Ensimmäisen kolmanneksen treenit

Ensinnäkin haluan muistuttaa kaikkien olevan yksilöitä ja kaikilla olevan erilainen liikuntatausta. Tämä on siis minun versioni raskauden ensimmäisen kolmanneksen treenistä.

Itselläni alkuraskaudessa oli tällä kertaa todella kovaa väsymystä ja pahoinvointia ilman oksentelua. Treenaaminen oli ainut asia jossa olo oli edes hetken ajan normaali ja pirteä.

Treenasin ensimmäisen kolmanneksen aivan normaalisti. Hetkellisesti vähensin ehkä hieman aamutreenejä ja siirsin niitä iltaan, koska ahh, niin ihana väsymys.

Juoksin lenkkejä 5-21km välillä. Tuon puolikkaan aikana jouduttiin kylläkin puolivälissä etsimään minulle huoltoaseman vessa. Osallistuin myös Aktia Maantiecupin 10km jossa sykkeet nousi kyllä vielä oikein mukavasti.

Pyrin saamaan paljon peruskunto treeniä juosten, uiden, crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Kestoltaan 40min-2h.

Lihaskunto treenissä suosin edelleen kehonpaino treeniä. Leuanvetoja, punnerruksia, vatsoja. Tarkoituksellisesti olen panostanut entistä enemmän pakara ja takareisitreeniin. Tein kova sykkeisiä crossfit treenejä, esim. siskoni yllyttämänä 100 etukyykkyä aikaa vastaan.

Olen jo ennen raskautta pyrkinyt panostamaan ”pimppijumppaan” niinkuin itse tykkään lantionpohja treeniä kutsua. Samoin syvien vatsojen treenaamiseen. Toivon saavani näihin vielä lisävinkkejä äitiysfyssarilta tammikuun lopulla.

Esimerkki treeniviikko raskausviikolta 12:

Ma: Sählytreenit duuniporukalla + leuanvetoja ja vatsoja

Ti: Crosstrainerilla 40min + kahvakuulalla heilautuksia ja kyykkyjä

Ke: Crosstrainer 40min + punnerruksia ja vatsoja

To: Juoksulenkki 7km+ vatsoja

Pe: Lepo/Trampoliinipuisto HCRD Street Teamin kick-offissa.

La: Puolimaraton

Su: Crossfit tyylinen ohjattu lihaskuntotreeni

Nyt toisella kolmanneksella olen jättänyt suorat vatsat kokonaan pois!

Herääkö mitään kysymyksiä tai kommentteja?

Vauva nr 2! <3

Joku saattoi jo instagramin puolelta nähdä. Mikäli kaikki menee hyvin, täydentyy perheemme toisella lapsella heinäkuun alussa. 💗

Kaikki tapahtui aika nopeasti ja uutinen vaati jotenkin totuttelua enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tietenkin elämäkin on opettanut, että mitä vain voi tapahtua, emmekä halunneet uutisesta kovinkaan aikasin kertoa.

Alkuraskaus oli heti hyvin erilainen kuin Feffen kanssa. Väsymys oli jotakin ihan sanoin kuvaamatonta. Myös pahoinvointia oli selkeästi enemmän ja aamupuuron jälkeen tulee edelleen etova olo hetkeksi.

Ensimmäinen kolmannes meni kyllä hujauksessa. Treenasin ihan normaalisti. Juoksin paljon, koska tiedän, että tuo rakas harrastus jää jossakin vaiheessa tauolle. Vatsalihasliikkeet olen pikkuhiljaa jättänyt pois ja keskityn niiden sijaan syviin vatsoihin sekä lantionpohjanlihaksiin. Puolimaratonin kipitin onnessani 12 raskausviikolla. Olen tammikuun lopulla menossa äitiysfysioterapeutin luokse FemiHealthiin saamaan lisävinkkejä fiksusta treenaamisesta raskausaikana.

Felix on aika innoissaan pikku sisaresta. Hän pääsi myös moikkaamaan miniä kun oli meidän mukana ultrassa. Vauvalle annetaan joka päivä halit ja pusut. Sukupuoli on tulevan isoveljen mielestä joka toinen kerta poika ja jokatoinen tyttö. 💗

 

img_6773
RV 14

Mahani kokoa jaksetaan taas kommentoida. Homma on sama kun Feffen kanssa. Maha ei ensimmäisellä kolmanneksella kasvanut ja pullahtaakin varmasti taas kahta kauheammin raskauden puolivälin tienoilla. Ystäväni kanssa ollaan vähän jopa naurettu näille minun raskausmasu kuvilleni.

Tuliko monelle lukijalle yllätyksenä? 🙂

Kateus ja kiitollisuus

HS:n tämän päivän lehdessä Mark Levengood toteaa lauseen ”…päätin etten enää ikinä ole ammatillisesti kateellinen kenellekään.”

Jotenkin tähän jouluun miettimisen arvoinen aihe. Kateus ja kiitollisuus.

Itse olen suhteellisen huono kadehtimaan ketään. Okei, myönnettäköön, voisin päivän olla Beyonce. Joskus tunnen kateuden piston sydämessäni kun jotkut ihmiset voivat mussuttaa herkkuja päivästä toiseen ilman minkäänlaista vaikutusta ulkomuotoon. Toisaalta, ajattelen myös niin, että eihän se nyt ole mitenkään minulta pois. Syökää siis sitten minunkin puolesta!

Mikäli kokee suurta kateutta jostakin syystä toista/toisia ihmisiä kohtaan. Voisiko tuolloin miettiä onko omassa elämässä kaikki palikat kohdallaan ja mitä itse voisi tehdä toisin jotta voisi olla tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.

On helppo kadehtia ihmisiä jonka elämä näyttää ulkopuolisin silmin täydelliseltä, mutta ikinä koskaan ei voi todella tietää mitä toinen ihminen käy elämässään läpi juuri sillä hetkellä. Totuus voikin olla, ettet kestäisi tuon toisen ihmisen kengissä päivääkään!?

Kaikilla on elämässään omat ongelmansa ja vaikeutensa. Nämäkään asiat eivät ole verrattavissa toisiinsa. Elämässä löytyy varmasti aina joku jolla menee paremmin tai huonommin. Itse ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan kun vain ja ainoastaan siihen omaan onnellisuuteensa.

Tänä jouluna voitaisiinkin keskittyä olemaan kiitollisia kaikista niistä hyvistä asioista joita meillä on. Kehotan vielä jokaista lukijaa miettimään niitä rakkaita ihmisiä joita itsellään elämässä on ja ehkä jopa kertovansa sen heille ihan ääneen. ☺️💗

Nyt viimeinen treeni kotona jonka jälkeen hypätään autoon ja suunnataan nenät kohti keski-suomea ja joulunviettoa.

Joulu tule jo!

Tämän joulun teema on vahvasti ollut aineeton joulu. Siskoni teki Felixille aineettoman joulukalenterin joka onkin ollu koko perheen suosiossa. Kalenterista aukee joka päivälle joku aktiviteetti päivälle. On ollut pipareiden koristelua (jonka fiksusta ulkoistin ja kutsuin meidät siskoni luokse koristelemaan), joulumarkkinaa ja iltapalaa kynttilän valossa. Ihanaa lapsen kanssa tehtävää yhteistä puuhaa!

Tykkään kovasti ajatuksesta myös aineettomista lahjoista. Siskon tytöilleni tein UPEAT joulupukki kortit joiden takaa paljastuu mitä mahtavin lahja. Vanhempi tyttö on pienempänä adoptoinut Heikin itselleen kummisedäksi, joten hän saa viettää päivän haluamallaan tavalla Heikin kanssa. Nuorempi saa vastaavanlaisen päivän minun kanssani. Toivottavasti tytöt on tästä yhtä innoissaan kuin minä.

Muita lahjojani en vielä voi paljastaa sillä lukutaitoiset läheiset toivottavasti lukee blogiani.

Tämä mimmi alkaa olla kyllä aika joululoman tarpeessa. Kävin viikko sitten laajemmissa verikokeissa alhaisen hemoglobiinin takia, mutta viekäkään tuloksia ei näy edes omakanta järjestelmässä. No eiköhän ne ajallaan selviä. Jouluna toivon itselleni yhtä asiaa. Unta.

Arvatkaas miten tämä mimmi aloittaa joululomansa? Juoksemalla lauantai aamuna 7.30 puolimaratonin yhdessä toisen juoksuhullun kanssa. Olen suhteellisen innoissani! Saan kun saankin puolikkaan vielä tänä vuonna juostua. Siinä voi sitten hyvällä omalla keskittyä konvehtirasioihin jouluna.

Juoksukärpänen puraisi viime viikonloppuna taas kunnolla kun meillä oli HCRD Street Teamin kick-off/pikkujoulut. Toukokuu tulee taas nopeasti ja tällä hetkellä suunnitelmissani on juosta joko 5km matka tai maratonviesti Suomen suurimpana juoksupäivänä!

Sain New Balancelta IHANAT uudet kengät, joita lähdinkin extempore testaamaan lauantaina Aktia Cupin 10km matkalle. Kengät tuntui super hyvältä ja vauhtikin pysyi alle 5:30min/km.

Jouluksi lähdetään vanhempieni kanssa vuokramökille Taulun Kartanolle. Meillä on vuokrattu mökki ja ruokailu sekä ohjelma hoituu kartanon puolesta. Kiva kokea tuollainenkin erilainen joulu ja niin, ettei kenenkään tarvitse stressata ylimääräistä ruokien valmistuksesta.

  • En varmasti blogia ehdi päivittää ennen joulua, joten oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!
  • Lapsi

    Makoilen tätä kirjoittaessani sohvalla minimänin pää sylissäni. Olen viimeisen viikon aikana lukenut lukemattomia mielipiteitä ja tutkimuksia siitä, miksi lapsia syntyy Suomessa aina vain vähemmän.

    Ensin haluisin äiti ihmisenä todeta yhden asian. Lapsi tarvitsee rakkautta, ei rahaa. Voidaan siis unohtaa ajatukset silmissä vilisevistä tonneista aina kun punnerretaan itkevä rääpäle tähän maailmaan.

    Edellinen lause on myös niille joiden mielestä pitää olla akateeminen koulutus, vakituinen työ ja vähintään 40000€ vuositulot ennen kuin ehkäisy voidaan jättää pois. Voin luvata, ettei mikään, ei mikään tee niin rikkaaksi kuin pienen pieni ihminen joka illalla tulee hellästi pussaamaan sinua poskelle ja kuiskaamaan ”mamma jag älskar dig.”

    Parisuhdetta lapsi ei taatusti pilaa. Monesti omasta mielestäni lapsi on se joka herättää tiimihengen ja pakottaa keskustelemaan. Lapsen takia parisuhteen eteen haluaa tehdä extra paljon töitä.

    Yhtenä argumenttina oli ulkonäön menettäminen. Tästä asiasta puhun omasta kokemuksesta. Pelkäsin aikanaan raskauskiloja kuin ruttoa ja rintojeni menettämistä imetyksessä. Kiloja saa helposti myös ilman lapsia. Lapsen kanssa arkiliikuntaa on triplasti enemmän kuin ilman. Itse olen elämäni kunnossa lapsen saatuani, vaikka raskaus kiloja kertyi mukavat 18kg. Imettäessäni sain kokeilla elämää iso tissisenä naisena ja totesin että olen enemmän pylly naisia. Imetyksen jälkeen rinnat on edelleen tallessa ja näyttävät omasta mielestäni itseasiassa oikein hyviltä.

    Rehellinen mielipiteeni on se, että nykymaailmassa ihmiset haluavat olla ”ikuisesti nuoria” ja kuvittelevat, että elämä loppuu lapsen saamiseen. Lapsen kanssa voi matkustaa, itseasiassa alle 3- vuotiaan kanssa se kannataakin. Milloin muutoin sinulla on yhtä paljon lomaa? Lapsi matkustaa ilmaiseksi ja saat useinmiten ykkösluokan palvelua kun kannat ihmispentua mukanasi. Lapsen kanssa voi syödä ulkona (puhun muustakin kuin Mäkkäristä), lapsen kanssa voi hölmöillä keskellä ruokakauppaa ilman, että joku pitää täysin kahjona, lapsen kanssa voit muuntautua prinsessaksi tai merirosvoksi ja vain mielikuvitus on rajana. Lapsen kanssa sinulle on elämässä AINA joku jolle olet maailman rakkain ja kelpaat juuri sellaisena kuin olet.

    Omasta mielestäni on huolestuttavaa, että ura ja raha menevät nykymaailmassa perheen edelle. Työelämässä kuka tahansa on millon tahansa korvattavissa. Äitinä tai isänä, et ole ikinä korvattavissa.

    Aina lapsettomuus ei ole oma päätös. Ikävä kyllä. Tässäkin kuitenkin varmasti jonkin verran vaikuttaa se fakta, että lasten teko siirtyy aina vain myöhäisemmälle iälle. Samalla kun ajatellaan, että eletään nyt ja tehdään lapsia myöhemmin, olisi hyvä muistaa, että tutkitustikin homma vaikeutuu mitä enemmän ikää tulee mittariin.

    Hesarin mielipide kirjoitusta lainaten. Tehkää lapsia ”ne antaa elämälle merkityksellisyyttä.”

    Keskiviikko

    Ajattelin pitkästä aikaa päivittää ihan perus kuulumisia. Marraskuu ei päässyt taaskaan yllättämään valoisuudellaan. Tuntuu, että voisin syödä ja nukkua vuorokauden ympäri. Tämä syksy on muutenkin ollut jotenkin aika raskas. Suurin apu väsymykseen onkin uni ja liikunta! Paljon rankkoja juttuja ollut taas viime aikoina ja haluaisin selvitä positiivisuudella aina stressaavien ja huonoimpien aikojen yli. Nyt olen kuitenkin huomannut, etten ole ollut ihan se normaali iloinen itseni. Oma asenne on kuitenkin se ratkaiseva tekijä. Hullu ja naurava Amtsi kaivetaan vielä esiin! 💪🏼

    Fefestä on tullut niin iso poika, että minikoutsilla oli aika aloittaa ensimmäinen ihka oma harrastus. Nallepaini. Käytiin lauantaina ensimmäisen kerran ja sunnuntaina uudelleen, koska minikoutsi halusi. Treeni on 40minuuttia täyttä tohinaa yhdessä aikuisen ja lapsen kanssa. Paljon juoksemista, kehonhallintaa ja oikeita paini juttuja. Mielettömän hauskaa! Fefehän olisi heti omasta mielestään tarvinnut jo kunnon painikengät. Luvattiin tuollaiset hankkia jos innostus jatkuu…

    Muutama viikko sitten käytiin myös astma lääkärillä kontrollikäynnillä. Felixillä on ollut säännöllinen astma lääkitys nyt heinäkuun alusta asti. Kopkop, mutta lääkityksen aloituksen jälkeen ei ole tarvinnut pojalle syöttää yhtään antibioottikuuria. Näin pitkää jaksoa ei ole ollut sen jälkeen kun poika täytti 6kk. Nyt astmalääkitystä vähennetään pikkuhiljaa ja kontrollikäyntejä on tasaisin väliajoin.

    Olen lisännyt treeneihin taas paljon juoksua kun sitä voi taas tehdä. Huomiselle ja perjantaillekin on jo juoksutreffit sovittuna. IHANAA! Uskaltauduin muutama viikko sitten myös ensimmäistä kertaa firman sähly treeneihin mukaan. En ollut pelannut sählyä ehkä noin 10 vuoteen. Enhän minä mitään osaa, mutta se on NIIN hauskaa. (Älkää kysykö työkavereilta kuinka kivaa on kun minä olen mukana) Tunti menee aina hetkessä ja pelien jälkeen on törkeä hiki.

    Viikonloppuna lähdetään sukuloimaan Malmöseen. Ihana miniloma tähän väsyttävän arjen keskelle!

    Jos joku vielä jaksaa lukea tätä blogia, olisi mukava kuulla teidän syksyn kuulumisia!?

    Treeniä ilman päämääriä

    En ole täällä kovinkaan paljoa kirjoitellut treenaamisestani viimeaikoina. Syy on ihan siinä, että minun tekemisestäni ei kannata hirveästi mallia ottaa. 🙂 Tällä hetkellä treenaan ilman minkäänlaista tavoitetta. Olin suunnitellut syksyllä juoksevani puolimaratonin, mutta juoksusta kipeytynyt lonkka/kylki esti nämä haaveet. Toiveena on juosta tuo puolimaraton ihan vain treeninä joku viikonloppu vielä tämän vuoden puolella, ehkä uuden vuoden aattona niin kuin viime vuonna. Mukaan lähtijöitä? 😊

    Olen käynyt kahdella eri fysioterapeutilla ja viime aikoina kipu on selkeästi vähäisempää. Omasta mielestä kyse on ihan yksinkertaisesti lihasjumeista. Olen nyt palannut tekemään paremmin lämmittelyjä ja venytyksiä ennen ja jälkeen treenien, eikä kipu ole nyt edes juoksemisen jälkeen ollut kovinkaan pahaa. Pääsääntöisesti kipu on viimeaikoina ollut kokonaan poissa.

    Treenaan tällä hetkellä lähes päivittäin. Pyrin saamaan enemmän aerobista treeniä joka viime aikoina on ollut crosstraineria, juoksua, pyöräilyä tai uintia. Yritän saada yhden kunnollisen jalkatreenin ja muutaman yläkropan treenin ujutettua viikkoon. Jalat tuntuvat olevan enemmän rasituksessa, joten sen vuoksi en treenaa niiden lihasvoimaa kovinkaan montaa kertaa viikossa. Viikkoon tulee yksi lepopäivä tai siihen ainakin pyrin. Myönnän, että se ei aina toteudu, koska pääkoppa vaatii liikuntaa. Jos siltä tuntuu, voi vaikka heittää merenneitopyrstön päälle ja leikkiä tunnin ajan Arielia.

    Ongelmana siinä, ettei minkäänlaisia tavoitteita ole on, ettei tuolloin tule suunniteltua treenejä kovinkaan tarkasti tai kevennettyä harjoittelua. Kehitystäkää ei välttämättä tapahdu, koska kroppa ei missään vaiheessa saa tilaisuutta palautua.

    Tällä hetkellä nautin kuitenkin siitä, että voin tehdä juuri sellaisen treenin joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Treenit on monipuolisia, pääpaino aerobisessa treenissä. Olen pysynyt terveenä ja treeni auttaa jaksamaan välillä erittäin kuormittavassa arjessa. Tällä hetkellä näin on hyvä. Ei tavoitteita, hyvällä fiiliksellä.Uskon, että välillä tekee hyvää treenata näin. Ilman paineita ja tavoitteita. Ihan vain itseään varten.