Lukijat on paljon kyselleet mun treenaamisesta raskauden aikana sekä nyt raskauden jälkeen. Ajattelin siis tehdä lyhyen yhteenvedon siitä, miten MINÄ olen treenannut. Tässä kannattaa huomioida, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja samoin raskaudet.

Alkuraskaus: Alkuraskaudessa jätin pois oikeastaan vaan burpeet mahalleen, boksihypyt askelsin alas ja GHD vatsat. Kaikki sellaiset, joissa mahaan saattoi kohdistua kovaa iskua tai riskiä liian kovaan repimiseen tai kaatumiseen. En myöskään enää tehnyt maksimi-suoritteita painojen kanssa, koska tiesin ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Alkuraskaudessa aloin kävelemään enemmän sekä uimaan pitkästä aikaa taas säännöllisesti. Minun alkuraskauden treeneistä lisää täällä.

Keskiraskaus: Raskauden toisella kolmanneksella aloin pikkuhiljaa hieman tarkkailemaan sykkeitäni. Tein vielä crossfitin metconeja, mutta huolehdin ettei syke ollut kovin korkealla pitkiä aikoja. Tässä vaiheessa lopetin myös suorien vatsojen treenaamisen ja lisäsin pilateksen joka viikkoiseen treeniin. Toisella kolmanneksella alkoi myös juoksu tuntumaan epämiellyttävältä, joten vaihdoin juoksemisen soutulaitteella soutamiseen. Täältä voi katsoa esimerkki treenejäni tuolloin.

Loppuraskaus: Viimeisellä kolmanneksella maha kasvoikin järkyttävästi. Pystyin kuitenkin esimerkiksi kyykkäämään ihan raskauden loppuun asti. Tein paljon rengassoutuja, dippejä, leukoja kumppareilla ja boksiaskellusta. Sykkeiden kanssa tein samaa kuin tuossa puolivälissä, eli ei pitkiä aikoja ylhäällä (Itselläni raja oli 150). Tempaus ei myöskään enää repivyytensä takia tuntunut mukavalta, joten sen jätin kokonaan pois. Neljä päivää ennen synnytystä soudin vielä 10 km soutulaitteella. Loppuraskaudessa en myöskään enää seissyt käsilläni ja päälläni, siitä yksinkertaisesta syystä, etten enää venynyt näihin asentoihin. 🙂 Loppuraskauden treeneistä lisää täällä.

 

Tekisinkö tässä vaiheessa jotain toisin?! Treenaaminen ei aiheuttanut minulle koskaan supistuksia ja Felix syntyi terveenä, joten en oikeastaan. En ehkä loppuraskaudesta tekisi nyt niin paljoa leukoja kuin tuolloin tein. Siinä kohdistuu kuitenkin todella paljon painetta vatsanseudulla ja vatsalihaksille. Moni ihmetteli myös miten pyöräilin raskauden loppuun asti. Pyöräily tuntui hyvältä eikä kaikkea voi pelätä. Tottakai olisin voinut kaatua, mutta olisin yhtä hyvin voinut kaatua kotona rappusissa. Itse kannustan kovasti raskaana olevia naisia jatkamaan treeniä niinkuin se hyvältä tuntuu.

Synnytyksen jälkeen:

Felix syntyi 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Lantionpohjan jumpat aloitin oikeastaan heti jo sairaalassa. Aloitin vaunulenkit aika nopeasti kotiuduttuamme. Vaunulenkit alkoi noin 3 kilometristä, josta pikkuhiljaa lisättiin lenkkien pituutta. Felixin ollessa pari viikkoinen kokeilin jumpata todella kevyellä kahvakuulalla. Tämä oli tyhmää, enkä nyt tekisi sitä. Salilla aloin treenaamaan jälitarkastuksen jälkeen, 5 viikkoa synnytyksestä. Kävin tuolloin entisellä crossfit salillani, jolloin treenissä oli muun muassa tuplahyppyjä hyppynarulla, sekä jalkojen nostoja tangossa roikkuen. Nämä liikkeet olivat myös liikaa tässä vaiheessa palautumista. Minullahan alkoikin jälkivuoto tuon treenin jälkeen uudestaan, joka oli huono merkki. Tässä aloin myös aktiivisesti treenaamaan syviä vatsalihaksia.

Tuon kaiken jälkeen siirryinkin Vidalle treenaamaan. Palasin takaisin ns. perus salitreeniin, joka sopi minulle erittäin hyvin. Tein paljon takareisiä vahvistavia liikkeitä sekä ylä-ja alataljaa.

Ensimmäisiä painonnosto treenejä tein 2kk synnytyksestä. Hyvin kevyillä painoilla kuitenkin.

Juoksun ja suorien vatsojen treenaamisen kanssa olin kaikkein varovaisin. Tämä eri PT:eiden sekä Fysioterapeutti Ira Rissasen suosituksesta. Aloitin varovasti juoksemisen ja suorat vatsat vasta 6kk synnytyksestä. 

Olen imettänyt Felixiä koko ajan. Treeni ei ole missään vaiheessa vaikuttanut maidon tuloon. Felix ei itseasiassa suostu juomaan pullosta ollenkaan. Uskon, että tässä on ollut erityisen tärkeää se, etten ole missään vaiheessa lähtenyt pudottamaan painoa ja vähentämään syömisiäni. Paino on tippunut omaa vauhtiaan. Vedenjuontia olen tietoisesti lisännyt heti Felixin syntymästä. En kuitenkaan missään vaiheessa ole karsinut mitään ruuistani. Logiikka on ollut, että maidontuotantoon pitää riittää energiaa eli olen syönyt paljon ja monipuolisesti. Paino tippuu imettäessä ja liikuntaan asteittain lisäämällä. Tiukempaa kontrollia ruokailuun voi laittaa aikaisintaan sitten kun lopetan imetyksen jos se silloin tuntuu tarpeelliselta.

Nyt alkaa kroppa tuntumaan taas täysin omalta. Juoksu kulkee paremmin kuin koskaan ja kaikkea uskaltaa vihdoin taas tehdä. Oi oma kroppa, miten olenkaan kaivannut sinua.

Ihania treeni hetkiä kaikille tuleville ja nykyisille mammoille!