Kilpailuvietti

Normaali

Puolimaraton lähestyy. Omalla kohdallani se tarkoittaa lisääntyvää jännitystä ja stressiä. Eilen kävin juoksemassa viimeisen lenkkini ennen lauantain kisaa. Jalat tuntui edelleen väsyneiltä perjantain polkujuoksusta. Pieni huoli hiipii takaraivoon! Minulla on järkyttävän kova kilpailuvietti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. 


Saatan sanoa, että tavoitteeni on päästä puolikas maaliin. Totuus on kuitenkin se, että olen pettynyt mikäli en tee omaa ennätystä. Eli juokse alle 2:16! En osaa ajatella, että vuosi sitten kävelin vielä pötsin kanssa, enkä olisi voinut kuvitellakaan vuoden päästä juoksevani puolikasta. Sääolosuhteet vaikuttaa myös lauantaina olevan haasteelliset. Miksi pitää itseltään aina vaatia niin paljon!? 

Treenaamisessa tämä johtaa usein siihen, että olen myös kova jännittämään. Asetan itselleni korkeat tavoitteet jonka jälkeen pelkään pettyväni jos en niitä saavutakaan. Kilpauinti aikoina jännitin välillä jo hurjasti treeneissä jos piti uida esimerkiksi 100m perhosta täysiä. Treeni kaverit piti minua vähän höpsönä. 😄


Työelämässä koen tämän kilpailuvietin kuitenkin hyväksi. Tämä saa minut aina tekemään parhaani, koska haluan yksinkertaisesti olla hyvä, mielellään paras. 

En tiedä mistä tämä ominaisuus on peräisin? Pikkusiskona olen oppinut lapsena myös häviämään. Onko tällainen ominaisuus opittua, luonteenpiirre vai perittyä? Mitä tällainen ominaisuus tekee lasta kasvattaessa? Minun silmissänihän lapsi on paras ja täydellinen. Olen kuitenkin jo tähän asti ollut todella malttamaton lapsen kehityksen kanssa. Kun sekin tuntuu nykyään olevan kilpailu kenen lapsi kääntyy ensin, kenen ryömii ensin, kenen konttaa ja kenen kävelee. Tässä äitini kuitenkin sanoi hyvän lauseen joka muutti suhtautumistani tähän asiaan.


”Muutaman vuoden päästä jokainen niistä juoksee, eikä sillon kukaan muista kuka näistä lapsista oli nopein kääntymään.”

Yhden kisan Felix on varmaan jo voittanut. Hampaattomin vauva jonka tiedän. 😁

Tiedostan tämän piirteen itsessäni, joten kai se on jo edistysaskel. 

Palaan varmasti blogin ääreen vasta puolimaratonin jälkeen! Peukut pystyyn kiitos. 😘

Ihanaa viikonloppua! 

Mainokset

3 thoughts on “Kilpailuvietti

  1. Kilpailuvietti on ihan hyvästä -jossain määrin! 😄 Sun puolikas tulee menemään hienosti!! Täälläkin alkaa vähän ihana kisajännitys nostaa päätään ja perhosia lennellä masussa! Se on ihan huippufiilis! ❤ Lauantaina nautitaan menosta niin paljon kuin kaatosateessa on mahdollista 😂😀 Paljon tsemppiä!! 😊

  2. mamma11

    meidän pojalla joka nyt jo 5v tuli eka hammas 1v synttäreiden tienoillla ilman mitään ”varoituksia” 4v lähti ekat 2hammasta ja nyt 5v taas kaksi hammasta 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s