Enpä olisi muutama viikko sitten uskonut istuvani mökillä paossa koronavirusta kun koko Suomi on ensin hamstrannut kaupoista kaiken vessapaperin ja sitten pakotettu sulkeutumaan koteihinsa. Ja tulimme mökille ennen kuin oli annettu suositus pysyä kodeissaan.

Vaikka välillä pelottaakin tämä tilanne ja mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan, yritän miettiä samalla tämän kaiken kamaluuden positiivisia puolia.

Yhteisöllisyys. Somessa on ollut upeaa huomata miten ihmiset ovat nousseet tukemaan itselleen tärkeitä yrityksiä joille nämä ajat ovat painajaismaisia. Samoin kuin kotijumppia ja viihdykkeitä lapsille on jaettu ahkeraan.

Itselläni on työn kannalta hyvä tilanne. Olen äitiyslomalla, joten voin toimia 24/7 lastemme kanssa. Olemme tällä hetkellä mökillä, jotta Heikki voi parhaansa mukaan työskennellä rauhassa. Tämä ei tilapäis kaksiossamma onnistuisi. Täällä mökillä voidaan myös ulkoilla suurin osa ajasta.

Voisihan tilanteesta myös yrittää löytää positiivisia puolia. Nyt saa viettää aikaa ja oikeasti osallistua lastensa arkeen. Yritän ainakin tehdä tästä ajasta lapsille mukavaa. Tehdään ulkona retkiä, askarrellaan, leivotaan, pelataan jalkapalloa ja leikitään leijonia ja apinoita. Voin myöntää, että huonojen yön kanssa olen iltaisin kyllä aivan puhki. Ymmärrän, että suurin osa vanhemmista joutuu yhdistämään tähän vielä työnteon. Eniten huolestuttaa ne perheet, joissa lapset saavat olla koulupäivän ajan turvassa. Joillekin lapsille tämä aika on päihteiden vaikutuksen alaisia vanhempia tai jopa väkivaltaa.

Nyt on aika ajatella oman napansa ulkopuolelle. Tässä ei enää ole kyse vain sinun tai perheesi terveydestä. Ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat etteivät suuremmin välitä hallituksen ohjeista koska lähipiirissä ei ole riskiryhmään kuuluvia.

Ollessani pois oravanpyörästä. Mietin diippiä shittiä ja mietin haluaako maailman kaikkeus ehkä kertoa meille jotakin. Voisiko se sanoma olla…että nyt meidän tulee oikeasti pysähtyä ja olla läsnä perheillemme. Emme ole välittäneet tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, joten nyt meidät pakotetaan vähentämään matkustamista. Nykyaika pyörii myös aivan liikaa oman navan ympärillä. Nyt jos koskaan pitää miettiä myös kuinka moneen muuhun omat valinnat voivat vaikuttaa. Mikäli emme saa tätä epidemiaa pysäytettyä, olemme kohta suurin osa työttömiä tai kuolleita. (Okei, hieman saatan dramatisoida, mutta en toivo kenellekään kumpaakaan.)

Tämähän tulee kestämään pidempään kuin kaksi viikkoa. Se milloin saamme palata taas rakkaiden harrastustemme ja illanviettoihin isommissa porukoissa on hyvin paljon meistä itsestä kiinni. Korvistani nousee savu jos näen sosiaalisessa mediassa ihmisten viettävät aikaa porukassa ja kertovansa etteivät kestä kotona oloa. Muissa Euroopan maissa on ulkonaliikkumis kielto. En todellakaan halua, että näiden ihmisten takia minulta viedään kohta pois mahdollisuuteni saada omaa aikaa juoksupolulla ja metsässä. Koittakaa kestää siellä kodeissanne.

Ja hei, nyt jos koska on oiva hetki aloittaa juoksuharrastus! Nyt on hyvin aikaa reenata syksyyn siirtyneeseen Helsinki City Running dayhin. 😉

Pienistä asioista nauttien 💗