Toipuminen on taas alkanut

Teille uusille lukijoille, joita on viimeaikoina tullut ihanan paljon lisää. Täältä löytyy sairaskertomuksen ensimmäinen osa.

Eilen oli vuorossa leikkaus numero 2. Soitin viime viikolla leikkaavalle lääkärille ja kerroin miten hyvin olen nyt voinut. Elänyt lähes normaalia elämää. Kerroin myös aloittaneeni uuden työn, enkä millään haluaisi olla pitkää aikaa töistä pois. Sovittiin ettei ns. liukuläppäleikkausta näin ollen tehtäisi, vaan yritettäisiin joka tapauksessa pienemmällä toimeenpiteellä.

Leikkaus ei jännittänyt niin paljoa kun olin aluksi ajatellut. Ajattelin sen enemmän niin, että tästä alkaa toivottavasti vihdoin paraneminen. Lokakuussa lähtiessäni nopeasti Diacorille en todellakaan ajatellut tästä näin pitkää vaivaa. Jännitin tällä kertaa nukutusta hieman enemmän, sillä edellisellä viikolla olin EKG:ssä jossa leposykkeeni oli 40. Jotenkin huoletti, miten alas syke voi nukutuksessa oikein mennä.

Eilen isäni heitti minut Jorviin kello 8 päiväkirurgian osastolle. Sain melkein heti vaihtaa päälleni sairaalan super seksikkäät pyjamat ja aamutakin. Sairaanhoitaja haastatteli minut ja lopuksi vielä leikkavan lääkärini kanssa juteltiin toimenpiteistä. Muistutin häntä vielä tässä vaiheessa ettei nyt tehdä extremempää liukuläppä leikkausta. Hän kertoi, että riippuen siitä onko fisteli pinnallinen vai syvempi päätetään mikä toimenpide tehdään. Juteltuamme toivoin, että fisteli olisi pinnallinen jolloin mitään lankoja ei tällä kertaa tarvitsisi jättää hanuriin roikkumaan.

Kävelin leikkaussaliin jossa sain nopeasti unilääkkeet suoneen ja vaivuin ihanan tiedottomaan tilaan. Herätessäni yritin tunnustella tuntuuko takamuksessani naruja ja pahaa pelkäsin, sillä tunsin, että jotain ylimääräistä siellä oli. Hoitaja tuli tasasin väliajoin ravistelemaan minua, sillä leposykkeeni laski alle 30 ja tässä vaiheessa koneet alkoivat piipittämään.Olin kuulemma aiheuttanut sykkeilläni heille aika ajoin paniikkia. Minkäs sitä mimmi kovalle kunnolleen voi?! 😉  Hoitaja kertoi myös nopeasti, että fisteli oli ollut pinnallinen ja narut jotka tunsin oli vain ns. sorbact nauha joka pitää haavaa hieman auki ja tyrehdyttää pahinta verenvuotoa. Hurraa!

Olin nopeasti tolpillani ja pääsin SYÖMÄÄN. Syötyäni sain pukea omat vaatteet niskaani ja pääsin vielä lääkärin juttusille. Lääkäri suositteli, että pitäisin treenitaukoa sairasloman ajan, eli noin viikon verran. Hänen mielestään voisin ensi viikon lopullä hyvin jo juosta. HCR:lle hän toivotteli kovasti tsemppiä!

Arvatkaa kuinka helpottunut olo on? Jostain syystä haava ei ole ollut VIELÄ yhtään kipeä. Pelkäänkin rehkiväni liikaa kun kipuja ei tunnu. Ehkä sairaalan hyvät lääkkeet on tähän asti vielä tehonneet ja kipu tulee vasta hetken päästä?!

Felix pidetään dagiksessa vaikka olen kotona. Viime leikkauksen jälkeen vaikeinta oli pysyä pojan perässä ja yrittää pukea lasta niin ettei haava ärsyyntyisi. Sain nytkin suosituksen olla nostelematta häntä ainakaan viikkoon. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ei minulla ole sydäntä olla ottamatta itkevää lasta syliin.

Olen ollut noin puoli päivää kotona ja olo on kun laiskiaisella. Äsken oli pakko lähteä ulos pienelle kävelylle. Sitä hoitaja minulle suosittelikin. Nyt mietin vain kuinka pitkiä ja kuinka kovavauhtisia kävelylenkkejä uskallan tehdä?! Pelkään, että tämä kivuttomuus vielä kostautuu, jos en taas malta levätä.

Pakko jotenkin yrittää miettiä, että kun nyt vaan maltan levätä, pääsen nopeammin takaisin treenaamaan ja töihin. Hoitajani sanoi, että olen kyllä hänen ensimmäinen potilas joka tykkää työstään näin paljon ettei haluaisi sairaslomalla olla. 😀

Kevät on tuloillaan ja täynnä kivoja juttuja. Ystävän 30-vuotisjuhlat, työpaikan ensimmäiset illanistujaiset ja toukokuussa HCR! Onko joku muukin näin innoissaan keväästä?

17 thoughts on “Toipuminen on taas alkanut

  1. Ihana oot! ❤ Ja ihana kuulla, että leikkaus meni hyvin ja toipuminenkin onkin lähtenyt hienosti käyntiin!! Meinasin tulla kirjoittamaan ihan samaa, jonka itse kirjotit lopussa: että nyt kun maltat, niin oot kunnossa nopeammin kuin huomaatkaan. Ettei vaan tule mitään turhaa takapakkia! Tsemppiä lepäämiseen duracel-pupu!! ❤

  2. Olen käynyt aikaisemminkin lukemassa tämän sinun kirjoituksen. Minusta on rohkeaa ja rohkaisevaa, että olet tohtinut tästä aiheesta kirjoittaa. Tuntuu, että tämä on useasta ”nolo vaiva”. Itse olen huomannut, että meitä on kuitenkin yllättävän paljon, ja tämä sairaus on yksi muiden joukossa. Itselläni vaiva on vaatinut jo useamman leikkauksen enkä vieläkään ole terve. Oletko pysynyt terveenä? Nämähän fistelit ovat helposti uusiutuvia. Kannustan kaikkia hakeutumaan hoidon piiriin heti, jos oireita ilmenee tai epäilee, että onko kaikki ok. Sanottaisko, että jonkinlainen nolous on hävinnyt tämän sairauden myötä 🙂

    1. Kiitos! Etsin itse tuolloin netistä kovasti kohtalotovereita ja tajusin, että haluan jakaa omat kokemukseni jos siitä on jollekulle apua. Itselläni ei ole uutiutunut, nyt hieman jännittää voiko raskaus jotenkin laukaista sen!? Puhuin itse todella avoimesti tuosta jolloin moni kertoi heidänkin kokeneen tuon. Puhutaan ja ollaan avoimia. Ei siitä ikinä haittaakaan ole! Tsemppiä! Toivottavasti pääsisit inhottavasta vaivasta eroon 💗

  3. Moikka! Kiitos kun oot kirjoittanut tästä vaivasta näin avoimesti. Itse odottelen just pääsyä tutkimuksiin ja mahdollisesti leikkausjonoon, ja jännittää aika paljon. On tosi kiva lukea, että leikkauksen jälkeen on voinut päästä takasin kiinni ihan tavalliseen elämään, kun suurin osa jaetuista kokemuksista on kauhutarinoita. Onko vaiva sulla uusiutunut?

    1. Moi! Kiva kuulla, että tekstini on auttanut. Muistan kun itse sain fistelin ja kaikki mitä netistä löytyi oli kauhutarinoita. Ensinnäkin, et ole ensimmäinen joka minulle kirjoittaa, vaiva on yllättävän yleinen. Toisen leikkauksen jälkeen olin jo parin viikon päästä kiinni normaalissa arjessa. Treeniä, seksiä, ihan kaikkea. 😄 Itselläni kopkop ei ole vaiva uusiutunut. Kysy ihmeessä jos jokin asia jää vaivaamaan ja toivottavasti et koronan vuoksi joudu liian pitkään odottelemaan leikkaukseen pääsyä. 🤞🏼😘

      1. Onpa lohduttavaa kuulla! 🙂 Joo, pitää toivoa ettei iso K kauheasti pidennä hoitoonpääsyä… Täytyy toivoa, että itsellekin käy niin hyvä tuuri kuin sulle, jos leikkauspöydälle päädyn. Voipi olla että palaan asiaan 🙂
        Kivaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta! ❤

    2. Moikka! Kiva kun löysit kirjoitukseni. Halusin itse jakaa kokemukseni, koska kun itse googlasin vaivaa löysin vain kamalia kauhutarinoita!
      Minulla leikattiin tuo yksi fisteli silloin kolmesti, ensimmäisen kerran paikallispuuduttella, mutta sitä ei silloin saatu kunnolla auki. Toinen seuraavana päivänä jolloin sinne jätettiin langat pitämään haavaa auki ja lopulta 6kk päästä viimeisen kerran. Olen jälkeenpäin miettinyt miten jaksoinkin olla niin positiivinen koko ajan, mutta ihmismieli on mahtava. 😁 Jotkut suositteli syömään chlorella nimistä ainetta jotta fisteli kasvaisi itsestään umpeen. Minä tottelin, en osaa sanoa oliko siitä oikeasti apua.
      Hienoa, että olet saanut apua nopeasti. Itsekin selvitin yksityisen puolen hoitoa kunnes huomasin, että minulla olisi ollut sama leikkaava lääkäri yksityisellä kuin HUS:issa.
      Tuo on henkisesti ihan suoraan sanottuna PERSEESTÄ! Jos kaipaat jotain jolle purkaa fiiliksiä niin kirjoittele ihmeessä vaikka s-postia. Osoitteeni on kainulainen.amanda@gmail.com
      TSEMPPIÄ! 💙

  4. Hei! En tiedä tuliko eilen illalla laittamani viesti läpi..
    Noh kuitenkin, sattumalta löysin kirjoituksesi tästä fisteli asiasta!

    Itselläni ollut paiseita pienenä poikana ja 20v myöhemmin sekä siitä 10v päästä. Nyt 36v iässsä tuli sitten fistelit mukaan. 4.11.2020 olin ensimmäisessä leikkauksessa. Kaikki ok ja pinnallinen fisteli. Pari viikkoa siitä ja tunsin taas kipuja. Uusi paise ja sen avauksen yhteydessä, tadaa, uusi fisteli. Nyt tutkittu ja tähystetty,magneettikuvat yms otettu. Tuloksena pitkä ja haarautuva fisteli. Oma lääkäri sanoi että nyt konsultoidaan toista lääkäriä ja sitten päätetään, leikataanko Taysissa vai terveystalolla. Olen siis oman vakuutuksen kautta saanut onneksi tätä asiaa nopeasti eteenpäin vaikka korona jyllää.

    Nyt odotellaan tietoja tulevasta, mieli maassa mutta onneksi tämä vertaisten juttujen lukeminen ja samaistuminen on jotenkin niin voimaannuttavaa ettei muusta väliä!

    Kiitos sinulle tästä että olet näin avoimesti tälläisestä vaivasta kertonut 🙂

    Hyvää joulun aikaa ja parempaa uuttavuotta kaikille!

    -Juha-

  5. Heippa,
    kommentoin aiemmin viime syksynä tähän postaukseen ja kiittelin avoimesta kerronnastasi! Pääsin tänään vihdoin lääkärille ja sitä kautta leikkausjonoon. Lääkäri epäili vahvasti fistelin olevan pinnallinen joten toivottavasti pääsisin suht helpolla. Nyt sitten vaan odotellaan! Ja helpottavaa, että nyt on päästy ainakin yksi askel eteenpäin asian hoidossa 🙂

    1. Moi! Ihana kuulla sinusta. Kylläpä sinulla on kestänyt päästä leikkausjonoon. Nyt pliis toivotaan, että pääsisit nopeasti leikkaukseen. Kohtalotovereita on tämän kirjoitukseni myötä tullut paljon ja paljon on onnellisesti päättyneitä leikkauksia. Malttaa vain pitää haavan puhtaana kokoajan. Oliko mitään veikkauksia milloin leikkaus voisi olla? Tsemppiä niin hurjasti! ❤

  6. Ei mitään tietoa vielä, eivät uskaltaneet antaa minkäänlaista arviota. ”Mahdollisimman nopeasti” oli arvio, eli tiedä sit mitä se käytännössä tarkoittaa… Fisteli ei onneks mulla normielämää juuri vaivaa, mitä nyt välillä vähän vuotaa/särkee, mutta suht tavallista arkea pystyn elämään😊 Toivoisin, että kevään aikana pääsisi toimenpiteeseen, mut en osaa yhtään sanoa. Täytyy tässä joku päivä soitella perään ja kysyä miltä jonot näyttää.

  7. Moi, olen etsinyt paljon tietoa fisteleistä ja löytänyt miltei pelkkiä kauhutarinoita. Sitten löysin tämän sinun kirjoituksesi, ja olen miettinyt jo pitkään että kirjoitanko tänne, ja nyt vihdoin päätin kirjoittaa sillä olisin menossa ensi viikolla operaatioon ja kaipaisin kokemusta noista operaatioista ja niistä toipumisesta. Itse en ole koskaan ennen ollut edes sairaalassa joten pelottaa ihan hirveästi. Minulla siis tämä piina kestänyt viime Toukokuun lopusta asti kun minulle tuli perianaali paise jota hoidettiin ensin viikko tolkulla antibiootein ja pukamavoiteilla, sitten se puhkesi juhannuksen jälkeen jo itsestään ja se avattiin päivystyksessä. Siitä asti ravasin haavanhoidossa kuukausia, välillä sitä hoidettiin enää pinnallisena ihorikkona…ja milloin minäkin, noin joka toinen päivä tulin sieltä ilosta itkien kuinka olen kohta terve ja joka toinen päivä surusta kun en paranekaan. Kirurgilla kävin Heinäkuussa kun meinasivat terkkarissa että se pitäisi avata uudestaan kun eritti edelleen mutta kirralla eivät nähneet tarpeelliseksi sitä, sama terkkarissa ravaaminen siis jatkui. Tuli syksy ja edelleen vaan vakuuteltiin että tuskin on fisteliä ja että kyllä se paranee se vaan kestää nyt pidempään jostain syystä. Aluksi sitä onkaloa ruiskutettiin pohjasta ja käytettiin Sorbact nauhaa noin 1-2 kuukautta paiseen avauksesta ja sen jälkeen sitä hoidettiin aina tämän vuoden alkupuolelle asti puristelemalla, microdacyl hauteella, ja haavalappu päälle, välillä mitattiin pumpulipuikolla ja sanottiin että on vaan noin 1cm syvä onkalo enää. Tunsin koko ajan että joku on pielessä. Vasta kun tein valituksen niin sitä alettiin tutkia ja Joulukuussa pääsin taas kirralle ja sieltä sanottiin heti näkemältä että on fisteli ja että se on kuulemma todettu jo kesällä enkä ollut tiennyt siitä mitään. Oltiin kuulemma vaan odoteltu jos se paranisikin itsestään mikä on ilmeisesti harvinaista. Olin niin järkyttynyt kun sitä fisteliä olin niin pelännytkin kun siitä olin niin paljon jo lukenut. Tammikuussa oli sitten vihdoin magneettikuvaus ja sieltä löytyi 4cm pitkä kapea pinnallinen ilmeisesti umpi käytävä fisteli. Sitten laitettiin lähete muualle, ja kävin tutkimuksissa Maaliskuussa jossa se ensimmäistä kertaa mitattiin sondilla ja ensi viikolla olisi sitten operoitavaksi meno. Mietin vaan että kannattaako edes mennä kun kirurgit ei kauhean toiveikkaita operaation onnistumisesta ole olleet, tämän päiväinen lääkärin puhelu lannisti taas niin ☹. Kun taas hoitajat ovat kertoneet että yleensä niistä paranee ihan hyvin. Minulla siis operaatio vaihtoehdot olisi: Laser, Permacol täyttö tai se Fistulotomia josta olen kuullut paljon huonoa ja siksi sitä en oikein haluaisi kun siinähän voi mennä pidätyskykykin. Noista kahdesta ensimmäisestä en ole löytänyt juuri kokemuksia mistään, ainoastaan olen lukenut ulkomaisia tutkimuksia niistä. En tiedä mitä tekisin, olen jo niin väsynyt tähän, haluaisin vaan elämäni ja terveyteni takaisin 😢. En ole voinut istuakaan kymmeneen kuukauteen ja nyt on alkanut tulemaan jo muitakin vaivoja sen takia. Fistelistä ei ole tullut kuukausiin enää muuta kuin verta jos puristaa, kuuluuko tai saako sitä edes puristaa, siihenkään en ole oikein saanut selvyyttä?. Miten muuten suojasit fistelin ennen kuin se operoitiin?, itse olen pitänyt Sorbact haavalappua siinä koko ajan ettei se tulehtuisi, ja siksikin kun jotenkin inhottaa niin että on ylimääräinen avoin reikä tuolla, vaikka iho ei tietysti oikein siitä haavalapusta jatkuvasti tykkää tuolla, pitää välillä jo käyttää ihonsuoja suihkeita siinä ympärillä ettei iho ärtyisi. Tuliko sinulla fisteliin sellaista verikertymää välillä?, entä oliko se kipeä?. Entä operoinnin jälkeen miten hoidit sitä haavaa ja kuinka nopeasti se lähti parantumaan?, entä mikä operaatio sinun fistelin paransi?. Sori että minulla on niin paljon kysymyksiä (ehkä vähän hölmöjäkin sellaisia) 😊.

    1. Moikka!
      Kiitos kun kirjoitit ja kerron mielelläni omista kokemuksistani. Itselläni oli sama tilanne, että kaikkialta löytyi vain ikäviä juttuja ja kokemuksia. Lohdutuksen sanana. Kun kerroin itse rehellisesti omasta tilanteestani, tuli paljon tuttujanikin ilmi jolla on ollut fisteli. He eivät vain olleet puhuneet asiasta.
      Itselläni oli haava auki noin 6kk Seton langoilla. Eli langat piti haavaa auki. Vessassakäynnit suihkuttelin aina puhtaaksi ja kannoin aina omaa käsipyyhettä mukana johon sain pyyhittyä suihkuttelun jälkeen. Alkuun haava oli todella kipeä, mutta se helpotti noin 2 viikossa. En ikinä koskenut sitä tai puristellut. Kirjaan tähän mitä minulle on kirjattu lopullisesta toimenpiteesta omakantaan: Gynekologinen asento. Setonlanka Vessel Loopista paikallaan ja haava siistinnäköinen. Ulkoaukko klo 2, noin 3 cm anaalikanavan ulkosuulta. Laitetaan nuppisondi, menee varsin pinnallisesti sisäaukkoon. Palpoiden lihassäikeitä tuntuu jäävän sondin päälle vain muutaman millimetrin matkalta. Avataan diatermialla fistelikäytävän katto. Diatermialla hemostaasi.
      Tuon toimenpiteen jälkeen kipuja ei oikeastaan ollut ja kopkopkop sen jälkeen on kaikki ollut kunnossa. Leikkaava lääkäri oli Jorma Mäkijärvi. Tsemppiä hurjasti! Aina saa kysyä ❤️

      1. Kiitos todella paljon vastauksestasi, helpotti yllättävän paljon puhua tästä ihmisen kanssa jolla on ollut sama vaiva, ja tietää kuinka yleinen tämä on ja kuinka moni on kuitenkin tästä parantunut ❤ . Tämä on ollut niin rankkaa, ja pelottaa niin mennä operoitavaksi jos se pahentaakin tätä vaivaa niin kuin olen jostain paikoista lukenut, välillä jopa jo mietin että pitäisikö vaan perua koko homma. Niin sinulla oli myös sisäaukko siinä fistelissä, minulla ei sellaista ole löytynyt vaikka ensin kirurgi sanoi että se menisi sulkijalihasten väliin mutta toisessa sairaalassa kaksi kirurgia on sanoneet että olisikin vaan sellainen umpipussi, magneettikuvan ja sondin perusteella. En tiedä sitten onko se hyvä vai huono. En vielä tiedä edes mitä tekevät minulle, vaihtoehtoina oli tosiaan laser, permacol täyttö (joista ei juuri kokemuksia löydy) ja se fistulotomia. Fistulotomia tehtiin ilmeisesti myös sinulle kun halkaisivat sinulta fistelin katon, jäikö sinulle kipeä arpikudos siihen kohtaan?, ja sitten kun on varoteltu sen ulosteinkontenssin riskistäkin fistulotomian jälkeen 😕. Tehtiinkö operaatiot sinulle nukutuksessa vai puudutuksessa?. Kun itse en haluaisi nukutusta, paras olisi kun saisi vaan jonkun vahvan esilääkityksen ettei tunne tai muista mitään siitä ja paikallispuudutus. Miten jouduit valmistautumaan operaatioon, entä kauan jouduit olemaan osastolla toimenpiteen jälkeen?. Itse ostin valmiiksi jo cubitania jos se auttaisi sitten haavaa paranemaan nopeammin. Hui olipa sinulla kauan ne langat, minulle ei seton langoista ole puhuttu, eikö ne yleensä laiteta jos fisteli erittää paljon ja on tulehtunut että se tulehdus pikku hiljaa rauhoittuisi kun sieltä pääsee se erite pois ja sen jälkeen se vasta operoidaan. Pystytkö muuten istumaan normaalisti?.
        Ostin uuden uimapuvunkin ja hartain toiveeni olisi että sitä pääsisin vielä kesällä käyttämään…ja pääsisi taas myös mökille. Kiitos vielä vastauksestasi ja tsempistä, sitä todella nyt tarvitsen 🙏.

  8. Moi, eilen oli leikkaus ja sieltä löytyikin myös se sisäaukko joka ommeltiin kiinni kun en seton lankoja halunnut eikä kuulemma ollut välttämättömiä, eli fistelin sisäaukko ommeltiin kiinni, käytävä käsiteltiin laserilla, haavan pohja puhdistettiin ja se jätettiin auki pohjalta paranemaan, nyt Sorbact nauha tuolla onkalossa sitten. Aamulla vessa käynti pelotti mutta ei juuri sattunut sillä haava ei mene sulkijalihaksiin. Ainoa kamala juttu oli kun se leikkauksessa laitettu Sorbact nauha olikin jäänyt kiinni tuonne onkaloon ja se piti liottaa irti, se sattui! 😱. Kuinka kauan sinä jouduit käyttämään Sorbact nauhaa, entä käytitkö muuta siinä nauhan päällä?, itselläni iso taitos pakaravaossa jos tulee eritystä. Tänään ollut vielä niin väsynyt olo, ja koko kankun alue on niin kipeä että vähän vaikea liikkua, sinänsä jännä että tuo terve puoli tuntui aamulla jopa kipeämmältä, ilmeisesti venyttävät jollain metalli lastoilla peräaukkoa toimenpiteessä niin tajusin että ehkäpä onkin jäänyt siitä. Panadolia nyt tarvittaessa. Hoiditko muuten ihan kotona haavan vai kävitkö haavanhoidossa?. Voi kun tämä alkaisi pian helpottamaan, juon cubitan valmistettakin että se auttaisi haavaa paranemaan nopeammin. Toivottavasti tämä on kaiken tämän kivun arvoista ja paranisi kerralla oli se leikkaus sen verran rankka kokemus myös henkisesti. Kiitos vielä että olet kertonut tästä asiasta näin avoimesti, sinun tarinasi antaa toivoa minullekin ❤ .

    1. Moi! Mahtava kuulla, että leikkaus on takanapäin. Minulla se sorbact nauha otettiin muistaakseni pois noin muutaman päivän kuluttua. Tai se ihan irtosi. Mulla myös pari ekaa päivää meni henkisessä toipumisessa. Itse join jotain kamalaa chlorella jauhetta kun olin kuullut sen auttavan. Totuutta en tiedä. Milloin sinulla on lääkärin tarkastus ensimmäisen kerran? Hoidin haavaa itse kotona. Pakotin mieheni katsomaan että se pysyi puhtaana ja huuhtelin todella usein. Mutta kahdessa viikossa elämä palasi normaaliin. Koita levätä! Tsemppiä hurjasti! 🤗💪🏼

      1. Ai, etkö joutunut käyttämään sorbactia niin kauan kunnes se iho kasvaa sieltä onkalosta ylöspäin, vai jäikö sinulle onkaloa leikkauksen jälkeen?. Minulla on hoito ohjeissa sorbactin vaihto aluksi kerran päivässä ja suihkuttelu aina ulostamisen jälkeen, ja sitten laitan taitoksen tosiaan pakaravakoon jos haavasta jotain eritystä tulee (kun haavalappuja ei suositeltu), aika vähän on tullut vielä mitään, en tiedä johtuuko siitä kun laseroivat sitä käytävää, jossain vaiheessa kuulemma se kuollut laseroitu kudos sieltä sitten irtoaa. Lääkärin tarkastus kyssille on vasta kolmen kuukauden päästä, aion kyllä aikaisemmin käydä jo näyttämässä tätä että paraneehan tämä nyt varmasti, onneksi vielä kuvaavat tämän ilmeisesti sitten uudestaan. Onneksi yön aikana jomotus pikku hiljaa on hävinnyt, ainoastaan liikkuminen sattuu vieläkin, hankala kyllä nukkua kun ei uskalla nukkua tuolla leikatulla puolella vielä, koko ajan pitää maata toisen jalan puolella, siitä kun on tänä aikana mennyt jo hermo pahasti puristuksiin kun sillä puolella on jo kohta vuoden istunut….kai sitä joutuu seuraavaksi fysiatrille. Kunpa saisi nyt edes tulevan kesän olla terve ja nauttia kesästä…pelottaa vaan niin jos tämä ei olekaan vielä tälläkään ohi kun olen lukenut niin paljon niitä epäonnisia tarinoita 😕. Chlorellaa mietin itsekin, olen yrittänyt etsiä sen vaikutuksista haavojen paranemiseen tietoja mutta en juuri ole löytänyt. Joo tämä on ollut kyllä yllättävän rankkaa, itku on herkässä koko ajan ollut etenkin nyt leikkauksen jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s