Toipuminen on taas alkanut

Teille uusille lukijoille, joita on viimeaikoina tullut ihanan paljon lisää. Täältä löytyy sairaskertomuksen ensimmäinen osa.

Eilen oli vuorossa leikkaus numero 2. Soitin viime viikolla leikkaavalle lääkärille ja kerroin miten hyvin olen nyt voinut. Elänyt lähes normaalia elämää. Kerroin myös aloittaneeni uuden työn, enkä millään haluaisi olla pitkää aikaa töistä pois. Sovittiin ettei ns. liukuläppäleikkausta näin ollen tehtäisi, vaan yritettäisiin joka tapauksessa pienemmällä toimeenpiteellä.

Leikkaus ei jännittänyt niin paljoa kun olin aluksi ajatellut. Ajattelin sen enemmän niin, että tästä alkaa toivottavasti vihdoin paraneminen. Lokakuussa lähtiessäni nopeasti Diacorille en todellakaan ajatellut tästä näin pitkää vaivaa. Jännitin tällä kertaa nukutusta hieman enemmän, sillä edellisellä viikolla olin EKG:ssä jossa leposykkeeni oli 40. Jotenkin huoletti, miten alas syke voi nukutuksessa oikein mennä.

Eilen isäni heitti minut Jorviin kello 8 päiväkirurgian osastolle. Sain melkein heti vaihtaa päälleni sairaalan super seksikkäät pyjamat ja aamutakin. Sairaanhoitaja haastatteli minut ja lopuksi vielä leikkavan lääkärini kanssa juteltiin toimenpiteistä. Muistutin häntä vielä tässä vaiheessa ettei nyt tehdä extremempää liukuläppä leikkausta. Hän kertoi, että riippuen siitä onko fisteli pinnallinen vai syvempi päätetään mikä toimenpide tehdään. Juteltuamme toivoin, että fisteli olisi pinnallinen jolloin mitään lankoja ei tällä kertaa tarvitsisi jättää hanuriin roikkumaan.

Kävelin leikkaussaliin jossa sain nopeasti unilääkkeet suoneen ja vaivuin ihanan tiedottomaan tilaan. Herätessäni yritin tunnustella tuntuuko takamuksessani naruja ja pahaa pelkäsin, sillä tunsin, että jotain ylimääräistä siellä oli. Hoitaja tuli tasasin väliajoin ravistelemaan minua, sillä leposykkeeni laski alle 30 ja tässä vaiheessa koneet alkoivat piipittämään.Olin kuulemma aiheuttanut sykkeilläni heille aika ajoin paniikkia. Minkäs sitä mimmi kovalle kunnolleen voi?! 😉  Hoitaja kertoi myös nopeasti, että fisteli oli ollut pinnallinen ja narut jotka tunsin oli vain ns. sorbact nauha joka pitää haavaa hieman auki ja tyrehdyttää pahinta verenvuotoa. Hurraa!

Olin nopeasti tolpillani ja pääsin SYÖMÄÄN. Syötyäni sain pukea omat vaatteet niskaani ja pääsin vielä lääkärin juttusille. Lääkäri suositteli, että pitäisin treenitaukoa sairasloman ajan, eli noin viikon verran. Hänen mielestään voisin ensi viikon lopullä hyvin jo juosta. HCR:lle hän toivotteli kovasti tsemppiä!

Arvatkaa kuinka helpottunut olo on? Jostain syystä haava ei ole ollut VIELÄ yhtään kipeä. Pelkäänkin rehkiväni liikaa kun kipuja ei tunnu. Ehkä sairaalan hyvät lääkkeet on tähän asti vielä tehonneet ja kipu tulee vasta hetken päästä?!

Felix pidetään dagiksessa vaikka olen kotona. Viime leikkauksen jälkeen vaikeinta oli pysyä pojan perässä ja yrittää pukea lasta niin ettei haava ärsyyntyisi. Sain nytkin suosituksen olla nostelematta häntä ainakaan viikkoon. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ei minulla ole sydäntä olla ottamatta itkevää lasta syliin.

Olen ollut noin puoli päivää kotona ja olo on kun laiskiaisella. Äsken oli pakko lähteä ulos pienelle kävelylle. Sitä hoitaja minulle suosittelikin. Nyt mietin vain kuinka pitkiä ja kuinka kovavauhtisia kävelylenkkejä uskallan tehdä?! Pelkään, että tämä kivuttomuus vielä kostautuu, jos en taas malta levätä.

Pakko jotenkin yrittää miettiä, että kun nyt vaan maltan levätä, pääsen nopeammin takaisin treenaamaan ja töihin. Hoitajani sanoi, että olen kyllä hänen ensimmäinen potilas joka tykkää työstään näin paljon ettei haluaisi sairaslomalla olla. 😀

Kevät on tuloillaan ja täynnä kivoja juttuja. Ystävän 30-vuotisjuhlat, työpaikan ensimmäiset illanistujaiset ja toukokuussa HCR! Onko joku muukin näin innoissaan keväästä?

8 thoughts on “Toipuminen on taas alkanut

  1. Ihana oot! ❤ Ja ihana kuulla, että leikkaus meni hyvin ja toipuminenkin onkin lähtenyt hienosti käyntiin!! Meinasin tulla kirjoittamaan ihan samaa, jonka itse kirjotit lopussa: että nyt kun maltat, niin oot kunnossa nopeammin kuin huomaatkaan. Ettei vaan tule mitään turhaa takapakkia! Tsemppiä lepäämiseen duracel-pupu!! ❤

  2. Olen käynyt aikaisemminkin lukemassa tämän sinun kirjoituksen. Minusta on rohkeaa ja rohkaisevaa, että olet tohtinut tästä aiheesta kirjoittaa. Tuntuu, että tämä on useasta ”nolo vaiva”. Itse olen huomannut, että meitä on kuitenkin yllättävän paljon, ja tämä sairaus on yksi muiden joukossa. Itselläni vaiva on vaatinut jo useamman leikkauksen enkä vieläkään ole terve. Oletko pysynyt terveenä? Nämähän fistelit ovat helposti uusiutuvia. Kannustan kaikkia hakeutumaan hoidon piiriin heti, jos oireita ilmenee tai epäilee, että onko kaikki ok. Sanottaisko, että jonkinlainen nolous on hävinnyt tämän sairauden myötä 🙂

    1. Kiitos! Etsin itse tuolloin netistä kovasti kohtalotovereita ja tajusin, että haluan jakaa omat kokemukseni jos siitä on jollekulle apua. Itselläni ei ole uutiutunut, nyt hieman jännittää voiko raskaus jotenkin laukaista sen!? Puhuin itse todella avoimesti tuosta jolloin moni kertoi heidänkin kokeneen tuon. Puhutaan ja ollaan avoimia. Ei siitä ikinä haittaakaan ole! Tsemppiä! Toivottavasti pääsisit inhottavasta vaivasta eroon 💗

  3. Moikka! Kiitos kun oot kirjoittanut tästä vaivasta näin avoimesti. Itse odottelen just pääsyä tutkimuksiin ja mahdollisesti leikkausjonoon, ja jännittää aika paljon. On tosi kiva lukea, että leikkauksen jälkeen on voinut päästä takasin kiinni ihan tavalliseen elämään, kun suurin osa jaetuista kokemuksista on kauhutarinoita. Onko vaiva sulla uusiutunut?

    1. Moi! Kiva kuulla, että tekstini on auttanut. Muistan kun itse sain fistelin ja kaikki mitä netistä löytyi oli kauhutarinoita. Ensinnäkin, et ole ensimmäinen joka minulle kirjoittaa, vaiva on yllättävän yleinen. Toisen leikkauksen jälkeen olin jo parin viikon päästä kiinni normaalissa arjessa. Treeniä, seksiä, ihan kaikkea. 😄 Itselläni kopkop ei ole vaiva uusiutunut. Kysy ihmeessä jos jokin asia jää vaivaamaan ja toivottavasti et koronan vuoksi joudu liian pitkään odottelemaan leikkaukseen pääsyä. 🤞🏼😘

      1. Onpa lohduttavaa kuulla! 🙂 Joo, pitää toivoa ettei iso K kauheasti pidennä hoitoonpääsyä… Täytyy toivoa, että itsellekin käy niin hyvä tuuri kuin sulle, jos leikkauspöydälle päädyn. Voipi olla että palaan asiaan 🙂
        Kivaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta! ❤

    2. Moikka! Kiva kun löysit kirjoitukseni. Halusin itse jakaa kokemukseni, koska kun itse googlasin vaivaa löysin vain kamalia kauhutarinoita!
      Minulla leikattiin tuo yksi fisteli silloin kolmesti, ensimmäisen kerran paikallispuuduttella, mutta sitä ei silloin saatu kunnolla auki. Toinen seuraavana päivänä jolloin sinne jätettiin langat pitämään haavaa auki ja lopulta 6kk päästä viimeisen kerran. Olen jälkeenpäin miettinyt miten jaksoinkin olla niin positiivinen koko ajan, mutta ihmismieli on mahtava. 😁 Jotkut suositteli syömään chlorella nimistä ainetta jotta fisteli kasvaisi itsestään umpeen. Minä tottelin, en osaa sanoa oliko siitä oikeasti apua.
      Hienoa, että olet saanut apua nopeasti. Itsekin selvitin yksityisen puolen hoitoa kunnes huomasin, että minulla olisi ollut sama leikkaava lääkäri yksityisellä kuin HUS:issa.
      Tuo on henkisesti ihan suoraan sanottuna PERSEESTÄ! Jos kaipaat jotain jolle purkaa fiiliksiä niin kirjoittele ihmeessä vaikka s-postia. Osoitteeni on kainulainen.amanda@gmail.com
      TSEMPPIÄ! 💙

  4. Hei! En tiedä tuliko eilen illalla laittamani viesti läpi..
    Noh kuitenkin, sattumalta löysin kirjoituksesi tästä fisteli asiasta!

    Itselläni ollut paiseita pienenä poikana ja 20v myöhemmin sekä siitä 10v päästä. Nyt 36v iässsä tuli sitten fistelit mukaan. 4.11.2020 olin ensimmäisessä leikkauksessa. Kaikki ok ja pinnallinen fisteli. Pari viikkoa siitä ja tunsin taas kipuja. Uusi paise ja sen avauksen yhteydessä, tadaa, uusi fisteli. Nyt tutkittu ja tähystetty,magneettikuvat yms otettu. Tuloksena pitkä ja haarautuva fisteli. Oma lääkäri sanoi että nyt konsultoidaan toista lääkäriä ja sitten päätetään, leikataanko Taysissa vai terveystalolla. Olen siis oman vakuutuksen kautta saanut onneksi tätä asiaa nopeasti eteenpäin vaikka korona jyllää.

    Nyt odotellaan tietoja tulevasta, mieli maassa mutta onneksi tämä vertaisten juttujen lukeminen ja samaistuminen on jotenkin niin voimaannuttavaa ettei muusta väliä!

    Kiitos sinulle tästä että olet näin avoimesti tälläisestä vaivasta kertonut 🙂

    Hyvää joulun aikaa ja parempaa uuttavuotta kaikille!

    -Juha-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s