Jäin äiityslomalle töistä reilu pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Siitä asti tuli varsinkin öisin reippaitakin supistuksia, välillä 5-7min väleinkin, mutta ne lopahti aina viimeistään aamulla. Se oli stressaavaa, sillä supistukset tuntui ihan samalta kuin edellisissä synnytyksissä kun homma on lähtenyt käyntiin. Ja pelkäsin tässä kolmannessa nimenomaan sitä, etten ehdin sairaalaan ajoissa.
Viimeisellä neuvolakäynnillä viikolla 39+1, koin pienen hetken paniikkia, kun neuvolatäti kysyi ”oletko tuntenut sellaista isoa muljahdusta mahasta, kun en nyt ole varma onko pää enää alhaalla?” Onneksi neuvolassa on nykyään ultralaitteet ja saatiin varmistettua, ettei vauva viime hetkillä ollut kääntynyt. Sain kuitenkin tiedon, että pää ei ole kiinnittynyt ja tuntuu olevan vielä todella korkealla. Asennoiduin tällä tiedolla, odottelemaan taas reippaasti yli lasketun ajan.
Jatkoin siis normaalia arkea, kävin treenaamassa ja perjantaina kun viikkoja oli 39+3 kävin päivällä 10km kävelylenkillä ja illalla vielä firman pikkujouluissa syömässä. Päivällä ihmettelin välillä miten energinen sinä päivänä olin. Menin pikkujouluista suoraan nukkumaan, kunnes heräsin noin 3.30 napsahdukseen mahastani. Tajusin vasta siinä vaiheessa kun seuraavan kerran käännyin, että vedet meni. Tein niinkuin olin kuullut, laitoin housuihin siteen ja menin takaisin sänkyyn seurailemaan tilannetta. Supistuksia en tuntenut. Hetken annoin vettä lorahtaa housuihin kunnes tsekkasin sen värin, joka oli ei kirkasta, mutta ei nyt selkeästi myöskään vihreää. Lähinnä valkovuodon näköistä. (Jota se luultavasti olikin vesien kanssa)
Soitin Espoon sairaalaan synnärille, josta neuvottiin meitä tulemaan näytille heti kun voidaan. Kun äitini oli noin 30min päästä tullut meille katsomaan poikia, lähdettiin ajelemaan Espooseen.
Sairaalassa menin heti alkuun käyrille noin tunnin ajaksi. Satuin myös sanomaan, että edellisessä raskaudessani streptokokki näyte oli positiivinen, joten näyte otettiin tässä vaiheessa heti. Synnytys ei vielä ollut aktiivisesti käynnissä, eikä supistuksia tullut kunnolla. Streptokokki näyte oli kuitenkin positiivinen, joten kotiin emme enää päääsisi. Siirryttiin tässä vaiheessa synnytyssaliin ja sain antibiootin samantien suoneen. Antibiootin tulisi ehtiä vaikuttamaan mielellään 4h, ennen kuin lapsi syntyy. Tässä vaiheessa pelkäsin vielä, ettei saada vauvaa pysymään tuota 4h masussa, mutta oi kuinka väärässä olinkaan.
Koska streptokokki oli positiivinen ja vedet menneet haluttiin, että lapsi syntyisi mahdollisimman pian kun antibiootti on ehtinyt vaikuttamaan. Tästä syystä synnytystäni lähdettiin vauhdittamaan ballonkin avulla. Pieni pallo laitettiin sisälleni, johon pumpattiin muistaakseni 70ml vettä. Rehellisesti sanottuna, tämä oli synnytykseni epämiellyttävin kohta. Tykkään synnyttäessä liikkua, kyykkiä ja pyöritellä itseäni jumppapallolla. Nyt ballonki tuntui kaikissa asennoissa ikävältä, joten lähinnä vain tallustin paikallani ja juoksin pissalla. Pyrin synnytyksissä aina pissaamaan tasasin välein, koska en mielellään halua katetrointia. Heikki otti chillisti ja luki kirjaa. Tarkemmin, Kalle Päätaloa.
Ballonki irtosi onneksi vajaan 2h kuluttua, olin tässä vaiheessa noin 4cm auki. Supistukset tuntui tässä vaiheessa jo suht napakoilta ja pyysinkin epiduraalin siinä vaiheessa kun olin 5cm auki. Kiitos ihanan henkilökunnan ei tässä kauaa nokka tuhissut, vaan sain epiduraalin oikeasti lähes samantien kun sen pyysin. Tuon jälkeen vaihtui kätilö toisen kerran ja tässä vaiheessa alkoi aikamoinen odottelu. Odoteltiin, että supistukset kovenisivat ja tätä odotusta kesti muistaakseni kello 14 asti lähes iltaan. Hypin jumppapallolla, katsottiin Amacing race jakso ja pyörittelin lantiotani minkä jaksoin.
Viimeinen kätilö oli aivan ihana, Vivian nimeltään. Hänen kanssaan oli myös lääkäri kandi koko synnytyksen lopun ajan. Kun olin auki noin 9cm kätilö ehdotti, että hän näyttäisi minulla vähän jumppaliikkeitä, jolla vauvan asentoa saataisiin hieman paremmaksi ja hän pystyisi paremmin liikkumaan uloskäyntiä kohti. Samalla sain oksitosiinia nopeuttamaan synnytyksen etenemistä. Juttelin kätilön ja kandin kanssa mukavia samalla kun makasin sängyn reunalla ja kätilö pumppasi jalkojani noin 30min ajan. Koin, että heillä oli kaikki aika minulle. Sain kerran lisäannoksen epiduraalia.
Jumppatuokion jälkeen kätilö ja kandi lähtivät hetkeksi aikaa pois, mutta noin 10 minuutin päästä jouduin hälyyttämään heidät takaisin, koska tunsin, että vauva on tulossa ja hän on tulossa nopeasti. Lähdin varovasti ponnistamaan tutussa ja turvallisessa puoli-istuvassa asennossa (olen monelta kätilöltä kuullut, että tämä on kätilöille paras asento tukea välilihaa ja ohjata vauvan pää oikeassa asennossa ulos) Heikki oli vierellä ja joka supistuksessa ohjasi minua yläkropasta, jotta sain paremmin voimaa ponnistukseen. Pian kuuluikin jo pientä äänähtelyä ja naurettiin kaikki yhdessä, että meidän mimmi huutaa jo ennen kuin on edes kokonaan syntynyt, sillä tässä vaiheessa vasta pää oli ulkona. Kun olin ponnistanut noin 6min, syntyi meidän pieni tyttö ja sain hänet suoraan rinnalle. Tyttö syntyi mitoin 3380g, 50cm ja päänympärys 34cm kello 18.37 launtai iltana, raskausviikolla 39+4. Menetin hyvin maltillisesti verta ja istukka syntyi pian vauvan jälkeen. Kätilö ohjeisti koko ponnistusvaiheen ajan tarkasti, joten selvisin tälläkin kertaa ilman repeämiä.
Olin aina pelännyt, että joudun synnytyksen käynnistykseen koska olin kuullut sen olevan kovin kivuliasta. Tämä jäi itselläni kuitenkin jälleen erittäin positiiviseksi kokemukseksi. Kivut olivat todella maltillisia ja koin, että sain haluamaani kivunlievitystä heti kun sitä pyysin. Saatiin aamupala nauttia rauhassa synnytys salissa, tutustua vauvaan ja käydä suihkussa. Noin ilta 20 aikaan päästiin kaiken huipuksi perhehuoneeseen, joten Heikki sai olla meidän kanssa ensimmäisen yön sairaalassa. Kotiin päästiin tiistaina päivällä.
Olen synnyttänyt PK-seudulla kolmessa eri sairaalassa, enkä koskaan ole kokenut näin kiireetöntä ja välittävää oloa. Vein suklaata jopa sairaalan työntekijälle joka huolehti ruoat aina ajallaan osastolle ja kävi useaan otteeseen auttamassa minua tarjottimeni kanssa ja siivosi roskiksia huoneestani. Kiitos kiitos kiitos Espoon sairaalan synnytysosasto ❤
Nyt keskitytään hetki vauvakuplaan, imetys on lähtenyt hienosti käyntiin ja meidän pikku Alice on täydellinen palanen meidän perheeseen.
sillyblondie.com 