. Lenkit on 5-17km pituisia ja juoksen noin 3-5 kertaa viikossa. Nyt olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan vähän myös kovavauhtisempia vetoja juoksuihin. Maanantaina päätin työpäivän aikana yllättäen juoksevani illalla uuden 5km ennätyksen. Kaikkien mielestä ei ehkä otollisin ajankohta kun oli kotiutunut 4 päivän Levin reissulta edellisenä iltana. Päättäväisyyteni on kuitenkin omaa luokkaansa ja kellotin uudeksi ennätykseksi 24:54! 💪🏼 Keskeyttää meinasin vain noin neljästi…

Ylös, ulos ja lenkille! Ihanaa viikonloppua !

Mutsi reissaa taas

Melkeen piti päästä 30 vuoden ikään, ennenkuin lähtee reissuun elämänsä ensimmäistä kertaa omalla kaveriporukalla. Tänään illalla taas nokka kohti Leviä ja tällä kertaa 12 työkaverin kanssa.

Fiiliset on vaihdellut innostuksesta, jännitykseen ja pelkoon ikävästä. Otan tämän kuitenkin loman kannalta. Saan neljänä aamuna herätä ilman herätyskelloa, kyllä, ei kännykän herätystä eikä ihmispennun heleää ääntä laulamassa Old McDonald had a farm. Saan ehkä luettua (ainakin lennoilla) kirjoja, käydä pitkillä hiihtolenkeillä ilman minkäänlaista kiirettä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ollaan nyt rehellisiä, kyllä reissussa varmasti tulee käytyä myös after skissä ja hullussa porossa. Uskon, kuitenkin että reissu tekee hyvää, eikä pieni ikäväkään aina haitaksi ole.

Lähden välillä miettimään mitä muut minusta ajattelevat. Onhan osa samanikäisten lasten äideistä vielä kotona lapsen kanssa. Tajuan kuitenkin, ettei minun tarvitse välittää muiden kuin mieheni mielipiteestä. Häneltä kysyin heti ensimmäisenä olisiko ok jos lähtisin työporukalla Leville? En nimittäin ole koko 13 vuoden yhdessä olon aikana koskaan ollut kavereiden kanssa reissussa ilman Heikkiä, treenileirejä lukuunottamatta. 🙈

Joten nyt on aika. Lappi täältä tullaan!

Pääsiäinen Levillä

Ehkä tähänastisen elämän paras pääsiäisloma takana. 💗 Hypättiin keskiviikko iltana auto junaan Pasilasta ja puksutettiin kohti Kolaria. Menomatkalla meillä oli hieman uudempi juna, jossa jopa Wifi toimi. Leikkivaunua ei kuitenkaan löytynyt, mutta matka meni lähinnä syöden ja nukkuen. (Kuka nukkui, kuka ei.) ☺️

Aamulla syötiin ravintola vaunussa puurot ja perillä Kolarissa oltiin aamu 11, josta ajeltiin suoraan Levin Utsuvaaraan jossa meidän vuokra mökki sijaitsi.

Lappi vie yksinkertaisesti AINA sydämmeni. Torstaina Felix lähti mummin ja mufan kanssa bongaamaan poroja kun me lähdettiin Heikin kanssa ladulle viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Reissussa tuli hiihdettyä yhteensä melkein 90km. Toiseksi viimeisenä päivänä vuokrattiin Felixille ahkio ja lähdettiin varovaisesti kokeilemaan miten meidän Duracell jaksaa istua. Hyvinhän herra jaksoi. Istui tyytyväisenä ensimmäiset 8km Lapinkylään, jossa sai leikkiä serkkutyttöjen kanssa ja syödä munkit. Tuosta hiihdettiin vielä mutkan kautta takaisin etelä rinteille jolloin minimäni otti päiväunet pulkan kyydissä. Perheen yhteiselle hiihtoreissulle tuli matkaa 20km ja Feffe tokaisi herättyään ”mamma det var roligt.” Harkitsen ihan vakavasti ahkion ostoa kotiin, oli niin ihana päästä yhdessä hiihtämään koko perheen kanssa. 💗

Levillä riittää tekemistä pienten lasten kanssa. Felixin suosikeiksi nousi Tonttula jossa pääsi näkemään heppoja ja poroja sekä tuubi mäkeen josta me myös Heikin kanssa innostuttiin kovasti. Sisällä Tonttulassa pääsee veloituksetta katselemaan joulupukin työhuoneeseen ja tonttujen makuukammareihin. Ihana paikka! Toinen Fefen suosikki oli Lapinkylä jossa Feffis tykkäsi katsella poroja. ☺️

Felix kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelemassa. Isin kanssa jätkä jaksoi kokonaiset 15minuuttia ennenkuin kiinnostus lopahti.

Kuulostaa hölmöltä, mutta Felix on vain NIIN mahtavassa iässä.On ihana kuinnella ja nauraa jätkän oivalluksille ja jutuille.onhan hän myös maailman reippain reissu mies!

Iltasin käytiin yleensä Levin keskustassa syömässä. Pääsiäisen aikaan hinnat ovat mielestäni aika tyyriitä, sillä esimerkiksi annoksesta Poronkäristystä saa paikasta riippuen pulittaa 22-30€. Mutta onhan se tietenkin myös herkullista. 👌🏼 Kotimatka taittui hieman vanhemmalla junalla ja tuossa olikin hieman tekemistä keksiä 2-vuotiaalle ohjelmaa kun juna lähti jo kello 15 eikä leikkihuonetta tai wifiä ollut. Pidettiin hytissä muumi disco, syötiin eväitä ja rampattiin muutaman kerran ravintola vaunussa. Aamulla oltiin Pasilassa 6:47, josta vein Felixin suoraan dagikseen ja suuntasin itse töihin.

Oli vain yksinkertaisesti maailman parasta viettää aikaa perheen kanssa Lapin upeissa maisemissa. Olen innokkaana varaamassa mökkiä jo ensi pääsiäiseksi. Vaikka arvatkaas mitä. Palaan Leville jo ensi viikolla työkavereiden kanssa! Hiihtokilometrejä ei ehkä tuolla reissulla kerry ihan niin paljoa, sillä ohjelmassa on tuolloin myös ratsastusta ja Pete Parkkosta. Sukset jätin kuitenkin Lappiin, joten muutaman lenkin pääsen kyllä vielä hiihtämään.

Onko täällä muita Lappiin hurahtaneita? 🤗💗