Olen viimeaikoina lukenut paljon blogeja joissa on vastasyntyneitä vauvoja tai vasta odotetaan esikoista. Kohta on pakko lopettaa. 😀 Huomaan otsasuoneni pullistuvan ihmisten kirjoituksista, että MEILLÄ TEHDÄÄN KYLLÄ SITTEN NÄIN KUN VAUVA SYNTYY!
Mulla on yksi ainoa ohje tuleville vanhemmille. Älkää tehkö mitään päätöksiä ennenkuin lapsi syntyy. Tai jos teette, olkaa valmiita heittämään ne kaikki roskakoriin kun lapsi syntyy.
Äidin ja isän pitää hoitaa vauvaa fifty-fifty. Ei perhepetiä. Imetys on ainoa vaihtoehto. Mitä näitä päätöksiä nyt on. Uskon, että kaikki esikoisensa saavat vanhemmat yllättyy siitä miten kiinni lapsi on äidissä. Varsinkin jos äiti imettää. Isän rooli on alussa lähinnä vaippojen vaihto, siivous ja ruuanlaitto. Meilläkin ennen lapsia ihmeteltiin tuttuja jotka nukkuivat perhepedissä. Hei hei seksielämä ajattelin. Kerron salaisuuden. Sitä voi harrastaa muuallakin kun omassa sängyssä 😉 Meillä lapsi nukkui loppujen lopuksi melkein 1v ikään asti meidän sängyssä. 😀 Ennen lapsen saamista ei myöskään voi ymmärtää, että imetys ei aina tapahdu nappia painamalla. Maidon nousussa voi mennä aikaa jopa viikkoja. Kaikilla maitoa ei vain tule tarpeeksi tai se voi olla niin kivuliasta ettei yksinkertaisesti pysty. Itselläni onneksi onnistui niinkuin olin päättänyt. Tuskin tuo duracelli yhtään sen rauhallisempi olisi vaikka korvikkeilla olisikin kasvanut.
Mutta itse asiaan… Olen nyt viettänyt 4 vuorokautta kahdestaan pojan kanssa. Heikillä on ollut työreissuja. Ollaan oltu aika kiireisiä, etten sekoaisi täällä neljän seinän sisällä tuon elohiiren kanssa. Vaikka yöt on nyt mennyt paljon paremmin (n. 1 heräämisellä) niin tuntuu, että olen joka ilta aivan loppu. Felix on kirjaimellisesti oikea elohiiri, jonka perässä pitää juosta koko valveillaolo ajan. Kaverilla ei ole minkäänlaista, korostan EI MINKÄÄNLAISTA itsesuojeluvaistoa.
Otetaan muutama esimerkki. Herra kiipeää keittiöjakkaralle seisomaan ja heittäytyy benji hyppymäisesti alas siinä uskossa, että aina joku ehtii nappaamaan syliin ennenkuin nenä mätkähtää lattiaan. Kaveri saattaa yhtäkkiä seistessään kaatua tikkusuorana taaksepäin, luottaa siihen että joku taas nappaa. Mukava harrastus on myös sohvalta tai rahin päältä alas hyppääminen tasajalkaa. Mainitsinko jo keittiön tuoleilla heilumisen niin, että tuoli kiikkaa? Näinkö niitä Iiro Seppäsiä syntyy? Yleensä kun ehdin viimetingassa ”pelastamaan” katastrofilta tulee perästä vielä räkänen nauru.
Jännitän siis kovasti miten päiväkodissa kukaan ehtii joka tilanteessa mukaan. Siellä kun Feffe ei ole ainoa elohiiri. Mitä hitsiä tuon kanssa tekee? Onko tämä joku poikien juttu, koska tuntuu että kaikkien tuttujen tytöt ovat luonteeltaan paljon varovaisempia.
Sain napattua ihanan ajankohtaisen kuvan Fefun nukahdettua yöunille!
RAUHALLISTA Itsenäisyyspäivää kaikille! 🙂 ❤
sillyblondie.com 
Ei kyllä meijän pikkudaami. Sählää ja tohottaa koko ajan. Sit läheltä piti -tilanteissa nauraa röhöttää ja jatkaa hommiaan. Kyllä saa olla silmä selässä koko ajan. Nyt mulla on kurkunpää tulehtunut, eikä lähe yhtään ääntä. Arvaa kuin hyvin neiti V käyttää tilannetta hyödyksi. Katsoo silmiin ja perseilee minkä ehtii ;D
Eikä!! Pieni mutta pippurinen on kyllä teidän pikku V 😂😅 Ehkä se on joku crossfit kidsien mahassa opittu juttu? Pikaista paranemista 💗😘
Kiitos. Ja saatat olla oikeassa 😉
tähän hetkeen asti mä oon aina luullut et mun poika oli ainoa joka teki tota että kaatuu selälleen …. mutta ei näköjään 😀 mutta sitä tapahtui vaan tuolloin pienenä alle kolme vuotiaana kun itsesuojelu vaistosta ei ollut mitään tietoa ja pojalle puhuessa tuntui kuin puhuisi seinille ! tarhassa olivat ihan kauhuissaan kun sitä teki ja takaraivossa oli jatkuvasti kuhmu ! 😀
Voi ei! Hei kiva, että toivoa siis vielä on! Millonkohan tämä menee ohi? 😅✌🏽️
Meillä on myös tollainen itsesuojeluvaistoton tyttövauveli! Kaatuilee huvikseen ja tulee tuoleilta/sohvilta/rappusista/ihan mistä vaan alas naama edellä luottaen siihen että joku ottaa kiinni ennen lattialle mätkähtämistä tai ehtii napata nilkasta kiinni ennenkuin syöksylasku mistä ikinä loikkaakaan lattialle alkaa. Ja siis naama edellä joka paikkaan. Hullua hommaa, mäkin juoksen koko valveillaoloajan neidin perässä! 🙂
Myönnän muuten itse olleeni just tollanen naivi ”sitkun meillä on vauva” ja ”sitku” ja ”mutku” ja blaaablaa, heti kun neiti synty niin totesin että jaa, mikään ei meekään niin kuin ajattelin. Eipä sitä voi oikeen ymmärtää ennen kuin se vauva on oikeesti siinä. 🙂
Voi kun kiva, että hurjapäitä on myös muita! 😅 Minkä ikäinen teidän neiti on? Meillä ei nykyään enää tulla tarkoituksellisesti pää edellä vaan yritetään hyppiä alas korkeista paikoista. Joo myönnän itsekin ajatelleeni joistain asioista noin ennenkuin lapsi syntyi. Jossain blogeissa tulevat äidit ovat vaan niin ehdottomia eivätkä halua ottaa palautetta vastaan jos joku sanoo ettei vauva ehkä toimikaan niinkuin on ajatellut 😄
10 kuukautta on nyt ikää mittarissa tänttähäärällä. 🙂 Tietenki varmaan suurin osa on vielä sitä ymmärtämättömyyttä seurauksista, eli että saattaa sattua. Heh. 🙂
No juu toi on kyllä totta, että jotkut on tosi ehdottomia ajatusten kanssa, vaikka just itselläkin oli niitä ajatuksia niin olin valmistautunu siihen että saatan joutua muuttamaan mielipiteitäni. 😀
Oi että! Juuh tuossa vaiheessa meilläkin syöksyttiin pääedellä joka puolelta 😅👌🏼