HS:n tämän päivän lehdessä Mark Levengood toteaa lauseen ”…päätin etten enää ikinä ole ammatillisesti kateellinen kenellekään.”

Jotenkin tähän jouluun miettimisen arvoinen aihe. Kateus ja kiitollisuus.

Itse olen suhteellisen huono kadehtimaan ketään. Okei, myönnettäköön, voisin päivän olla Beyonce. Joskus tunnen kateuden piston sydämessäni kun jotkut ihmiset voivat mussuttaa herkkuja päivästä toiseen ilman minkäänlaista vaikutusta ulkomuotoon. Toisaalta, ajattelen myös niin, että eihän se nyt ole mitenkään minulta pois. Syökää siis sitten minunkin puolesta!

Mikäli kokee suurta kateutta jostakin syystä toista/toisia ihmisiä kohtaan. Voisiko tuolloin miettiä onko omassa elämässä kaikki palikat kohdallaan ja mitä itse voisi tehdä toisin jotta voisi olla tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.

On helppo kadehtia ihmisiä jonka elämä näyttää ulkopuolisin silmin täydelliseltä, mutta ikinä koskaan ei voi todella tietää mitä toinen ihminen käy elämässään läpi juuri sillä hetkellä. Totuus voikin olla, ettet kestäisi tuon toisen ihmisen kengissä päivääkään!?

Kaikilla on elämässään omat ongelmansa ja vaikeutensa. Nämäkään asiat eivät ole verrattavissa toisiinsa. Elämässä löytyy varmasti aina joku jolla menee paremmin tai huonommin. Itse ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan kun vain ja ainoastaan siihen omaan onnellisuuteensa.

Tänä jouluna voitaisiinkin keskittyä olemaan kiitollisia kaikista niistä hyvistä asioista joita meillä on. Kehotan vielä jokaista lukijaa miettimään niitä rakkaita ihmisiä joita itsellään elämässä on ja ehkä jopa kertovansa sen heille ihan ääneen. ☺️💗

Nyt viimeinen treeni kotona jonka jälkeen hypätään autoon ja suunnataan nenät kohti keski-suomea ja joulunviettoa.