Nyt olen juhannuksesta asti ollut siinä ajatusmaailmassa että lapsi voi milloin vain syntyä. Höpöhöpö. Nyt alan uskomaan ettei se ihan oikeasti ole täältä ihan heti tulossa joten parempi vaan keksiä joka päivälle tekemistä. Pienintäkään merkkiä synnytyksestä ei ole. Ei limatulppia, ei supistuksia, ei vauvan vähentyviä liikkeitä. Nada.
Mieheni kysyi miksi nyt niin kiire kun laskettuaikakin on vasta viikon päästä? ”No kun mä haluisin että sä olisit kotona mun kanssa.” 🙂
Perjantaina menin miestäni Helsinkiin vastaan. Meidän piti mennä lunastamaan hänen syntymäpäivälahjaa josta kerron myöhemmin lisää kunhan lahja saadaan. Mieheni ilmoittikin että kävästään tossa Espalla vielä. Seurasin hölmönä perässä kunnes tajusin että kävellään suoraan sisälle Louis Vuittonin liikkeeseen. Haavi auki aivan pölmistyneenä minut istutetaan alas ja kerrotaan että mieheni on valinnut 4 laukkua joista saan valita itselleni mieluisimman. Reaktioni ei ehkä taas ollut ihan odotettu, kyyneleet valui silmistä. Olen aiemminkin tainnut mainita että mieheni ostaa ihan mielettömän hienoja lahjoja!
Monella bloggarilla tällaiset laukut ovat arkipäivää ja niitä ostellaan viikottain. Voin rehellisesti kertoa oman versioni. Olen vain uskaltanut haaveilla näistä laukuista. Mieheni ihmetteli suuresti kun vihdoin päästiin kotiin ja pääsin avaamaan paketin sisältöä. Totesin miehelleni, että et tiedä millainen hetki tämä naiselle on. 🙂
Lauantaina käytiin treenaamassa. Tein kevyillä painoilla 3×5 takakyykkyä ja metconina. 15 kierroksen on the minut. Karhukompleksi eli 1 raakarinnalleveto, 1 etukyykky, 1 vauhtipunnerrus, 1 takakyykky, 1 vauhtipunnerrus. Loppuaika askelnousuja korokkeelle.
Siitä suunnattiinkin siskoni nuorimman tyttären ristiäisiin. Kyyneliä sai taas pidätellä. Tuntuu että olen joka asiasta vollottamassa. Pappi puhui kauniisti ja huomioi mielestäni ihanasti myös eturivissä istunutta isosiskoa. ❤

Sunnuntaina oli meidän 1-vuotis hääpäivä. Käytiin aamulla tapamme mukaan treenaamassa. Itsehän tein tuon päivän kunniaksi vielä pystypunnerrus ennätykseni 45kg! Huisia. Reilu viikko ennen laskettua aikaa.
Treeneistä suunnattiin Helsinkiin kokeilemaan uutta hampurilaispaikkaa nimeltä Friends&Brgrs. Heidän nettisivuillaan mainitaan että he pyrkivät käyttämään raaka-aineita lisäaineettomina ja paikallisilta tuottajilta. Kaikki oli myös itse tehty, ranskalaisia myöden. Maku oli myös sen mukainen. Kyllä se perus Mäkkäri kaman voitti aika 6-0. Shoppailtiin hieman keskustassa ja käytiin kahvilla.
Siitä suunnattiin vielä anopin luokse moikkaamaan sukulaisia ennenkuin kaikki suuntaavat kesälomia viettelemään eri puolille Suomea ja maailmaa. Ilta vietettiin kotisohvalla Simpsonit elokuvaa katsellen. Oletteko muuten huomanneet yhtenäiset tarinat Simpsons elokuvan ja Under the Dome televisiosarjan välillä?! Ihan ärsyttävän samankaltaiset tarinat.

Eilen oli VIHDOIN kauan odotettu kunnon kesäpäivä. Lähdinkin heti aamupalan jälkeen ajelemaan siskoni luokse Kellokoskelle jossa leikittiin hetki pihalla kuumassa auringonpaisteessa. Tarpeeksi hikoiltuamme, lähdimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalle. Keravan Järvelle. Itsekin uskaltauduin veteen reisiin asti seisoskelemaan pikku Minean kanssa.
Jossain vaiheessa nälkä yltyi kuitenkin liian kovaksi ja suuntasimme Kellokosken uusimpaan ravintolaan. Italialaiseen Trattoriaan nimeltä Ravintola Colosseo. Nam! Kaikki valittiin listalta Pizzat, eikä kenenkään lautaselle tainnut jäädä murustakaan. 🙂 Suosittelen! Palvelua oli myös hyvää.
Illalla käytiin vielä treenaamassa. Mieheni saa minut onneksi nyt pikkuhiljaa himmaamaan tahtia treenien suhteen. Viime viikolla sain vielä lihakset niin kipeiksi että kauhistelin joku ilta, että toivottavasti synnytys ei nyt käynnisty. Lihakset on niin kipeät että en mä nyt jaksais synnyttää. 😀 Smart!
Eilen teinkin sitten vain niin että soudin 1000m-500m-500m-500m-500m ja jokaisen soudun välissä tein 15 seinäpalloa 8 paunan pallolla. Hiki tuli, koska soudin pihalla. 😉
Tänään tuo aurinko päätti taas pyllistää meitä kohti joten ajattelin mennä pörräämään Jumboon. Vaatteiden shoppailu ei nyt vain suuremmin kiinnosta. Wonder why… mutta jos sieltä imetysvaatteita ja rintaliivejä löytyisi.
Löysin blogisi kun etsin muita crossfittiä treenaavia raskaana olevia. Kirjoitat kivasti! Hienosti olet kyllä jaksanut treenata viime metreille asti ja muutenkin olla aktiivinen. Minulla lähestyy puoliväli ja vielä on ihan mukavasti jaksanut jumppailla. Toiveissa on että jaksaisi loppuun asti. Tsemppiä ja kaikkea hyvää viimeisille päiville ja uuteen perhe-elämään!
-Hanna-
Kiitos! Kiva kun eksyit! Välillä tuo liikkuminen on se joka on pitänyt järjissään 😊 Nauti olosta kun vielä ei masu kovin pahasti ole edessä. Jos jossain vaiheessa tulee kysyttävää niin vastailen mielelläni omien kokemusteni mukaan. Koitan jatkaa vauvan syntymän jälkeen kertomalla paluusta treenisalille ja palautumisesta. Ihanaa odotusta sinulle! 💗😊
Vitsi sä oot jaksanut hienosti treenata ihan loppumetreille asti. Mulla oli selkä niin huonossa kunnossa viidennen kuun jälkeen etten kummoisia pystynyt tekemään. Kävin silti salilla hengaamassa aktiivisesti 😀
Jos nyt oot herkillä niin odotappa oman lapsen ristiäisiä! En oo vieläkään uskaltanut katsoa meidän ristiäisvideoo 😀 Sain omalla itkullani myös tytön mumman ja molemmat tädit itkemään!
Odottavan aika on nyt pitkä, mutta kyllä hän sieltä syntyy, ennemmin tai myöhemin!
Niinhän se on. Tulee kun on siihen valmis. Tuskin mitkään poppakonstit auttaa. Mulla istuminen tuntuu olevan selälle pahinta!
Löysin jokin aika sitten sattumalta tänne blogiin ja on ollut tosi mukava lukea sun juttuja! Itselläni ei ole vielä lapsia mutta aikeissa on lähitulevaisuudessa niin sun kokemusten lukeminen on ollu mielenkiintoista. Mahtavaa, että vointi on ollu niin hyvä että oot pystyny treenaan noin hienosti!
Mahtavaa tervetuloa! Jos on toivomuksia mistä kirjoittaisin niin mielellään otan niitä vastaan 😊 Katsotaan miten pitkään jatkuu elämä iso masusena 😄 ihanaa kesän jatkoa!
Oon seurannu muutaman kuukauden tätä sun blogia 🙂 ite oon nyt 14vko raskaana ja crossfittiä takana syksyllä vuosi. On ollut päiviä ettei pahoinvoinnin takia ole pystynyt treenaamaan, mutta onneksi olen salillekin säännöllisesti päässyt. Missä vaiheessa rupesit himmaamaan treenaamista (nimenomaan sykkeiden osalta) ja mitä liikkeitä korvasit kokonaan? Itseä tällä hetkellä toisella kolmanneksella mietityttää nimenomaan, että pitöiskö unohtaa aikaa vastaan tehtävät wodit kokonaan 🙂
Moikka! Kiva kun eksyit ja hurjan paljon onnea! Rupesin 16 viikon kohdin tarkkailemaan sykettä sen verran ettei se pitkään ollut korkealla. Aikaa vastaan wodeja olen kyllä tehnyt vielä viimeiselläkin kolmanneksella. Pitää vaan muistaa se syke ja pitää taukoja usein. Repivät liikkeet tempaus, kippileuat, kippi HSPU:t jäi pois kokonaan noin 20 viikkojen jälkeen. Kun oikeasti tunsi vauvan masussa niin ne ei edes tuntuneet enää mukavilta. Kysy ihmeessä jos jokin vielä mietityttää! Ihanaa odotusta! 💗😊
Jes kiitti vastauksesta! Kaikkein pisimmät ja hengästyttävimmät, etenkin paljon juoksua sisältävät wodit oonkin korvannu esim spinningpyörän polkemisella. Jaksaa tehä sitä kun voi katella samalla muitten treeniä 😀 ja monet wodit oonkin tehnyt open gym päivinä ilman kelloa. Paljon riippuu siitä mitä ne sisältää! Mutta mä varmasti palaan vielä jotain kyselemään myöhemminkin 😁
Soutu on myös hyvä korvaava liike juoksulle! 😊 Kyllä sitä itsekin tietyissä liikkeissä huomaa kun ei tunnu hyvältä. Jospa minä pääsisin tästä kohta synnyttämään. Supistelut alkoi vihdoin! 👍🏻