Avainsana: ruka

Pieni Karhunkierros lasten kanssa

lindbladamandaJätä kommentti

Oltiin suunniteltu Pieni Karhunkierros kierrettäväksi sunnuntaina, koska maanantaina oli jo lähtö takaisin mökille. Sääennuste toi hieman lisäjännitystä reissuun. Kello 13 alkaen oli luvattu kunnon ukkosmyrksyä saapuvaksi. Meillä onneksi herätään kiitettävän ajoissa ja lähdettiinkin meidän majoistuksesta Ruka Ski Chaletsista ajelemaan kohti Pienen Karhunkierroksen parkkipaikkaa jo hieman ennen kello 8.

Lähtöpaikalla oltiin aika tasan kello 8 ja käytiin startin huoltorakennuksessa vielä pissalla ennen starttia. Ensimmäinen etappi, noin 1,5km on reitin ainoa kohta joka tullaan niin meno- kuin paluu matkalla. Tuohon osuu myös reitin pisin riippusilta. Nämä oli erityisesti 6-vuotiaan lemppareita vaelluksen aikana. 2 vee juoksi itsekseen sillan yli, eikä tuntunut olevan moksiskaan vaikka mammaa silta hieman jännittikin. 2-vee Filip kulki suurimman osan reitistä kantorinkassa, meidän rinkka on Bergans merkkinen. Käytettynä ostettu, mutta ollaan oltu todella tyytyväisiä. Filip viihtyy siinä huomattavasti paremmin kuin esim. Baby Björnissä selässä.

Riippusillan jälkeen Felix ehti juuri sanomaan, että missähän ne porot on, kun meitä vastaan köpöttelikin pitkospuiden vieressä erittäin tuttavallinen poro. Lapset oli tohkeissaan. Kierrettiin reittiä myötäpäivään, niinkuin yleensä ilmeisesti kesäaikaan on tarkoitus. Myllykoskelta reitti lähtee kahteen eri suuntaan. Tuossa on tupa ja upeat maisemat kohisevalle koskelle. Tästä lähdettiin suoraan seuraavalle Riippusillalle Myllykosken yli, tämän sillan sai ylittää vain yksi henkilö kerrallaan.

Ensimmäinen pikku tauko pidettiin Pyöreänlammen luona. Tuossa oli siistit vessat ja muutama pöytä jonka äärellä pystyi istumaan. Otettiin vesihuikat ja pojat söi pari suolakeksiä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Maisemat oli koko reitin ajan huikeat ja mukavan vaihtelevat. Suopätkän jälkeen päästiin kipuamaan. Felix järjesti itselleen aktiviteettia Filipiä odotellessa välillä kiipeämällä portaiden vierustaa, jyrkkiä kallioita pitkin. Kallioportilta oli UPEAT näkymät kansallispuistoon. Tuossa kohti tuli myös melkein ainoat ihmiset koko reitin varrella vastaan, joten saatiin perheestä yhteiskuva hienoissa maisemissa. Kallioportille meillä kesti kävellä noin tunnin verran.

Kallionousun jälkeen Filip halusi kävellä pitkän pätkän itse. Kiipeillä kivien päälle ja kanniskella isoja keppejä, tämä etappi meillä tuli vähän rauhallisemmin. Tuon jälkeen käveltiinkin pätkä vähän korkeimmissa maisemissa. Koski kuohusi alapuolella vähän väliä, joka saikin Felixin toistelemaan kysymystä ”millon tulee seuraava riippusilta?”

Kunnon evästauko pidettiin vasta Sillastuvalla. Tuossa oli isot laavut tulentekopaikkoineen, siistit huussit ja pöytä. Koski kohisi komeasti vieressä. Meillä oli lounaaksi kananmunaleipiä, smoothieita ja välipalakeksejä. Vettä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Sitä jouduttiin loppu päässä vähän säästelemään. Ajoitettiin pidempi pysähdys loppupäähän kun tiedettiin, että reipas 6vee olisi varmasti jo vähän väsyksissä. Se olikin järkevä ratkaisu. Sillastuvalla oltiin kello 10.43.

Pysähdyksen jälkeen lisättiin vähän vauhtia, koska pilvet alkoi jo näyttämään hieman uhkaavilta. Jyrävän vesiputous hiljensi jopa 6 vuotiaan. Se oli todella näyttävä ja tuumattiinkin, että on se ihmeellistä miten sitä ei ikinä muista kuinka hienoja paikkoja tämä kotimaakin on pullollaan. Loppusuoran pojat jaksoivat milläs muulla kuin geokätköjen etsinnällä. Niitähän oli tämän matkan varrella vaikka kuinka paljon, mutta etsittiin niitä vasta ihan lopussa, koska muuten kierrokseen olisi varmasti mennyt tuplasti pidempi aika. 🙂

Myllykosken kohdalla eli noin 1,5km ennen autoa alkoi ukkonen jyristä ja vettä ripsimään. Otettiin mini breikki Myllykosken tuvassa, napsittiin muutama energiaa antava karkki kitusiin ja puettiin sadetakit päälle. Hassuinta tässä oli se, että koko matkalla oltiin nähty ehkä 2 pariskuntaa tulevan vastaan, mutta kun 11.55 tultiin vesisateessa autolle alkoi ihmisiä tulla vastaan jo runsaasti. Meidän tärkein vinkki siis on LÄHDE RIITTÄVÄN AJOISSA! Sääskiä tai muitakaan ötököitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Mikä oli suuri plussa lasten kanssa vaeltaessa.

Reissun jälkeen pistettiin päät tyynyyn ja nukuttiin kaikki päiväunet. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin ostamaan Felixille ansaitusti toivomansa Karhunkierros T-paita. Huikea suoritus 6-vuotiaalta painella tuo 13km reitti neljässä tunnissa taukoineen.

Seuraavaa retkeä ollaan suunniteltu Repovedelle tänä syksynä!

Downhill swim- Alamäkiuinti Oulankajoessa

lindbladamanda2 kommenttia

Nyt on taas yksi elämys ja kokemus lisää plakkarissa. 12km uinti Oulankajoessa myötävirtaan.

Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Matkavaihtoehdot olivat 12 ja 24km. Päätettiin parini kanssa, että lähdetään tänä vuonna tuolle lyhyemmälle matkalle. Itselläni on vuoden aikana jäänyt uinti kilometrit todella vähäiseksi koronan vuoksi, enkä ole varmasti noin kolmeen vuoteen uinut kertaakaan yli 2,5km edes altaassa.

Perjantai iltana oli ilmoittautuminen ja kisa briiffi Rukalla. Ennätys helteiden vuoksi Oulankajoki oli todella lämmintä 20-22 asteista, mutta vesi oli myös todella matalalla samasta syystä. Ilmoittautumisessa saatiin kisa t-paita ja uimalakki.

Lauantai aamuna kävin Rukan Scandicissa syömässä runsaan aamupalan, sillä bussikuljetus starttiin lähti kello 10 ja startti oli kello 12. Bussissa oli ihanan leppoisa, mutta hieman jännittynyt fiilis kaikilla. Starttipaikalla oltiin noin 11 aikaan, jossa ehdittiin rauhassa vaihtaa kamat ja purkaa hermostuneisuutta muiden kisailijoiden kanssa. Söin 30min ennen starttia vielä protsku patukan. Huoltajille oli myös upeasti hoidettu bussikuljetus maaliin ja ennen starttia me mammat saatiin vielä kotijoukoilta tiedot, että lauma on päässyt bussiin ja matkalla meitä odottamaan maaliin.

Kilpailussa sääntö oli uida märkäpuvulla ja neopreeni tossuilla. Erittäin fiksua, sillä jopa paljon uineena märkäpuku kuitenkin kelluttaa sen verran, että siitä on vähän väsyneenä hieman apua.

Startti vihellettiin ja lähdettiin suht hyvää tahtia uimaan jokea pitkin. Olo oli epätodellinen. Maisemat oli heti startista saakka huikeat. Välillä jylhiä pudotuksia ja välillä hiekkarantoja joissa porot tuijotteli meidän menoa. Itseäni ei paleltanut koko uinnin aikana ollenkaan. Neopreeni tossujen tarve tuli hyvinkin nopeasti ilmi. Vesi todella oli matalalla ja välillä oli pakko nousta kävelemään koska pohja lähes viisti nenänpäätä. Pohja oli välillä mukulaista kivikkoa ja välillä lähes upottavaa rantahiekkaa. Pisin kävelypätkä tuntui olleen ainakin 100-200m pitkä ja hidasti menoa paljon.

12km ensimmäinen huolto muistaakseni noin 2km paikkeilla. Huoltoon oli aina pakollista nousta, sillä siinä oli samalla myös check point jossa merkattiin ylös parin numero. Huollot oli noin 2-3km välein ja tällä matkalla niitä tuli yhteensä 4kpl. Ne toimivat erinoimaisesti. Tarjolla oli urheilujuomaa, vettä, batteryä, geelejä, protsku patukoita, karkkia, sipsiä. Kahdella ensimmäisellä stopilla otin kulaukset urheilujuomaa.

Toisella huoltopisteellä oma kelloni näytti meidän uineen 6km ja näin kuviteltiin myös ajallisesti. Itselläni alkoi tuossa vaiheessa jo tuntumaan käsissä pientä väsymystä. Kisakaverini kysäisi huollosta paljonko matkaa on maaliin ja molempien ilmeet saattoi hetken aikaa olla epätoivoiset kun huoltopisteen heppu ilmoitti, että 8km maaliin. Eipä siinä auttanut kun hypätä takas veteen. 4 lasta odotteli maalissa mammojaan. 😂

Yritettiin hyödyntää hyvin virtaavat kohdat ja säästellä matalissa kohdissa käsivoimia. Välillä edettiin pelkillä potkuilla, mutta pyrittiin uimaan mahdollisimman paljon, sillä se oli meille nopeampaa etenemistä kuin vedessä kahlaaminen.

Vierellä tuli koko ajan kisatoimitsijoita SUP laudoilla. Yhdestä olikin todella suuri apu kun hän osoitti aina virran suunnat meille käsillään. Kiitos siitä!

Kahden viimeisen huollon kohdalla kulautin Batteryt naamaan ja viimeisellä huollolla myös sipsiä. Siitä sain selkeästi tarvitun energian ja viimeiset 3km tultiinkin hyvää vauhtia.

Lopulta nähtiin maaliliput ja 6 tuttua tyyppiä rannalla kannustamassa ja taputtamassa. Fiilis oli HUIKEA! ME TEHTIIN SE, taisin huutaa kaverilleni.

Maalissa meille kerrottiin, että oltiin yllättäen 12km matkan ensimmäiset kilpailijat maalissa. 😁 Aikaa meillä kului 3h 11min! Palkinnoksi saatiin upeat Marttiini puukot.

Maalissa oli tarjolla erinoimaista ruokaa, juomaa, karkkia, paljut ja sauna. Syötiin ja saunottiin jonka jälkeen suunnattiin kisajärjestäjän bussilla takaisin Rukalle hotellille.

Tykkäsin tapahtumasta kovasti! Rento meininki, upeat puitteet ja toimiva järjestely. Jos ei ihmeitä tapahdu uskon, että ollaan mukana tapahtumassa myös ensi vuonna. Lisää tapahtumasta löydät täältä.