Hyvää kannattaa odottaa, niinhän sitä sanotaan. Torstaina soittelin itselleni jo yliaikaiskontrollia naistenklinikalle kun henkinen jaksaminen alkoi olla jo aika kovilla. Saatiin aika maanantai aamulle kun raskausviikko 41+6 tulisi täyteen. Viikonloppuna yritettiinkin sitten häätää herraa ylimäki juoksuilla, saunalla ja ties millä. Viikon verran oli ollut öisin välillä niin napakoita supistuksia, että olin Heikille jo ilmoittanut, että nyt varmasti syntyy, mutta nuo katosivat aina aamuun mennessä. Minä olin suostunut 9 kk odotukseen, en 9,5kk!

Sunnuntai-Maanantai välisenä yönä tapahtui kuitenkin ihme. Heräsin puoliltaöin tuskahiessä kovaan supistukseen. Kerroin tästä Heikille, jätin hänet nukkumaan ja menin itse olohuoneeseen jumppapallon kanssa seurailemaan tilannetta. Supistukset oli tuolloin 7-10min välillä. Kello 2 paikkeilla herätin Heikin ja ilmoitin, että pikkuhiljaa saisi soitella siskolleen joka oli luvannut pitää Fefestä huolta synnytyksen ajan. Alapäässä oli todella kova paineen tunne ja totesinkin, että sängyssä oli mukavempi maata ja ottaa supistuksia vastaan. Kokeilin tens laitetta, mutta en saanut tuosta hirveästi hyötyä koska supistukset tuntuivat eniten vatsassa ja paineen tunteena.

Fefu heräili kun juteltiin ja touhuttiin. Kello 3 jälkeen supistukset kovenivat sietämättömiksi ja väli tiheni yhtäkkiä alle 5minuuttiin. Soitin sairaalaan, josta saimme luvan tulla heti kun haluamme. Auringon noustessa lähdimme viimeisen kerran ajelemaan 3 henkisenä perheenä. Fefu hyppäsi kyydistä Arabianrannassa josta me jatkoimme Heikin kanssa Naistenklinikalle.

Sairaalaan kirjauduttiin 5 aamulla. Jouduttiin ehkä reilu 5minuuttia odottelemaan kätilöä, mutta jestas tuossa vaiheessa kun supistukset tulevat 2 min välein sekin aika tuntui pitkältä. Kätilö huomasi nopeasti, että synnytys on jo pitkällä, joten marssittiinkin suoraan synnytyssaliin jossa katsottiin kohdunsuun tilanne ja Beibin sykkeet. Olin 5cm auki, vauvan sykkeet olivat hyvät mutta supistukset tulivat tiheään.

Kätilömme oli varmasti kokenut. Hän toimi todella tehokkaasti ja sanoikin meille, että tämä vauva tulee täältä vauhdilla. Olin heti sairaalaan tullessani kertonut toiveen saada epiduraalin, joten kätilö valmisteli heti kaiken ja soitti anestesialääkärin paikalle. Epiduraalin laitto meni näppärästi ja vaikutus alkoi noin 10 minuutissa. Ennen epiduraalin laittoa ilmoitin, että nyt on päästävä isolle hädälle, mutta kätilö toppuutteli ja käski pysymään sängyllä jos haluan pystyä saamaan puudutuksen. Hän tiesi, että vauva se siellä painaa ja tuo vessassa käyminen olisi voinut aiheuttaa kalvojen puhkeamisen joka olisi saattanut nopeuttaa synnytystä ja estää epiduraalin saamisen.

Sain epin kello 5.41 heti kello 6 jälkeen supistuksia en enää tuntenut ollenkaan. Kipu ei kuitenkaan lähtenyt kokonaan, sillä tuo kova paineen tunne tuntui joka supistuksen aikana. Kello 6:40 halusin päästä hieman jaloittelemaan, tuossa huomasin kuitenkin nopeasti, että paineen tunne sen kun lisääntyi. Käskin Heikkiä lepäämään. Enkä usko, että kumpikaan meistä tajusi miten nopeasti synnytys eteni vaikka kätilö joka hetki hoki, että tämä vauva on kyllä pian täällä. Sairaalaan tullessamme minusta otettiin steptokokki näyte, joka tässä vaiheessa todettiin positiiviseksi ja minulle aloitettiin heti antibiootti lääkitys suoneen. Hieman kello 7 jälkeen ilmoitin, että nyt on pakko päästä ponnistamaan. Kätilö kurkkasi hameeni alle ja kysyi saako hän puhkaista kalvot. ”Kyllä, kiitos.” ja POKS. Kätilö sai naamalleen kaikki ihanat kalvo limat ja ehti todeta, ettei eläissään ole nähnyt niin kovaa kalvoa joka on kovempi kuin lapsen pää. Siitä sain luvan samantien alkaa ponnistamaan. Kokonaiset 5 minuuttia sain ponnistaa kunnes vauva oli ulkona ja alkoi samantien itkemään reippaasti. Olin kätilön kanssa ehtinyt jutella, että toivon hänen tukevan välilihaani kunnolla ponnistus vaiheessa ja antamaan tarkat ohjeet milloin ponnistaa ja milloin lopettaa. Yhteistyömme sujuikin loistavasti ja tämä mamma selvisi tästäkin synnytyksestä naarmuitta. Halleluja!

Sain vauvan heti rinnalle jossa pikku herra ottikin samantien tissiosaston haltuun. Siinä saatiin tunnin verran ihmetellä toisiamme jonka aikana ponnistin myös istukan oksitosiinilla avitettuna.

Koska Beibistä piti ottaa EKG sydänsairauteni vuoksi, emme valitettavasti päässeet potilashotelliin. Huoneessani oli 3 muuta vauvaa ja äitiä samaan aikaan. Tuota käytäntöä jaksan ihmetellä. Mielestäni on todella stressaavaa viettää aikaa 3 tuntemattoman ihmisen ja vastasyntyneiden kanssa. Yö aikaan kaikkien vauvat itkevät eri aikaan ja osa tarvitsee hoitajia enemmän kuin toiset. Toivoisin itse mahdollisimman stressitöntä ympäristöä vauvan ensi hetkinä. Onneksi me päästiin kotiutumaan jo 1 vrk iässä. Hoitajat osastolla olivat aivan ihania. Iso plussa vielä omalle hoitajalleni jonka kanssa sain puhua ruotsia osastolla ollessani, hän teki myös kiireestä huolimatta kaikkensa, että olomme olisi mahdollisimman mukava ja vauhditti parhaan mahdollisin tavoin kotiin pääsyämme. Iltahoitaja taas oli sama ihana rouva joka oli ollut hoitajana myös Felixin synnyttyä. Tunnistin naisen heti ulkonäön ja varmojen otteiden perusteella.

En edes uskaltanut toivoa, että voisin saada toisen yhtä upean synnytyskokemuksen kuin ensimmäisellä kerralla. Tälläkin kertaa annoin kokemuksesta arvosanan 10/10. Naisvartalo on uskomaton. Näin 4 päivää synnytyksestä pitää välillä oikein muistutella itseään siitä, että synnytyksestä on vasta muutama päivä aikaa. Mahakin on lähtenyt jo hyvin palautumaan vaikka se oli jo toisen kerran venytyksessä. Imetys on myös lähtenyt kivuttomammin käyntiin kuin 4 vuotta sitten. Vauveli vain on pikkuinen yösyöppö, johon meidän perheessä ei oikein olla totuttu. Onneksi on hormoonit.

Loppuun vielä Amtsin 5 vinkkiä jokaiselle tulevalle synnyttäjälle:

1. Luota itseesi. Uskon, että omalla pääkopalla on iso rooli synnytyksessä ja sen etenemisessä. Jos jännität tai pelkäät, pistää kroppakin takuuvarmasti vastaan.

2. Luota kätilöihin. He ovat ammattilaisia ja tekevät varmasti kaikkensa, jotta synnytyksesi menisi mahdollisimman helposti ja turvallisesti.

3. Epiduraali on taivas. Muista kuitenkin, että menee noin 30 minuuttia ennenkuin sen vaikutus tuntuu täysin.

4. Aloita välilihan öljyäminen hyvissä ajoin. Kahdesta synnytyksestä naarmuitta selvinneenä uskon tähän 100%. Itse käytin tähän touhuun Ceridal öljyä jota hieroin joka ilta ennen nukkumaan menoa juuri sinne itseensä.

5. Jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäksi syliäsi. Ponnistusvaihe on pitkän maratonin loppusuora. Siinä vaiheessa tiedät jo maalin näkyvän. Maalissa odottaa palkinto joka on kultaakin kalliimpi.