Ihmettelette varmaan otsikkoa. Eihän minulla ole tyttöä.
Sanoin siskoni vanhemmalle tyttärelle eräänä päivänä, että jos joskus saan tytön, annan hänelle nimeksi Ronja. Tähän M vastasi hetkeäkään epäröimättä. Ama, mutta mähän olen jo sun tyttö.

Näinhän se on. Olin paikanpäällä kun siskoni lähti synnyttämään. Kirjoitin myös juuri opinnäytetyötäni kun M oli syntynyt, joten vietin suurimman osan arkipäivistäni siskoni ja M:n kanssa.
M täyttää huhtikuussa 4v ja me olemme tulleet näinä vuosina toisillemme todella läheisiksi.

Kun Felix syntyi ja M tuli sairaalaan katsomaan meitä. Pikku M kiipesi heti syliini, hieman huomion hakuisena. Muiden ihastellessa Felixiä kuiskasin M:lle ”Tiedäthän, että vaikka minulla on nyt oma vauva, olet silti minun ykkös tyttö ja rakastan sinua.” Seuraavassa hetkessä itkettiinkin tyttösen kanssa molemmat ja halailtiin toisiamme.

M oli Felixin ensimmäinen yö vieras. Felix oli tuolloin muutaman kuukauden ikäinen. Felix nukkui minun ja Heikin vieressä ja M Felixin pinnasängyssä. 
M on minulle kuin oma tyttö. Hänkin aina sanoo minulle, että olen hänen vara mamma.
Nyt siskollani on kuitenkin myös toinen tyttö. Tunnen kovaa syyllistyttä siitä, etten pysty antamaan pienelle siskon tytölleni samanlaista huomiota, jota olen M:lle antanut. Nyt minulla on joko Felix sylissä tai vietän aikaa M:n kanssa. Hoen M:lle välillä, että olet minun lemppari tyttöni ja tajuan etten voi sanoa tuollaista. 
Miten pystyn luomaan siskoni nuorimmaiseen yhtä hyvät välit kuin minulla on M:n kanssa nyt kun en pystykään antamaan hänelle jakamatonta huomiota? Vietämme tietenkin todella paljon aikaa yhdessä koska vauveleilla on vain 2,5kk ikäeroa. Ehkä kun vauva kaksikko tästä vielä kasvaa niin saadaan heistä oikein huippu serkus kaverukset. Tulemma varmasti viettämään jatkossakin paljon aikaa yhdessä. Eiköhän me ehditä tutustua vielä kun vauvat ei yhtäkkiä haluakaan enää haluakaan olla mammojensa sylissä.
Mutsin murheita. On tää rankkaa. 😉