Oltiin suunniteltu Pieni Karhunkierros kierrettäväksi sunnuntaina, koska maanantaina oli jo lähtö takaisin mökille. Sääennuste toi hieman lisäjännitystä reissuun. Kello 13 alkaen oli luvattu kunnon ukkosmyrksyä saapuvaksi. Meillä onneksi herätään kiitettävän ajoissa ja lähdettiinkin meidän majoistuksesta Ruka Ski Chaletsista ajelemaan kohti Pienen Karhunkierroksen parkkipaikkaa jo hieman ennen kello 8.
Lähtöpaikalla oltiin aika tasan kello 8 ja käytiin startin huoltorakennuksessa vielä pissalla ennen starttia. Ensimmäinen etappi, noin 1,5km on reitin ainoa kohta joka tullaan niin meno- kuin paluu matkalla. Tuohon osuu myös reitin pisin riippusilta. Nämä oli erityisesti 6-vuotiaan lemppareita vaelluksen aikana. 2 vee juoksi itsekseen sillan yli, eikä tuntunut olevan moksiskaan vaikka mammaa silta hieman jännittikin. 2-vee Filip kulki suurimman osan reitistä kantorinkassa, meidän rinkka on Bergans merkkinen. Käytettynä ostettu, mutta ollaan oltu todella tyytyväisiä. Filip viihtyy siinä huomattavasti paremmin kuin esim. Baby Björnissä selässä.
Riippusillan jälkeen Felix ehti juuri sanomaan, että missähän ne porot on, kun meitä vastaan köpöttelikin pitkospuiden vieressä erittäin tuttavallinen poro. Lapset oli tohkeissaan. Kierrettiin reittiä myötäpäivään, niinkuin yleensä ilmeisesti kesäaikaan on tarkoitus. Myllykoskelta reitti lähtee kahteen eri suuntaan. Tuossa on tupa ja upeat maisemat kohisevalle koskelle. Tästä lähdettiin suoraan seuraavalle Riippusillalle Myllykosken yli, tämän sillan sai ylittää vain yksi henkilö kerrallaan.
Ensimmäinen pikku tauko pidettiin Pyöreänlammen luona. Tuossa oli siistit vessat ja muutama pöytä jonka äärellä pystyi istumaan. Otettiin vesihuikat ja pojat söi pari suolakeksiä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Maisemat oli koko reitin ajan huikeat ja mukavan vaihtelevat. Suopätkän jälkeen päästiin kipuamaan. Felix järjesti itselleen aktiviteettia Filipiä odotellessa välillä kiipeämällä portaiden vierustaa, jyrkkiä kallioita pitkin. Kallioportilta oli UPEAT näkymät kansallispuistoon. Tuossa kohti tuli myös melkein ainoat ihmiset koko reitin varrella vastaan, joten saatiin perheestä yhteiskuva hienoissa maisemissa. Kallioportille meillä kesti kävellä noin tunnin verran.
Kallionousun jälkeen Filip halusi kävellä pitkän pätkän itse. Kiipeillä kivien päälle ja kanniskella isoja keppejä, tämä etappi meillä tuli vähän rauhallisemmin. Tuon jälkeen käveltiinkin pätkä vähän korkeimmissa maisemissa. Koski kuohusi alapuolella vähän väliä, joka saikin Felixin toistelemaan kysymystä ”millon tulee seuraava riippusilta?”
Kunnon evästauko pidettiin vasta Sillastuvalla. Tuossa oli isot laavut tulentekopaikkoineen, siistit huussit ja pöytä. Koski kohisi komeasti vieressä. Meillä oli lounaaksi kananmunaleipiä, smoothieita ja välipalakeksejä. Vettä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Sitä jouduttiin loppu päässä vähän säästelemään. Ajoitettiin pidempi pysähdys loppupäähän kun tiedettiin, että reipas 6vee olisi varmasti jo vähän väsyksissä. Se olikin järkevä ratkaisu. Sillastuvalla oltiin kello 10.43.
Pysähdyksen jälkeen lisättiin vähän vauhtia, koska pilvet alkoi jo näyttämään hieman uhkaavilta. Jyrävän vesiputous hiljensi jopa 6 vuotiaan. Se oli todella näyttävä ja tuumattiinkin, että on se ihmeellistä miten sitä ei ikinä muista kuinka hienoja paikkoja tämä kotimaakin on pullollaan. Loppusuoran pojat jaksoivat milläs muulla kuin geokätköjen etsinnällä. Niitähän oli tämän matkan varrella vaikka kuinka paljon, mutta etsittiin niitä vasta ihan lopussa, koska muuten kierrokseen olisi varmasti mennyt tuplasti pidempi aika. 🙂
Myllykosken kohdalla eli noin 1,5km ennen autoa alkoi ukkonen jyristä ja vettä ripsimään. Otettiin mini breikki Myllykosken tuvassa, napsittiin muutama energiaa antava karkki kitusiin ja puettiin sadetakit päälle. Hassuinta tässä oli se, että koko matkalla oltiin nähty ehkä 2 pariskuntaa tulevan vastaan, mutta kun 11.55 tultiin vesisateessa autolle alkoi ihmisiä tulla vastaan jo runsaasti. Meidän tärkein vinkki siis on LÄHDE RIITTÄVÄN AJOISSA! Sääskiä tai muitakaan ötököitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Mikä oli suuri plussa lasten kanssa vaeltaessa.
Reissun jälkeen pistettiin päät tyynyyn ja nukuttiin kaikki päiväunet. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin ostamaan Felixille ansaitusti toivomansa Karhunkierros T-paita. Huikea suoritus 6-vuotiaalta painella tuo 13km reitti neljässä tunnissa taukoineen.
Seuraavaa retkeä ollaan suunniteltu Repovedelle tänä syksynä!
Minulla ja pötsillä kertyi 5 päivän ajan kilometrejä yhteensä reilu 76km, mikä on oikein mukavasti näin raskausviikolla 29.
sillyblondie.com 