Eli suomeksi sanottuna Kättärillä käynti varmistaakseen että vauva ja meikäläisen lantio on hyvä match jotta Seppo pystyy alateitse tähän maailmaan tulemaan. Täytyy myöntää että aamulla olin autossa yllättävän hiljanen. Jännitti! 

En ole viimeaikoina ollut ihan vakuuttunut neuvola henkilökuntani osaamiseen. Kumpikaan neuvola hoitaja eikä lääkäri osanneet sanoa miten päin Seppo mahassa oleilee. Olen jo pitkään tuntenut joko pään tai pepun tuossa navan yläpuolella mutta ei näin ensikertalaisena sitä osaa sanoa kumpi siinä on. Tuttavani joka on entinen neuvola hoitaja kokeili viime viikolla treenin päätteeksi ja totesi että pää on alhaalla ja peppu se on mitä mamma innokkaasti iltaisin hieroo. Oma neuvola lääkärini kokeili niin hiljaa ettei ihme ettei osannut sanoa. Hän ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen tapaus… 

Kättärillä tehtiin sisätutkimus ensin jossa kätilö totesi minulla kaikki olevan ok alatie synnytykseen. Kohduunsuukin oli jo sormella auki. Sain häneltä kuitenkin luvan vielä uida. Samalla hän totesi että kova pää tuntuu alakautta. Huh! Seuraavaksi siirryttiinkin mukavempaan osioon eli ultraamiseen. Kaveri oli pikkasen kasvanut sitten viime kerran. Kasvaa ihan keskikäyrällä. Painoa nyt jo noin 2700g ja painoarvio laskettuun aikaan on 3600g. Ei oo mamman poika mikään minimies enää. 😄 Hauskinta tässä oli se että tuttavani joka ei enää ole neuvolassa töissä osasi tarkasti sanoa miten päin Seppo masussa majailee. Neuvolalääkärini oli taas aika metsässä arvailujensa kanssa. 

Nyt on olo helpottunut ja voin vielä viimeisiä hetkiä nauttia odotuksesta. Huomenna käynnistyy raskausviikko 38! Mihin tämä aika vierähti!? 

Nyt istun Fazerin kahvilassa yksin odottamassa että pääsen vielä viimeisen kerran rauhassa laittamaan hiukseni kuntoon ennen Sepon syntymää. Outoa, siis kaikki tämä. Kiireettömyys, yksin oleminen ja ajatus siitä että kohta menee pitkään ennenkuin pääsen näistä asioista taas nauttimaan. 

Helpottunut mamma toivottaa kaikille ihanaa alkanutta viikkoa! 😘💗