Ensimmäisen raskauden jälkeen itsetunto laski. Kroppa oli pehmeä ja kuoppainen kuin oltermanni juusto. Olin treenannut koko raskauden ajan ja minulle oltiin kerrottu miten imetys tiputtaa loputkin raskauskilot. Tässä teille ensimmäinen fakta. Ei tiputa. Sosiaalinen media loi lisää paineita. Tuntui epäreilulta, että julkkisten vaimot olivat 3 päivää synnytyksestä entisissä mitoissaan. Tein töitä kovasti, raskauskilot karisivat 4kk synnytyksestä, mutta kroppa ei silti näyttänyt niin timmiltä kuin olisin halunnut. Vartalo alkoi kiinteytymään vasta imetyksen loputtua. Kunnolla rasva alkoi palamaan 1,5v raskauden jälkeen.

Niinkuin olen aiemmin kertonut. Toisen raskauden tuomat kilot ja palautuminen pelotti. Jokainen raskaus on kuitenkin erilainen ja jos ensimmäisessä raskaudessa kiloja tuli +18kg tuli toisessa vain noin +10kg. Silti vartalossa oli taas nuo tutut kuopat ja pehmeys kuin ensimmäisessä raskaudessa.

Päätin hyvin varhaisessa vaiheessa, etten julkaise peilikuvia kropastani ja hehkuta ”miten upea naisen vartalo on!!!” Se, että kroppani palautui nopeasti ei ansaitse yhtään enempää hehkutuksia kuin niiden joilla raskauskiloja vielä on jäljellä. Siitä olen kuitenkin yhtä mieltä. On huikeaa, että olen kantanut masussani kahta pientä poikaani, saanut kokea kahdesti synnytyksen upeuden ja kykenyt tuottamaan maitoa näille pikku ihmisille.

Tein viime viikolla vauhtipunnerrus ennätykseni kolmen toiston sarjassa, 52,5kg. Leuanvetoja olen saanut synnytyksen jälkeen parhaimpina päivinä 15kpl putkeen. Näistä asioista olen eniten ylpeä. Voimatasoni ovat jo nyt lähes entisellä tasolla ja synnytyksestä on kuitenkin vasta 7kk aikaa.

Sosiaalinen media luo niin järkyttävän paljon paineita. Jälkikäteen tuntuu, että kaipasin niitä tykkäyksiä enemmän kun olo oli epävarma. Nyt kun olen tyytyväinen itseeni, en kaipaa tuntemattomien tykkäyksiä tai pinnallista hehkutusta miten upealta näytän. Tärkein tapahtuu oman pääni sisällä.

Ihmiset luulevat, että liikunta on minulle kaikki kaikessa. Todellisuudessa se auttaa minua jaksamaan väsyneinäkin päivinä. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Sen kertoo ehkä se, että olen pisimmilläni ollut vauvasta erossa 6h. Vietän lähes 24h vuorokaudessa lasten kanssa. Oma aikani on yleensä noin 1-2h jonka vietän välillä treenaten ilman lapsia. Useinmiten treenaan kuitenkin vähintään vauvan kanssa.

Ruokavalio ja uni ovat varmasti tärkeimmät palautumisen kannalta. Itse en paljoa herkuttele. Pääosin vain viikonloppuisin. Kulutukseni on varmasti kovaa. Filip on vielä ollut kova yösyöppö ja imetän huonoina öinä 5-8 kertaa. Koitan väsymyksestä huolimatta pitää kiinni liikunta rutiineista.

Olen saanut kaksi helppoa raskautta, upeine synnytyskokemuksine. Mikä parasta, kaksi maailman upeinta poikaa. Kyllä naisen kroppa on ihmeellinen. Hienoa on myös se, miten väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa hoivata ja rakastaa näitä pikku pentuja kellon ympäri.

Äidit olkaa armollisia itsellenne. Miehet, kehukaa kehukaa ja kehukaa. Teillä ei ole pienintäkään hajua minkä prosessin äidiksi tuleva nainen joutuu läpikäymään vartalon muuttuessa niin raskauden kuin sen jälkeisessä ajassa.