Rakenneultra

Rakenneultra alkoi jännittävällä tavalla kun paikanpäällä huomasin, että neuvolakortti on kyllä tallessa, mutta henkkarit ja kela kortti on kotona repussa.

Hymyillen totesivat onneksi, että tuo ei haittaa ja sain huokaista helpotuksesta. Olin pari päivää aikaisemmin tuntenut jo vahvemmin Beibin potkuja, joten tiesin, että jotain elämää massussa kyllä on.

Kätilö oli AIVAN IHANA. Hän päästi meidät nopeasti jännityksestä ja kysyi haluammeko tietää sukupuolen. Heikki kertoi veikkaavansa poikaa jolloin kätilö totesi, ”veikkaa vaan, se on hyvä veikkaus.” ja siellähän se pikku miehen pippeli näkyikin jo kuvassa.

Saan siis edelleen pitää prinsessan paikkani. Meille tulee toinen pikku mies perheeseen. ❤

Jätkä esitteli upeasti itseään puolisen tuntia ja kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Painoarvio oli nyt 333g ja pituus 24cm. Herra vastasi täydellisesti lasketun ajan mittoja. Istukka on edessä, joka selittääkin miten olen tuntenut liikkeitä mielestäni vähemmän kuin Felixin kanssa.

Itselläni tuli jotenkin helpottunut olo kun kätilö kehui kovasti miten täydellinen pikku beibi masussa on ja miten vartaloni näyttää olevan kuin tehty synnyttämään. Kerroin, että olen saanut paljon kommentteja masun koosta ja kätilö totesi siihen napakasti ”sano niille ihmisille, että sä olet treenannut vatsalihaksesi kuntoon kun olet kertaalleen jo synnyttänyt ja paketti on pysynyt noin hyvin silti kasassa.” Vähän jo hymyilytti.

Tämän kokoinen massuni nyt on. Siellä kasvaa täydellisen kokoinen pikku ukko. Syön terveellisesti ja pidän itsestäni huolta. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, en tekisi mitään mikä vaarantaisi heidän hyvinvointinsa. En kärsi syömishäiriöstä vaikka niitäkin kommentteja olen saanut. Olen myös saanut paljon kiitosta siitä miten rehellinen olen omista tuntemuksistani ja ajatuksistani. Vatsallani on vielä monen monta viikkoa aikaa kasvaa.

Nyt jää paljon rahaa säästöön kun ei tarvitse ostaa vaaleanpunaisia pikku vaatteita. En oikeasti edes tiedä mitä tavaraa tai vaatetta tarvitsisi ostaa, sillä ollaan Felixin vauva ajoista säästetty kaikki parhaat vaatteet, pinnasänky, sitteri. Löydettiin kaapista jopa käyttämätön tuttipaketti.

Sydänsairauteni vuoksi minulle on laitettu lähete vielä synnytystapa-arvioon. En kuitenkaan ole sata varma pääsenkö siihen. Salaa toivon pääseväni, sillä tuolloin saisin nähdä pikkuisen vielä kerran ennen syntymää.

Nimikin taitaa olla beibille jo valmiina. Mitäs sitä tässä nyt sitten odotellessa tekisi seuraavat 4,5kk?!

Odotan kovasti isoveljen reaktiota kun hän kuulee saavansa toivomansa pikkuveljen.

Olo on helpottunut. Kohta sylissäni on kaksi täydellistä pikku poikaa. ❤

Pötsi ja mutsi goes HCRD for Syöpäsäätiö

Sain loppusyksystä tietää odottavani toista lasta. Samoihin aikoihin sain myös uutisen, jota kukaan ei haluaisi edes pahimmalle viholliselleen. Sukulaiseni 2v pojalta oli löytynyt Leukemia. Tuo uutinen tuntui niin väärältä. Itse halusin kovasti auttaa ja tukea heidän perhettään, mutta keijupölyssäni ei vielä ole ihme lääkettä syöpään.

Vaikka juoksuni on tältä vuodelta juostu. Ilmoittauduin silti Toukokuussa Helsinki City Runnin Dayn 5 km juoksutapahtumaan. Me meinataan beibin kanssa omalla vapaalla tyylillämme lyllertää tuo matka kunnialla läpi ja samalla kerätä lahjoituksia syöpäsäätiölle. Meidän keräykseen pääsee tekemään lahjoituksen täältä.

 

Kiva saada itsekin tällä motivaatiota pysyä liikkeessä. Jos beibi sallii ajattelin, että voisin kipittää tuon 5km sauvojen kanssa niin reippaasti kuin reilu 7kk raskaana onnistuu. 🙂 Treenaan tällä hetkellä todella paljon crosstrainerilla. Tuo tuntuu mukavan lempeältä mutta silti riittävän hikiseltä hommalta kasvavan pötsin kanssa. Peruskunnon lisäksi teen paljon oman kehon painolla yläkroppaa. Painotan myös extra paljon pakaratreenejä, jotta olisi vahva tuki oikeissa paikoissa kun beibi syntyy. Lemppariliikkeitäni on tällä hetkellä käsipaino maastaveto, kahvakuulakyykky, boksinpäälle askellus käsipainot käsissä sekä erilaiset lantionnostot. Yritän joka päivä myös jumpata monta kertaa päivässä lantionpohjaa ja tehdä aktivointia erilaisilla hengitysharjoituksilla. Voin näitä postata instagramiin lähiaikoina.

Rv 21

Tällä kertaa myös Fefe pääsee nauttimaan juoksupäivän kisahuumasta, sillä olen ilmoittanut hänet Minimaratonille. Jätkähän on asiasta aika innoissaan. Meinaa kuulemma voittaa. Keneen lie tullut?

Päätin muuten, että en ravaa vaalla jokapäivä. Vain ja ainoastaan ennen neuvolakäyntejä. Tällä tavoin en mieti joka päivä onko ok syödä sitä tai tätä. Neuvolakäynti on tosin seuraavan kerran tiedossa vasta maaliskuun lopulla. Saa nähdä mitkä itkupotku raivarit on tuolloin tiedossa kun paino todennäköisesti on parissa kuukaudessa ehtinyt nousta taas uusiin huippulukemiin. Torstaina olisi vuorossa rakenneulta. Jännittää!

Kohti kevättä! 🙂