Todellisuudessa Alice on jo 4,5kk nyt, mutta neuvola aika oli vasta viime viikolla.
Tyttö vauva on edellisiin poikiin verrattuna jotenkin hirmu pieni. Alice oli reilu 4kk iässä 61,3cm pitkä ja tasan 6000g. Vaatekoossa käytetään nyt 62cm vaatteita.
Tyttö pääsee jo jonkin verran eteen ja taaksepäin. Osaa kiertää akselin ympäri ja kääntyä mahalleen. Kovasti hakeudutaan jo lankku- sekä konttausasentoihin.
Päikkäreitä nukutaan 3-4 kertaa päivässä. Kahdet ensimmäiset päikkärit on pisimmät, noin 1-2h. Iltapäikkärit 30-45min. Illalla nukahtaa yleensä 20.30-21.00 aikoihin. Syö yleensä kahdesti yössä ja herää 7-8 aikaan aamulla.
Alice on todella iloinen ja helppo vauva. Hän ei itke oikeastaan koskaan. Epäilen esimerkiksi toimiiko hänen kyynelkanavat, koska olen nähnyt hänellä kyyneliä kerran. Neiti rakastaa veljiään! Parasta on jos veljet jaksaa hyppiä hänen edessään. Se naurattaa kovasti.
Viikon verran ollaan myös maisteltu kiinteitä ruokia. Ne ei vielä ole suuri menestys, mutta pikkuhiljaa ymmärretään mistä on kyse.
Viime viikonloppuna käytiin ensimmäistä kertaa myös uimassa. Samanlainen uimamaisteri hän kuin muutkin perheen lapset. Uintiin on hyvä nyt totutella, sillä toukokuussa suunnataan ensimmäiselle ulkomaan reissulle. Kohteena Rodos. Kesäkuussa on vuorossa Tallinna yhdeksi yöksi. Heinäkuussa Kööpenhaminan kautta Malmöseen. Marraskuussa Mauritiukselle. Äitiyslomalla koti on työpaikka, joten on ihana päästä muualle lomailemaan niin, että joku muu saa hoitaa ruoanlaitot ja siivoukset.
Huomaan kirjoittavani paljon omista reissukokemuksistani facebookin lasten kanssa matkailu ryhmään, joten päätin kirjoittaa blogi postauksen vielä yhdestä meidän lemppari reissukohteesta. Ranskan Biarritzista 😍
Biarritz olikin meidän perheen ensimmäinen ulkomaanmatka koronaepidemian jälkeen syyskuussa 2022. Lennettiin kohteeseen Pariisin kautta Helsingistä. Pojat oli tuolloin 3 ja 7- vuotiaita. Koska Biarritz on erityisesti tunnettu sen huikeasta merestä ja surffiaalloista sanoisin, että kohde sopii nimenomaan perheille jossa lapset ovat jo vähän isompia. Filip oli jo sen verran taitava uimari, että viiihtyi meressä muutamaa hurjan aallokkoista päivää lukuunottamatta hyvin.
Me majotuttiin Radisson Blue Biarritz hotellissa joka oli kaikin puolin erinomainen. Katolta löytyi uima-allas ja hotelli oli hyvällä sijainnilla rannalle ja ravintoloihin. Aamupala oli runsas ja huoneet siistit, upeita maisemia unohtamatta.
Biarritz oli IHANA. Maisemat ihan postikorttimaiset. Ihmiset ystävällisiä, ruoka ihanaa ja kaupunki todella siisti. Syyskuussa sää oli erinomainen ja pahin turistikausi ohi. Itseni on vaikea käsittää miksi Suomalaiset aina reissaa Espanjaan kun Ranskassa on näin upeita paikkoja 🙈 Pieni vinkki kuitenkin on opiskella ruokalistan sanastoa niinkuin kala, liha ja kasvis sanoja ranskaksi, sillä suurin osa ruokalistoista on ainoastaan ranskaksi.
Biarritzissa nähtävyyksiä ovat paikallinen majakka jonka ylös pääsee kipuamaan sekä rannalla sijaitseva akvaario. Suositus molemmille 😊 Viereinen Sain-Jean oli myös visiitin arvoinen paikka. Ranta oli ehkä hieman Biarritzia tyynempi ja kukkulalla oli hienot maisemat sekä pojille kiva leikkipaikka. Auton vuokraamista kannattaa harkita. Me käveltiin loman aikana paljon, mutta autolla olisi päässyt esimerkiksi Espanjan puolelle San Sebastianiin ajamaan.
Koska me ihastuttiin kovasti Ranskaan. Ollaan mietitty jos otettaisiin laiva kesällä Saksaan ja ajettaisiin siitä Ranskaan. Joku voi kutsua hulluiksi kolmen lapsen kanssa joista yksi on kesällä puolivuotias… 😂
Meidän pieni neiti on jo 2kk. Kolmannen lapsen kohdalla tietää tässä vaiheessa, että vaikka vauva nyt vielä nukkuu hyvin, ei se tarkoita, että hän nukkuu hyvin vielä 4kk iässä. 😅
Toistaiseksi meillä kuitenkin nukutaan hyvin. Päivisin ei ole mitään tarkkaa rytmiä, mutta heräämisen jälkeen ollaan yleensä noin 45min hereillä jonka jälkeen nukutaan noin tunnin päikkärit. Sen jälkeen taas noin 45min-1h hereillä, jonka jälkeen tulee yleensä päivän pisimmät päiväunet noin 2-3,5h. Päivän aikana Allu nukkuu noin 4-5 unet ja on hereillä 45min-1,5h kerrallaan.
En tiedä uskaltaako tätä tässä vaiheessa sanoa!? Tuntuu kuitenkin, että ollaan pahimmilta vatsavaivoilta säästytty. Allu kakkaa vähintään 2 kertaa päivässä, eikä suuremmin itkeskele. Isoimmat itkut on toistaiseksi nähty suunkautta saatavasta rota rokotteesta. Se harmitti niin, että kyyneleet oikein valui silmistä. Mielenkiinnolla odotetaan mitä piikitettävät rokotteet saa aikaan.
Unohdan edelleen monesti, että olen nyt myös tyttölapsen äiti. Puhun jatkuvasti pojista ja hoen Alicelle, ”Hej mammas lilla gubbe!” Eikai nykyajassa tuokaan ole niin vaarallista. 😂
Allu on nyt 56,5cm pitkä ja painaa 4600g. Tällä hetkellä käytetään 56cm vaatteita. Neiti syö äidinmaitoa. Pulloa ei olla vielä edes kokeiltu.
Pikkuvauva-aika alkaa olla ohi. Neiti jokeltelee jo paljon ja äänähtelee tiukasti jos huomaa, että hänet on jätetty jonnekin yksin. Hymyjä jaellaan runsaasti. Pään kannattelu alkaa myös olla jo enemmän hallussa. Mahallaan viihdytään kuitenkin toistaiseksi vain noin reilu 5min ennenkuin niska väsähtää. Tällä kertaa ymmärrän itsekin nauttia siitä, ettei lapsen taidot kehity ihan liian vauhdilla. Kun on kokenut vauvan joka lähtee kävelemään 7kk iässä.
Itse nautin vauva-ajasta. Välillä kuitenkin tuntuu, että tekee älyttömästi kaikkea mikä ei kuitenkaan näy missään!? Kun vauva nukkuu, tyhjennä tiskikone, tiskaa astiat, pese vessat, valmistele iltaruoka. Tämä talvi on siinä mielessä ihana, että on lunta ja pääsee hiihtämään. Myönnän silti, että odotan sitä kun ei joka kerta ulos lähtiessä tarvitse varmistaa, että jokaisella lapsella on riittävästi vaatetta ja lopuksi vielä muistaa katsoa, ettet itse lähtenyt ulos pelkissä pitkissä kalsareissa.
Huomaan myös, että olen heti vähän energisempi kun saan hetken iltaisin viettää poikien kanssa ilman vauvaa. Sain fysioterapeutilta myös luvan nyt aloittaa juoksemisen ja kovemman treenin. Se tuo heti selkeästi myös energiaa omaan jaksamiseen vaikka teenkin suurimman osan treenistä vauvan kanssa.
Pojat rakastaa siskoa. Etenkin Felix haluaa jatkuvasti pidellä vauvaa sylissä. Filip taas juttelee ja kertoo pikkusiskolle päivän kuulumisia. Minä pakahdun onnesta kun näen miten sisarukset luo suhdettaan toisiinsa. 💗
Jäin äiityslomalle töistä reilu pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Siitä asti tuli varsinkin öisin reippaitakin supistuksia, välillä 5-7min väleinkin, mutta ne lopahti aina viimeistään aamulla. Se oli stressaavaa, sillä supistukset tuntui ihan samalta kuin edellisissä synnytyksissä kun homma on lähtenyt käyntiin. Ja pelkäsin tässä kolmannessa nimenomaan sitä, etten ehdin sairaalaan ajoissa.
Pikkujouluista
Viimeisellä neuvolakäynnillä viikolla 39+1, koin pienen hetken paniikkia, kun neuvolatäti kysyi ”oletko tuntenut sellaista isoa muljahdusta mahasta, kun en nyt ole varma onko pää enää alhaalla?” Onneksi neuvolassa on nykyään ultralaitteet ja saatiin varmistettua, ettei vauva viime hetkillä ollut kääntynyt. Sain kuitenkin tiedon, että pää ei ole kiinnittynyt ja tuntuu olevan vielä todella korkealla. Asennoiduin tällä tiedolla, odottelemaan taas reippaasti yli lasketun ajan.
Jatkoin siis normaalia arkea, kävin treenaamassa ja perjantaina kun viikkoja oli 39+3 kävin päivällä 10km kävelylenkillä ja illalla vielä firman pikkujouluissa syömässä. Päivällä ihmettelin välillä miten energinen sinä päivänä olin. Menin pikkujouluista suoraan nukkumaan, kunnes heräsin noin 3.30 napsahdukseen mahastani. Tajusin vasta siinä vaiheessa kun seuraavan kerran käännyin, että vedet meni. Tein niinkuin olin kuullut, laitoin housuihin siteen ja menin takaisin sänkyyn seurailemaan tilannetta. Supistuksia en tuntenut. Hetken annoin vettä lorahtaa housuihin kunnes tsekkasin sen värin, joka oli ei kirkasta, mutta ei nyt selkeästi myöskään vihreää. Lähinnä valkovuodon näköistä. (Jota se luultavasti olikin vesien kanssa)
Synnärille
Soitin Espoon sairaalaan synnärille, josta neuvottiin meitä tulemaan näytille heti kun voidaan. Kun äitini oli noin 30min päästä tullut meille katsomaan poikia, lähdettiin ajelemaan Espooseen.
Sairaalassa menin heti alkuun käyrille noin tunnin ajaksi. Satuin myös sanomaan, että edellisessä raskaudessani streptokokki näyte oli positiivinen, joten näyte otettiin tässä vaiheessa heti. Synnytys ei vielä ollut aktiivisesti käynnissä, eikä supistuksia tullut kunnolla. Streptokokki näyte oli kuitenkin positiivinen, joten kotiin emme enää päääsisi. Siirryttiin tässä vaiheessa synnytyssaliin ja sain antibiootin samantien suoneen. Antibiootin tulisi ehtiä vaikuttamaan mielellään 4h, ennen kuin lapsi syntyy. Tässä vaiheessa pelkäsin vielä, ettei saada vauvaa pysymään tuota 4h masussa, mutta oi kuinka väärässä olinkaan.
Käyrillä, luultiin lähtevämme vielä kotiin
Koska streptokokki oli positiivinen ja vedet menneet haluttiin, että lapsi syntyisi mahdollisimman pian kun antibiootti on ehtinyt vaikuttamaan. Tästä syystä synnytystäni lähdettiin vauhdittamaan ballonkin avulla. Pieni pallo laitettiin sisälleni, johon pumpattiin muistaakseni 70ml vettä. Rehellisesti sanottuna, tämä oli synnytykseni epämiellyttävin kohta. Tykkään synnyttäessä liikkua, kyykkiä ja pyöritellä itseäni jumppapallolla. Nyt ballonki tuntui kaikissa asennoissa ikävältä, joten lähinnä vain tallustin paikallani ja juoksin pissalla. Pyrin synnytyksissä aina pissaamaan tasasin välein, koska en mielellään halua katetrointia. Heikki otti chillisti ja luki kirjaa. Tarkemmin, Kalle Päätaloa.
Isi sai kirjan päätökseen synnytyksen aikana 😂
Ballonki irtosi onneksi vajaan 2h kuluttua, olin tässä vaiheessa noin 4cm auki. Supistukset tuntui tässä vaiheessa jo suht napakoilta ja pyysinkin epiduraalin siinä vaiheessa kun olin 5cm auki. Kiitos ihanan henkilökunnan ei tässä kauaa nokka tuhissut, vaan sain epiduraalin oikeasti lähes samantien kun sen pyysin. Tuon jälkeen vaihtui kätilö toisen kerran ja tässä vaiheessa alkoi aikamoinen odottelu. Odoteltiin, että supistukset kovenisivat ja tätä odotusta kesti muistaakseni kello 14 asti lähes iltaan. Hypin jumppapallolla, katsottiin Amacing race jakso ja pyörittelin lantiotani minkä jaksoin.
Rakas jumppapalloni
Viimeinen kätilö oli aivan ihana, Vivian nimeltään. Hänen kanssaan oli myös lääkäri kandi koko synnytyksen lopun ajan. Kun olin auki noin 9cm kätilö ehdotti, että hän näyttäisi minulla vähän jumppaliikkeitä, jolla vauvan asentoa saataisiin hieman paremmaksi ja hän pystyisi paremmin liikkumaan uloskäyntiä kohti. Samalla sain oksitosiinia nopeuttamaan synnytyksen etenemistä. Juttelin kätilön ja kandin kanssa mukavia samalla kun makasin sängyn reunalla ja kätilö pumppasi jalkojani noin 30min ajan. Koin, että heillä oli kaikki aika minulle. Sain kerran lisäannoksen epiduraalia.
Jumppatuokion jälkeen kätilö ja kandi lähtivät hetkeksi aikaa pois, mutta noin 10 minuutin päästä jouduin hälyyttämään heidät takaisin, koska tunsin, että vauva on tulossa ja hän on tulossa nopeasti. Lähdin varovasti ponnistamaan tutussa ja turvallisessa puoli-istuvassa asennossa (olen monelta kätilöltä kuullut, että tämä on kätilöille paras asento tukea välilihaa ja ohjata vauvan pää oikeassa asennossa ulos) Heikki oli vierellä ja joka supistuksessa ohjasi minua yläkropasta, jotta sain paremmin voimaa ponnistukseen. Pian kuuluikin jo pientä äänähtelyä ja naurettiin kaikki yhdessä, että meidän mimmi huutaa jo ennen kuin on edes kokonaan syntynyt, sillä tässä vaiheessa vasta pää oli ulkona. Kun olin ponnistanut noin 6min, syntyi meidän pieni tyttö ja sain hänet suoraan rinnalle. Tyttö syntyi mitoin 3380g, 50cm ja päänympärys 34cm kello 18.37 launtai iltana, raskausviikolla 39+4. Menetin hyvin maltillisesti verta ja istukka syntyi pian vauvan jälkeen. Kätilö ohjeisti koko ponnistusvaiheen ajan tarkasti, joten selvisin tälläkin kertaa ilman repeämiä.
Olin aina pelännyt, että joudun synnytyksen käynnistykseen koska olin kuullut sen olevan kovin kivuliasta. Tämä jäi itselläni kuitenkin jälleen erittäin positiiviseksi kokemukseksi. Kivut olivat todella maltillisia ja koin, että sain haluamaani kivunlievitystä heti kun sitä pyysin. Saatiin aamupala nauttia rauhassa synnytys salissa, tutustua vauvaan ja käydä suihkussa. Noin ilta 20 aikaan päästiin kaiken huipuksi perhehuoneeseen, joten Heikki sai olla meidän kanssa ensimmäisen yön sairaalassa. Kotiin päästiin tiistaina päivällä.
Olen synnyttänyt PK-seudulla kolmessa eri sairaalassa, enkä koskaan ole kokenut näin kiireetöntä ja välittävää oloa. Vein suklaata jopa sairaalan työntekijälle joka huolehti ruoat aina ajallaan osastolle ja kävi useaan otteeseen auttamassa minua tarjottimeni kanssa ja siivosi roskiksia huoneestani. Kiitos kiitos kiitos Espoon sairaalan synnytysosasto ❤
Nyt keskitytään hetki vauvakuplaan, imetys on lähtenyt hienosti käyntiin ja meidän pikku Alice on täydellinen palanen meidän perheeseen.
Tasan viikolla 36 meillä oli Naistenklinikalla synnytystapa-arvio perinnöllisen sydänsairauteni takia. Vauvalla näytti olevan kaikki hyvin. Painoarvioksi saatiin 2900g jolloin syntymäpaino mikäli hän syntyy lähellä laskettua olisi 3700g. Hän on arvion mukaan siis vähän suurempi kuin veljensä ovat olleet. Se vähän jännittää, erityisesti jos päättää asustella masussa ilman kiirettä yhtä pitkään kuin nuorempi isoveljensä. Heikki lähtee myös vielä työreissulle Norjaan kun viikkoja on 37+2, joten mimmi saisi kuitenkin tuon ajan kyllä mielellään vielä pysyä masussa. Mammaloma alkaa ensi viikon perjantaina.
Aika tuntuu periaatteessa menneen nopeasti, toisaalta tuntuu, että olen ollut raskaana jokaisena vuodenaikana. Olen keskittynyt tässä raskaudessa paljon vauvan hyvinvointiin oman navan tuijottelun sijaan. Huoli on myös ollut ihan eri tavalla läsnä koko odotusajan. Alkuun pelkäsi, että raskaus menee kesken ja kun päästiin turvallisemmille viikoille pelkäsin, että hän syntyy liian varhain. Osasyy tähän pelkoon on ollut raskaudessa tasaisin väliajoin tulleet aaltoilevat supistukset, joita aiemmissa raskauksissani olen tuntenut vasta kun synnytys on ollut käynnissä. Rakastan tuntea mini muijan liikkeitä, sillä tiedän hänellä kaiken olevan hyvin. Masu on oikeastaan aika ihana, jos ei ota huomioon sitä, että vaatteiden valitseminen mahan kanssa on toivotonta.
Rv 37
Kolmas raskaus on ollut fyysisestikin rankempi kuin aiemmat. Toisaalta, ensimmäisessä raskaudessa olin juuri täyttämässä 26v, toisessa olin täyttämässä 30v ja nyt olen jo 34v. Nivuset kipeytyy reippaasta kävelystä erittäin paljon ja välillä maha tuntuu niin pinkeältä, että pelkään sen ratkeavan kahtia. Nuo tasaisin väliajoin tulevat supistukset on myös ollleet niin pelottavia, etten ole uskaltanut lähteä esimerkiksi treenaamaan jos niitä on samana päivänä ollut.
Liikunta onkin tässä raskaudessa ollut erittäin mukavuus alueella liikkumista. Olen joka viikko pyrkinyt kerran viikkoon soutamaan soutulaitteella 7500m. Tehnyt lihaskuntoa noin 2x viikossa, painoilla ja kehonpainolla hieman vaihdellen. Filipin kanssa tulee käytyä uimahallissa lähes 3x viikossa, mutta se on lähinnä altaassa tai altaan reunalla katsomista kun herra 4v hyppii hyppytornin 3 metristä. Odotan, että saan vähän enemmän liikuntaa mahdutettua päiviin kun jään mammalomalle.
Sairaalakassi vihdoin pakattu
Jotenkin on edelleen epätodellista, ihanaa ja pelottavaa ajatella, että muutaman viikon päästä meillä on taas vauva. Pojat on kyllä edelleen todella innoissaan pikkusiskosta, enkä malta odottaa sitä kun he tapaavat pikkusiskon ensimmäistä kertaa. Okei, itkettää jo. ❤
Kolmas raskaus on ollut jokseenkin erilainen kuin kaksi aiempaa. Liikkeet tuntui jo varhaisessa vaiheessa, mutta erittäin hentoina. Vatsa on myös tässä vaiheessa jo todella paljon suurempi kuin edellisillä kerroilla. Vatsan nopea kasvu on myös tuonut mukanaan oireet jotka aiemmin ovat tulleet vasta loppu raskauksissa. Liitoskivut sekä kovan kiristymisen tunteen etenkin vatsan ylä osassa. Suurin apu tuohon kireyden tunteeseen on liike ja syvien lihasten aktivointi.
Rakenneultra koitti vihdoin rv 21. En ollut uskaltanut ostaa ensimmäistäkään vauva tarviketta tai vaatetta ennenkuin saisin varmistuksen, että mini tyypillä on kaikki hyvin. Ultraaja oli selkeästi kokenut kätilö. Jokainen asia käytiin tarkasti ja rutiinilla läpi. Kaikki näytti olevan kunnossa ja vauva vastasi kooltaan täysin raskausviikkoja. Kätilön kysyessä halutaanko selvittää sukupuoli, olin hetken varma nähneeni sukupuolen olevan poika. Kyseessä oli kuitenkin napanuora ja kätilö kertoi pikkuisen olevan tyttö. Kyyneleethän siinä tällä mamalla taas vierähti. Lähinnä helpotuksesta, että kaikki on hyvin. Ja siitä, että konkretisoitui hieman enemmän kuka masussa kasvaa.
Tuo sukupuoli asia on muuten sellainen, että sen kommentoiminen on mielestäni jopa hieman loukkaavaa. ”Toivottavasti nyt tulee tyttö” kommentit ovat tuntuneet siltä, että ihmiset kokee meidän pojat jotenkin huonoiksi!? Olisin ollut ikionnellinen myös kolmannesta pojasta. Nyt kun olen kertonut odottavani tyttöä saankin yhtäkkiä kommentteja, että ”tytöt on pahimpia” 😅🙈 Erot poikien raskauksiin on olleet:
Mahan muoto ja koko.
Alkuraskauden pahoinvointi
Rintojen kasvu jo raskausvaiheessa. En mahdu enää yhtiinkään liiveihin.
Järkyttävä pesänrakennusvietti, joka on loistanut poissaolollaan edellisissä raskauksissa. Nyt haluisin pistää paikkoja kuntoon hetinyt vauvan tuloa varten.
Nyt elellään raskausviikkoa 25 ja vihdoin tuntuu, että viikot etenee vauhdilla ja pikku muija on joka päivä aktiivisempi. Olo on tällä hetkellä hyvä. Pieniä hankintoja olen kesäloman aikana uskaltanut jo tehdä. Suurimman osan tavaroista ja vaatteista ajon kuitenkin ostaa käytettyinä. Filipin kanssa ei myöskään otettu äitiyspakkausta. Nyt ollaan kuitenkin lahjakkaasti hävitetty lähes kaikki vauva tarvikkeet vaunuja ja turvakaukaloa lukuunottamatta, joten äitiyspakkaus laitetaan tilaukseen heti seuraavan neuvolakäynnin jälkeen. Vauvatarvikkeet on myös erittäin suolaisesti hinnoiteltuja, joten ostan asioita vasta sitten kun niitä koen tarvitsevani. Mielestäni pakollisia hankintoja ennen vauvan syntymää on:
Turvakaukalo
Muutama 50-56cm vaate. Marraskuiselle tilasin myös fleecehaalarin kotiutumista varten.
Tumput käsiin ja sukat
Pipo
Vaipat
Muutama tutti (Todellakin otan näitä jo synnärille mukaan.)
Joku paikka, jossa vauva voi nukkua. Meillä se on Heikin perintö pärekori. (Pohdin unipesän tarpeellisuutta, siinä voisi olla kiva nukuttaa vauva myös yöllä, mutta totesin 70-150€ olevan aivan perverssi hinta tuollaiselle kapistukselle joka on vain hetken käytössä)
Vanulaput vauvan silmien putsaukseen
Vanupuikot, navan puhdistukseen
Imetystyyny
Rv 25
Olen pohtinut kovasti missä toivoisin synnyttäväni. Lähimmät vaihtoehdot ovat Naistenklinikka tai Espoon sairaala. Filip syntyi Naistenklinikalla ja tykkäsin kovasti niin synnytyssalista kuin kätilöstä. Minulla ei kuitenkaan ole sydänsairauteni vuoksi mahdollisuutta päästä potilashotelliin, sillä vauvalta täytyy synnytyksen jälkeen ottaa EKG. Naistenklinikan iso miinus on tilanpuute. Viime kerralla jaoin huoneen 5 muun naisen ja vauvan kanssa enkä mitenkään saanut rentouduttua siinä vilinässä. Ahdistavaa. Espoon sairaala olisi meiltä yhtä pitkän ajomatkan päässä ja siellä saisi auton helposti parkkiin sairaalan parkkihalliin. Olen myös kuullut huhuja, että siellä ei välttämättä tarvitsisi jakaa huonetta NIIN monen kanssa äidin ja vauvan kanssa? Ehkä joku osaa sanoa pitääkö tämä tieto paikkansa.
Ette tiedä kuinka paljon odotan jo mini mimmin syntymää! ❤
Hah, enpä olisi ihan heti edellisen kirjoituksen jälkeen uskonut, että tällä otsikolla tulen seuraavan kerran kirjoittelemaan blogiin. Totta se on. Vuoden haaveilun jälkeen päätettiin pistää tuumasta toimeen. Onhan meillä tapana näin Olympiadeittain muutenkin lisääntyä. Jos kaikki menee hyvin, vauva numero 3 syntyy meille marraskuussa 2023!
Tuntuu, että olen todella eri ihminen kuin 4 vuotta sitten Filipiä odottaessani. Takana on reilu 6kk terapia, jossa työstin varsinkin omaa suhtautumistani syömiseen ja liikuntaan. Kolmannessa raskaudessa haluan vihdoin keskittyä nauttimaan vatsassani kasvavasta pikku tyypistä ja iloita siitä, mihin vartaloni on kykenevä. Enkä keskittymään pitämään raskauskiloja poissa ja liikkua pakkomielteisesti kauhistellen muuttuvaa olemustani.
Lopputalvesta uskalsin rohkeasti sanoa Heikille, että mielessäni on jo vuoden ajan vahvasti pyörinyt toive vielä kolmannesta vipeltäjästä. Heikin ei tarvinnut asiaa kauaa miettiä ja niinkuin kahdessa edellisessä raskaudessa, ei meidän ole tarvinnut kovemmin lasten tekoa yrittää. Tajuan tässäkin asiassa miten etuoikeutettuja olemme. Tässä kolmannessa raskaudessa onkin yhtäkkiä pelko paljon vahvemmin läsnä kuin kahdessa edellisessä. Mietin todennäköisyyksiä ja sitä voinko olla näin onnekas? Miksi joillekin ei suoda yhtään lasta vaikka kuinka toivoisi ja minä olenkin onnellisessa asemassa, että odotan nyt kolmatta?! Tein tällä kertaa raskaustestin kolmesti, sillä tunsin oireet hyvin hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta kaksi ensimmäistä testiä näytti negatiivista. Sekin oli henkisesti rankkaa. Kun olosta olin lähes varma olevani raskaana, mutta jatkuvasti testit näyttivät negatiivista. Ehdin jo sen pienen hetken miettiä, entä jos tämä ei tällä kertaa onnistuisikaan. En pysty edes kuvittelemaan miltä se niistä ihmisitä tuntuu, jotka kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen joutuvat kokemaan sen pettymyksen. Jälkäteen itseäni oikein hävetti miten pienestä olin jo itkemässä pettymystäni. Ensimmäinen ultra poisti hieman pelkojani. Ultrassa viikkoja oli 12+1 ja masussa köllötteli yksi pikkuinen kaveri kovasti vilkuttelemassa. Läheisille uskalsimme tämän jälkeen kertoa uutisen.
Lasken päiviä rakenneultraan. En siksi, että saisin tietää lapsen sukupuolen. Siksi, että saisin vähän lisää varmuutta, että kaikki on pienellä kunnossa. Siinä vaiheessa ollaan myös raskaudessa jo huomattavasti turvallisemmilla viikoilla.
Alkuraskaus oli hyvin erilainen kahteen edelliseen verrattuna. Väysymystä oli edellisessäkin raskaudessa, mutta nyt viikosta 6 lähtien läsnä oli päivittäinen pahoinvointi. Välillä todella pahana, välillä vähän lievempänä. En kertaakaan oksentanut. Suurin apu oli vischyn juominen ja optimaalinen syöminen. Piti opetella syömään jatkuvasti ja kokoajan, mutta samalla pitää huolta ettei syö liikaa. Ihan sairaan helppoa ihmisille joka syö normaalistin 3h välein ja paljon! Nämä viikot ei kyllä mitenkään ollut nautintoa. Liikuin super vähän ja odotin vain, että viikot kuluisi ja saisin varmuuden, että pikkuisella on kaikki hyvin. Ylipäätään, että masussa on muutakin kuin ilmaa ja ruokaa. Pahoinvointi helpotti yhtäkkiä 13. raskausviikolla.
Huomenna starttaa 15. raskausviikko ja vointi on suhteellisen hyvä. Tunnen kuitenkin jo, että vatsassa on pieni möykky ja pientä liikettäkin tuntuu kutittelevana varsinkin ilta-aikaan. Olen syönyt rautalisää säännöllisesti jo ennen raskautta ja jatkanut sitä kokoajan. Toivotaan, että siitä on ollut apua veriarvoihin. Masu alkaa myös pikkuhiljaa kasvamaan. Sanoisin, että ulkopuolinen ei sitä kyllä huomaa, mutta itse huomaan keskivartalon olevan jo vähän pulleampi. Edellisissä raskauksissa masu on näkynyt vasta viikoilla 19-20, joten tässäkin asiassa tämä kolmas on hieman erilainen.
Olin nuorempana aina ajatellut, että olen kahden lapsen äiti. Kunnes tosiaan viimeisen vuoden aikana jotenkin vielä vahvemmin olen tajunnut, että minun elämäni suurin saavutus ja onni on näissä pienissä ihmisissä. He tekevät minut kaikkein onnellisimmaksi. Tiesin, että rakkautta varmasti riittäisi vielä kolmannelle. Asioita joita pohdin ääneen Heikille oli taloudellinen puoli, kolme lasta on jossakin vaiheessa yhtä kuin kolme harrastusta, kolme ruokittavaa suuta ja kolmet kännykkälaskut. Heikin mielestä tämä ei varmasti tule olemaan ongelma. Saatetaan joutua tinkimään matkustelusta, mutta meillä on onneksi ihanaa yhdessä myös arjessa.
Toinen asia jota pohdin on se, että yksikään ihminen ei halua hoitaa kolmea lasta. 😀 Paitsi Heikin sisko ❤ Haha. (Vakavasti ottaen, hän on meidän tuki ja turva sekä lapsille maailman rakkain aikuinen) Tosin tilanne on ollut suht sama kahdenkin lapsen kanssa, joten kolmas ei sinänsä vaikuta asiaan. Sitäpaitsi Felix ei enään varsinaisesti kaipaa hoitamista. Hän tulee olemaan 8v kun vauva syntyy.
Kolmantena asiana pohdin miten kaksi aikuista riittää kolmelle lapselle. En halua siinä vaiheessa kun lapset on isoja, että yksi heistä istuu terapeutin tuolilla koska vanhemmilla ei koskaan ollut aikaa hänelle. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Riittääkö meillä vanhemmilla aika ja tuki kaikille kolmelle? Kun vauva syntyy, jääkö Felix vähemmälle huomiolle vai kokeeko Filip, että kukaan ei huomioi häntä? Filip on vauvan syntyessä 4v. Tällä hetkellä Heikki ja Felix viettää paljon aikaa yhdessä Felixin harrastuksen jalkapallon parissa ja minä taas vietän aikaa Filipin kanssa. Pojat ovat molemmat hämmästyttävän innoissaan tulevasta pikkusisaresta. Lähes päivittäin he miettivät vauvalle sopivaa nimeä ja Filip pohtii miten paljon hän tulee vauvaa hoitamaan. ❤ Filip myös juttelee jo nyt päivittäin masulle ja kertoo olevansa tämän isoveli. Erittäin erittäin ylpeä isoveli.
Loppujen lopuksi asioita on varsin turha murehtia liikaa etukäteen. Kun vauveli syntyy, arki lähtee varmasti pikkuhiljaa rullaamaan omalla painollaan. Itse täytyy pitää huolta siitä, että jokainen lapsi saa tarvittavan läheisyyden ja huomion meiltä aikuisilta. Olo on jotenkin silti todella hyvä ja luottavainen.
Yksi asia vielä mietityttää. Äitiyshormonit ja vauvan syntymä vuoden pimeimpään aikaan?! Kaksi edellistä on syntyneet heinäkuussa ja he ovat eläneet ensimmäisen kuukautensa pelkissä vaipoissa. (Samoin minä :D) Mitä pitää ottaa huomioon nyt kun vauva syntyykin keskellä marraskuuta?
Oltiin suunniteltu Pieni Karhunkierros kierrettäväksi sunnuntaina, koska maanantaina oli jo lähtö takaisin mökille. Sääennuste toi hieman lisäjännitystä reissuun. Kello 13 alkaen oli luvattu kunnon ukkosmyrksyä saapuvaksi. Meillä onneksi herätään kiitettävän ajoissa ja lähdettiinkin meidän majoistuksesta Ruka Ski Chaletsista ajelemaan kohti Pienen Karhunkierroksen parkkipaikkaa jo hieman ennen kello 8.
Lähtöpaikalla oltiin aika tasan kello 8 ja käytiin startin huoltorakennuksessa vielä pissalla ennen starttia. Ensimmäinen etappi, noin 1,5km on reitin ainoa kohta joka tullaan niin meno- kuin paluu matkalla. Tuohon osuu myös reitin pisin riippusilta. Nämä oli erityisesti 6-vuotiaan lemppareita vaelluksen aikana. 2 vee juoksi itsekseen sillan yli, eikä tuntunut olevan moksiskaan vaikka mammaa silta hieman jännittikin. 2-vee Filip kulki suurimman osan reitistä kantorinkassa, meidän rinkka on Bergans merkkinen. Käytettynä ostettu, mutta ollaan oltu todella tyytyväisiä. Filip viihtyy siinä huomattavasti paremmin kuin esim. Baby Björnissä selässä.
Riippusillan jälkeen Felix ehti juuri sanomaan, että missähän ne porot on, kun meitä vastaan köpöttelikin pitkospuiden vieressä erittäin tuttavallinen poro. Lapset oli tohkeissaan. Kierrettiin reittiä myötäpäivään, niinkuin yleensä ilmeisesti kesäaikaan on tarkoitus. Myllykoskelta reitti lähtee kahteen eri suuntaan. Tuossa on tupa ja upeat maisemat kohisevalle koskelle. Tästä lähdettiin suoraan seuraavalle Riippusillalle Myllykosken yli, tämän sillan sai ylittää vain yksi henkilö kerrallaan.
Ensimmäinen pikku tauko pidettiin Pyöreänlammen luona. Tuossa oli siistit vessat ja muutama pöytä jonka äärellä pystyi istumaan. Otettiin vesihuikat ja pojat söi pari suolakeksiä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Maisemat oli koko reitin ajan huikeat ja mukavan vaihtelevat. Suopätkän jälkeen päästiin kipuamaan. Felix järjesti itselleen aktiviteettia Filipiä odotellessa välillä kiipeämällä portaiden vierustaa, jyrkkiä kallioita pitkin. Kallioportilta oli UPEAT näkymät kansallispuistoon. Tuossa kohti tuli myös melkein ainoat ihmiset koko reitin varrella vastaan, joten saatiin perheestä yhteiskuva hienoissa maisemissa. Kallioportille meillä kesti kävellä noin tunnin verran.
Kallionousun jälkeen Filip halusi kävellä pitkän pätkän itse. Kiipeillä kivien päälle ja kanniskella isoja keppejä, tämä etappi meillä tuli vähän rauhallisemmin. Tuon jälkeen käveltiinkin pätkä vähän korkeimmissa maisemissa. Koski kuohusi alapuolella vähän väliä, joka saikin Felixin toistelemaan kysymystä ”millon tulee seuraava riippusilta?”
Kunnon evästauko pidettiin vasta Sillastuvalla. Tuossa oli isot laavut tulentekopaikkoineen, siistit huussit ja pöytä. Koski kohisi komeasti vieressä. Meillä oli lounaaksi kananmunaleipiä, smoothieita ja välipalakeksejä. Vettä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Sitä jouduttiin loppu päässä vähän säästelemään. Ajoitettiin pidempi pysähdys loppupäähän kun tiedettiin, että reipas 6vee olisi varmasti jo vähän väsyksissä. Se olikin järkevä ratkaisu. Sillastuvalla oltiin kello 10.43.
Pysähdyksen jälkeen lisättiin vähän vauhtia, koska pilvet alkoi jo näyttämään hieman uhkaavilta. Jyrävän vesiputous hiljensi jopa 6 vuotiaan. Se oli todella näyttävä ja tuumattiinkin, että on se ihmeellistä miten sitä ei ikinä muista kuinka hienoja paikkoja tämä kotimaakin on pullollaan. Loppusuoran pojat jaksoivat milläs muulla kuin geokätköjen etsinnällä. Niitähän oli tämän matkan varrella vaikka kuinka paljon, mutta etsittiin niitä vasta ihan lopussa, koska muuten kierrokseen olisi varmasti mennyt tuplasti pidempi aika. 🙂
Myllykosken kohdalla eli noin 1,5km ennen autoa alkoi ukkonen jyristä ja vettä ripsimään. Otettiin mini breikki Myllykosken tuvassa, napsittiin muutama energiaa antava karkki kitusiin ja puettiin sadetakit päälle. Hassuinta tässä oli se, että koko matkalla oltiin nähty ehkä 2 pariskuntaa tulevan vastaan, mutta kun 11.55 tultiin vesisateessa autolle alkoi ihmisiä tulla vastaan jo runsaasti. Meidän tärkein vinkki siis on LÄHDE RIITTÄVÄN AJOISSA! Sääskiä tai muitakaan ötököitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Mikä oli suuri plussa lasten kanssa vaeltaessa.
Reissun jälkeen pistettiin päät tyynyyn ja nukuttiin kaikki päiväunet. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin ostamaan Felixille ansaitusti toivomansa Karhunkierros T-paita. Huikea suoritus 6-vuotiaalta painella tuo 13km reitti neljässä tunnissa taukoineen.
Seuraavaa retkeä ollaan suunniteltu Repovedelle tänä syksynä!
Nyt on taas yksi elämys ja kokemus lisää plakkarissa. 12km uinti Oulankajoessa myötävirtaan.
Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Matkavaihtoehdot olivat 12 ja 24km. Päätettiin parini kanssa, että lähdetään tänä vuonna tuolle lyhyemmälle matkalle. Itselläni on vuoden aikana jäänyt uinti kilometrit todella vähäiseksi koronan vuoksi, enkä ole varmasti noin kolmeen vuoteen uinut kertaakaan yli 2,5km edes altaassa.
Perjantai iltana oli ilmoittautuminen ja kisa briiffi Rukalla. Ennätys helteiden vuoksi Oulankajoki oli todella lämmintä 20-22 asteista, mutta vesi oli myös todella matalalla samasta syystä. Ilmoittautumisessa saatiin kisa t-paita ja uimalakki.
Lauantai aamuna kävin Rukan Scandicissa syömässä runsaan aamupalan, sillä bussikuljetus starttiin lähti kello 10 ja startti oli kello 12. Bussissa oli ihanan leppoisa, mutta hieman jännittynyt fiilis kaikilla. Starttipaikalla oltiin noin 11 aikaan, jossa ehdittiin rauhassa vaihtaa kamat ja purkaa hermostuneisuutta muiden kisailijoiden kanssa. Söin 30min ennen starttia vielä protsku patukan. Huoltajille oli myös upeasti hoidettu bussikuljetus maaliin ja ennen starttia me mammat saatiin vielä kotijoukoilta tiedot, että lauma on päässyt bussiin ja matkalla meitä odottamaan maaliin.
Kilpailussa sääntö oli uida märkäpuvulla ja neopreeni tossuilla. Erittäin fiksua, sillä jopa paljon uineena märkäpuku kuitenkin kelluttaa sen verran, että siitä on vähän väsyneenä hieman apua.
Startti vihellettiin ja lähdettiin suht hyvää tahtia uimaan jokea pitkin. Olo oli epätodellinen. Maisemat oli heti startista saakka huikeat. Välillä jylhiä pudotuksia ja välillä hiekkarantoja joissa porot tuijotteli meidän menoa. Itseäni ei paleltanut koko uinnin aikana ollenkaan. Neopreeni tossujen tarve tuli hyvinkin nopeasti ilmi. Vesi todella oli matalalla ja välillä oli pakko nousta kävelemään koska pohja lähes viisti nenänpäätä. Pohja oli välillä mukulaista kivikkoa ja välillä lähes upottavaa rantahiekkaa. Pisin kävelypätkä tuntui olleen ainakin 100-200m pitkä ja hidasti menoa paljon.
12km ensimmäinen huolto muistaakseni noin 2km paikkeilla. Huoltoon oli aina pakollista nousta, sillä siinä oli samalla myös check point jossa merkattiin ylös parin numero. Huollot oli noin 2-3km välein ja tällä matkalla niitä tuli yhteensä 4kpl. Ne toimivat erinoimaisesti. Tarjolla oli urheilujuomaa, vettä, batteryä, geelejä, protsku patukoita, karkkia, sipsiä. Kahdella ensimmäisellä stopilla otin kulaukset urheilujuomaa.
Toisella huoltopisteellä oma kelloni näytti meidän uineen 6km ja näin kuviteltiin myös ajallisesti. Itselläni alkoi tuossa vaiheessa jo tuntumaan käsissä pientä väsymystä. Kisakaverini kysäisi huollosta paljonko matkaa on maaliin ja molempien ilmeet saattoi hetken aikaa olla epätoivoiset kun huoltopisteen heppu ilmoitti, että 8km maaliin. Eipä siinä auttanut kun hypätä takas veteen. 4 lasta odotteli maalissa mammojaan. 😂
Yritettiin hyödyntää hyvin virtaavat kohdat ja säästellä matalissa kohdissa käsivoimia. Välillä edettiin pelkillä potkuilla, mutta pyrittiin uimaan mahdollisimman paljon, sillä se oli meille nopeampaa etenemistä kuin vedessä kahlaaminen.
Vierellä tuli koko ajan kisatoimitsijoita SUP laudoilla. Yhdestä olikin todella suuri apu kun hän osoitti aina virran suunnat meille käsillään. Kiitos siitä!
Kahden viimeisen huollon kohdalla kulautin Batteryt naamaan ja viimeisellä huollolla myös sipsiä. Siitä sain selkeästi tarvitun energian ja viimeiset 3km tultiinkin hyvää vauhtia.
Lopulta nähtiin maaliliput ja 6 tuttua tyyppiä rannalla kannustamassa ja taputtamassa. Fiilis oli HUIKEA! ME TEHTIIN SE, taisin huutaa kaverilleni.
Maalissa meille kerrottiin, että oltiin yllättäen 12km matkan ensimmäiset kilpailijat maalissa. 😁 Aikaa meillä kului 3h 11min! Palkinnoksi saatiin upeat Marttiini puukot.
Maalissa oli tarjolla erinoimaista ruokaa, juomaa, karkkia, paljut ja sauna. Syötiin ja saunottiin jonka jälkeen suunnattiin kisajärjestäjän bussilla takaisin Rukalle hotellille.
Tykkäsin tapahtumasta kovasti! Rento meininki, upeat puitteet ja toimiva järjestely. Jos ei ihmeitä tapahdu uskon, että ollaan mukana tapahtumassa myös ensi vuonna. Lisää tapahtumasta löydät täältä.
Minulta pyydettiin instagramissa terveellisiä ruokareseptejä. Rakastan ruanlaittoa ja leipomista, mutta en tiedä olenko siinä mitenkään erikoisen hyvä. Ruoat ei myöskään ole mitään ketodetohiilariton settiä, vain terveellistä perus arkiruokaa.
Valmistus: Kuullota sipulit ja chili öljyssä pannulla. Huuhtele kikherneet ja lisää joukkoon. Kaada sekaan kookosmaito ja mausta oman maun mukaan. Itse rakastan super tulista, joten chiliä ja cayennepippuria on paljon. Kiehauta 10min ja syö riisin kanssa. Nam!
2. Uunimunakas: Ainekset: 6-8 kananmunaa, 1,5dl kermaa, kinkkua, paprikaa, oikeastaan ihan mitä vain vihanneksia, 1dl juustoraastetta. Valmistus: Sekoita kaikki ainekset keskenään. Voitele tai laita leivinpaperi uunivuokaan. Kaada seos vuokaan ja paista uunissa n. 15min 175 asteessa tai kunnes munakas on hieman ruskea. Nauti salaatin kanssa!
3. Pinaattiletut. Ainekset: 5dl Maito, 3dl Vehnäjauho, 2kpl Kananmuna, puoli tl Suolaa, Öljyä 2 rkl, 150g Pakastepinaattia, voita paistamiseen. Valmistus: Sulata pinaatti. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paita letut voissa. Nauti. Syön itse näitä aina hillon ja raejuuston kanssa.
4. Tulinen kanakeitto. 1 Paprika, 3-4 valkosipulin kynttä, 2 porkkanaa, Mutti valkosipuli tai yrtti tomaattimurskaa, 1 dl vettä, paprikamaustetta, cajunmaustetta, pippuria, suolaa, chiliä tai cayennepippuria, kidneypapuja, riisiä tai pastaa, 450g kanansuikaleita. Valmistus: Kuullota sipulit öjyssä ja lisää sitten muut kasvikset. Paista kanat ja lisää joukkoon. Kaada joukkoon vesi ja riisit tai makaroonit. Anna kiehua 10min. Lisää joukkoon kidneypavut ja tomaattimurska. Mausta ja anna kiehua vielä ainakin 15min. Yksi omista suosikeistani. Joskus vaihdan tomaattimurskan kookosmaitoon jolloin maku on hieman enemmän Thaimaalaisen ruoan suuntaan.
5. Feta-kanapasta. Ainekset: Hyvää Feta juustoa 150-200g, Kanaa 450g, 3-4 valkosipulinkynttä, tomaattimurskaa (käytän Mutin valkosipulin makuista), Pastaa 300-400g, pippuria, paprikamaustetta, tuoretta basilikaa kourallinen, chiliä oman maun mukaan. Valmistus: Kuullota valkosipulit ja kanat. Laita pastat keittymään. Kaada pastasta vesi pois ja laita kanat ja sipulit joukkoon. Sekoita tomaattimurska sekaan ja mausta. Rouhi lopuksi Feta joukkoon ja lisää basilika silputtuna. Lisää chiliä halutessasi.
6. Udon nuudeliwok kanalla. Ainekset: 4 kevätsipulia silputtuna, 1rkl raastettua inkivääriä, 1dl soijakastiketta, 2 porkkanaa suikaleina, 200g udon nuudeleita, 400g kanasuikaleita, tuoretta chiliä. Valmistus:Paista porkkanasuikaleita öljyssä n. 5min. Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Sekoita porkkanat ja nuudelit. Ruskista öljyssä kanat. Lisää pilkotun kevätsipulin valkoiset osat, chili ja inkivääri joukkoon. Kaada sekaan porkkana-nuudelisekoitus ja soija. Lisää lopuksi kevätsipulin vihreät osat päälle. Tämä on meidän aikuisten suosikki, mutta pojille tässä on vähän liian vahva inkiväärin maku. Toimii myös jauhelihan kanssa.
7. Linssikeitto. Ainekset: Sipuli, 2-3 valkosipulinkynttä, 3 porkkanaa, 20g Aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, tölkki punaisia linssejä, 8dl vettä, suolaa, mustapippuria, oreganoa, timjamia, 500g tomaattimurskaa (käytän Mutin yrttitomaattimurskaa), 1rk hunajaa. Valmistus: Kuullota silputut sipulit aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä. Pilko porkkanat ja lisää sipuleiden joukkoon. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Huuhtele linssit ja lisää joukkoon mausteiden ja aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Anna kiehua 15min ja lisää tomaattimurska ja hunaja. Anna kiehua. Hienonna lopuksi sauvasekoittimella tai blenderillä. Syö raejuuston tai turkkilaisen jogurtin kanssa.
8. Kasvissosekeitto. Ainekset: 4 Porkkanaa, 1 bataatti, 3 valkosipulinkynttä, 1l vettä, 2 kasvisliemikuutiota, cayennepippuria halutessaan, 1 purkki ruokakermaa. Valmistus: Keitä vihannekset vedessä liemikuution kanssa kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta ja hienonna sauvasekoittimella tai blenderillä. Lisää lopuksi vielä kerma joukkoon.
9. Kanapihvit. Ainekset: 400g kananjauhelihaa, 1 kananmuna, paprikamaustetta, currya, suolaa, pippuria, valkosipulimaustetta. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja paista pihveinä pannulla kunnes ovat kauttaaltaan kypsiä. Nauti salaatin ja esim. riisin kanssa.
10. Uunilohi. Ainekset: Lohifilee. Suola. Rosepippuri. Sitruunaa. Valmistus: Jauha rosepippurit ja levitä kauttaaltaan koko lohen päälle. Suolaa koko kala päältä, viipaloi puolikas sitruuna ja lisää lohkot kalan päälle. Paista 175 asteessa noin 30min. Tarjoile perunan ja salaatin kanssa.
sillyblondie.com 