Hah, enpä olisi ihan heti edellisen kirjoituksen jälkeen uskonut, että tällä otsikolla tulen seuraavan kerran kirjoittelemaan blogiin. Totta se on. Vuoden haaveilun jälkeen päätettiin pistää tuumasta toimeen. Onhan meillä tapana näin Olympiadeittain muutenkin lisääntyä. Jos kaikki menee hyvin, vauva numero 3 syntyy meille marraskuussa 2023!

Tuntuu, että olen todella eri ihminen kuin 4 vuotta sitten Filipiä odottaessani. Takana on reilu 6kk terapia, jossa työstin varsinkin omaa suhtautumistani syömiseen ja liikuntaan. Kolmannessa raskaudessa haluan vihdoin keskittyä nauttimaan vatsassani kasvavasta pikku tyypistä ja iloita siitä, mihin vartaloni on kykenevä. Enkä keskittymään pitämään raskauskiloja poissa ja liikkua pakkomielteisesti kauhistellen muuttuvaa olemustani.

Lopputalvesta uskalsin rohkeasti sanoa Heikille, että mielessäni on jo vuoden ajan vahvasti pyörinyt toive vielä kolmannesta vipeltäjästä. Heikin ei tarvinnut asiaa kauaa miettiä ja niinkuin kahdessa edellisessä raskaudessa, ei meidän ole tarvinnut kovemmin lasten tekoa yrittää. Tajuan tässäkin asiassa miten etuoikeutettuja olemme. Tässä kolmannessa raskaudessa onkin yhtäkkiä pelko paljon vahvemmin läsnä kuin kahdessa edellisessä. Mietin todennäköisyyksiä ja sitä voinko olla näin onnekas? Miksi joillekin ei suoda yhtään lasta vaikka kuinka toivoisi ja minä olenkin onnellisessa asemassa, että odotan nyt kolmatta?! Tein tällä kertaa raskaustestin kolmesti, sillä tunsin oireet hyvin hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta kaksi ensimmäistä testiä näytti negatiivista. Sekin oli henkisesti rankkaa. Kun olosta olin lähes varma olevani raskaana, mutta jatkuvasti testit näyttivät negatiivista. Ehdin jo sen pienen hetken miettiä, entä jos tämä ei tällä kertaa onnistuisikaan. En pysty edes kuvittelemaan miltä se niistä ihmisitä tuntuu, jotka kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen joutuvat kokemaan sen pettymyksen. Jälkäteen itseäni oikein hävetti miten pienestä olin jo itkemässä pettymystäni. Ensimmäinen ultra poisti hieman pelkojani. Ultrassa viikkoja oli 12+1 ja masussa köllötteli yksi pikkuinen kaveri kovasti vilkuttelemassa. Läheisille uskalsimme tämän jälkeen kertoa uutisen.

Lasken päiviä rakenneultraan. En siksi, että saisin tietää lapsen sukupuolen. Siksi, että saisin vähän lisää varmuutta, että kaikki on pienellä kunnossa. Siinä vaiheessa ollaan myös raskaudessa jo huomattavasti turvallisemmilla viikoilla.

Alkuraskaus oli hyvin erilainen kahteen edelliseen verrattuna. Väysymystä oli edellisessäkin raskaudessa, mutta nyt viikosta 6 lähtien läsnä oli päivittäinen pahoinvointi. Välillä todella pahana, välillä vähän lievempänä. En kertaakaan oksentanut. Suurin apu oli vischyn juominen ja optimaalinen syöminen. Piti opetella syömään jatkuvasti ja kokoajan, mutta samalla pitää huolta ettei syö liikaa. Ihan sairaan helppoa ihmisille joka syö normaalistin 3h välein ja paljon! Nämä viikot ei kyllä mitenkään ollut nautintoa. Liikuin super vähän ja odotin vain, että viikot kuluisi ja saisin varmuuden, että pikkuisella on kaikki hyvin. Ylipäätään, että masussa on muutakin kuin ilmaa ja ruokaa. Pahoinvointi helpotti yhtäkkiä 13. raskausviikolla.

Huomenna starttaa 15. raskausviikko ja vointi on suhteellisen hyvä. Tunnen kuitenkin jo, että vatsassa on pieni möykky ja pientä liikettäkin tuntuu kutittelevana varsinkin ilta-aikaan. Olen syönyt rautalisää säännöllisesti jo ennen raskautta ja jatkanut sitä kokoajan. Toivotaan, että siitä on ollut apua veriarvoihin. Masu alkaa myös pikkuhiljaa kasvamaan. Sanoisin, että ulkopuolinen ei sitä kyllä huomaa, mutta itse huomaan keskivartalon olevan jo vähän pulleampi. Edellisissä raskauksissa masu on näkynyt vasta viikoilla 19-20, joten tässäkin asiassa tämä kolmas on hieman erilainen.

Olin nuorempana aina ajatellut, että olen kahden lapsen äiti. Kunnes tosiaan viimeisen vuoden aikana jotenkin vielä vahvemmin olen tajunnut, että minun elämäni suurin saavutus ja onni on näissä pienissä ihmisissä. He tekevät minut kaikkein onnellisimmaksi. Tiesin, että rakkautta varmasti riittäisi vielä kolmannelle. Asioita joita pohdin ääneen Heikille oli taloudellinen puoli, kolme lasta on jossakin vaiheessa yhtä kuin kolme harrastusta, kolme ruokittavaa suuta ja kolmet kännykkälaskut. Heikin mielestä tämä ei varmasti tule olemaan ongelma. Saatetaan joutua tinkimään matkustelusta, mutta meillä on onneksi ihanaa yhdessä myös arjessa.

Toinen asia jota pohdin on se, että yksikään ihminen ei halua hoitaa kolmea lasta. 😀 Paitsi Heikin sisko ❤ Haha. (Vakavasti ottaen, hän on meidän tuki ja turva sekä lapsille maailman rakkain aikuinen) Tosin tilanne on ollut suht sama kahdenkin lapsen kanssa, joten kolmas ei sinänsä vaikuta asiaan. Sitäpaitsi Felix ei enään varsinaisesti kaipaa hoitamista. Hän tulee olemaan 8v kun vauva syntyy.

Kolmantena asiana pohdin miten kaksi aikuista riittää kolmelle lapselle. En halua siinä vaiheessa kun lapset on isoja, että yksi heistä istuu terapeutin tuolilla koska vanhemmilla ei koskaan ollut aikaa hänelle. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Riittääkö meillä vanhemmilla aika ja tuki kaikille kolmelle? Kun vauva syntyy, jääkö Felix vähemmälle huomiolle vai kokeeko Filip, että kukaan ei huomioi häntä? Filip on vauvan syntyessä 4v. Tällä hetkellä Heikki ja Felix viettää paljon aikaa yhdessä Felixin harrastuksen jalkapallon parissa ja minä taas vietän aikaa Filipin kanssa. Pojat ovat molemmat hämmästyttävän innoissaan tulevasta pikkusisaresta. Lähes päivittäin he miettivät vauvalle sopivaa nimeä ja Filip pohtii miten paljon hän tulee vauvaa hoitamaan. ❤ Filip myös juttelee jo nyt päivittäin masulle ja kertoo olevansa tämän isoveli. Erittäin erittäin ylpeä isoveli.

Loppujen lopuksi asioita on varsin turha murehtia liikaa etukäteen. Kun vauveli syntyy, arki lähtee varmasti pikkuhiljaa rullaamaan omalla painollaan. Itse täytyy pitää huolta siitä, että jokainen lapsi saa tarvittavan läheisyyden ja huomion meiltä aikuisilta. Olo on jotenkin silti todella hyvä ja luottavainen.

Yksi asia vielä mietityttää. Äitiyshormonit ja vauvan syntymä vuoden pimeimpään aikaan?! Kaksi edellistä on syntyneet heinäkuussa ja he ovat eläneet ensimmäisen kuukautensa pelkissä vaipoissa. (Samoin minä :D) Mitä pitää ottaa huomioon nyt kun vauva syntyykin keskellä marraskuuta?