Rakenneultra alkoi jännittävällä tavalla kun paikanpäällä huomasin, että neuvolakortti on kyllä tallessa, mutta henkkarit ja kela kortti on kotona repussa.
Hymyillen totesivat onneksi, että tuo ei haittaa ja sain huokaista helpotuksesta. Olin pari päivää aikaisemmin tuntenut jo vahvemmin Beibin potkuja, joten tiesin, että jotain elämää massussa kyllä on.
Kätilö oli AIVAN IHANA. Hän päästi meidät nopeasti jännityksestä ja kysyi haluammeko tietää sukupuolen. Heikki kertoi veikkaavansa poikaa jolloin kätilö totesi, ”veikkaa vaan, se on hyvä veikkaus.” ja siellähän se pikku miehen pippeli näkyikin jo kuvassa.
Saan siis edelleen pitää prinsessan paikkani. Meille tulee toinen pikku mies perheeseen. ❤
Jätkä esitteli upeasti itseään puolisen tuntia ja kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Painoarvio oli nyt 333g ja pituus 24cm. Herra vastasi täydellisesti lasketun ajan mittoja. Istukka on edessä, joka selittääkin miten olen tuntenut liikkeitä mielestäni vähemmän kuin Felixin kanssa.
Itselläni tuli jotenkin helpottunut olo kun kätilö kehui kovasti miten täydellinen pikku beibi masussa on ja miten vartaloni näyttää olevan kuin tehty synnyttämään. Kerroin, että olen saanut paljon kommentteja masun koosta ja kätilö totesi siihen napakasti ”sano niille ihmisille, että sä olet treenannut vatsalihaksesi kuntoon kun olet kertaalleen jo synnyttänyt ja paketti on pysynyt noin hyvin silti kasassa.” Vähän jo hymyilytti.
Tämän kokoinen massuni nyt on. Siellä kasvaa täydellisen kokoinen pikku ukko. Syön terveellisesti ja pidän itsestäni huolta. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, en tekisi mitään mikä vaarantaisi heidän hyvinvointinsa. En kärsi syömishäiriöstä vaikka niitäkin kommentteja olen saanut. Olen myös saanut paljon kiitosta siitä miten rehellinen olen omista tuntemuksistani ja ajatuksistani. Vatsallani on vielä monen monta viikkoa aikaa kasvaa.
Nyt jää paljon rahaa säästöön kun ei tarvitse ostaa vaaleanpunaisia pikku vaatteita. En oikeasti edes tiedä mitä tavaraa tai vaatetta tarvitsisi ostaa, sillä ollaan Felixin vauva ajoista säästetty kaikki parhaat vaatteet, pinnasänky, sitteri. Löydettiin kaapista jopa käyttämätön tuttipaketti.
Sydänsairauteni vuoksi minulle on laitettu lähete vielä synnytystapa-arvioon. En kuitenkaan ole sata varma pääsenkö siihen. Salaa toivon pääseväni, sillä tuolloin saisin nähdä pikkuisen vielä kerran ennen syntymää.
Nimikin taitaa olla beibille jo valmiina. Mitäs sitä tässä nyt sitten odotellessa tekisi seuraavat 4,5kk?!
Odotan kovasti isoveljen reaktiota kun hän kuulee saavansa toivomansa pikkuveljen.
Olo on helpottunut. Kohta sylissäni on kaksi täydellistä pikku poikaa. ❤
sillyblondie.com 
Mulla ei noilla viikoilla myöskään näkynyt ulkopuolisten silmään yhtään vatsaa vaikka itse tiesin sen kasvaneen jo paljon verrattuna ”normi kuntoon” mutta aika samaa kokoa taisi olla kun sinulla nyt 🙂 rv 26 sitten alkoi näkyä raskaus, mutta itse olen ainakin ollut onnellinen mitättömästä vauvamahasta, ratsastan niin olisi tiellä vain😅
Ei itseänikään haittaa, ettei vatsa ole vielä edessä 😁 Ja kerran sen kokeneena tiedän, että se kasvaa vielä niin isoksi, että saan kysymyksiä odotanko varmasti vain yhtä. 🤦🏼♀️
Miuta itse asiassa ahistaa myös iso maha (mikä miulla on jo rv 23) yllättävän paljon. En uskonut alussa, että se tulisi vaivaamaan. En ollu alun pitäenkään hyvässä kunnossa, kiloja on liikaa kannettavana. Oon kuitenkin kunnoltani ok, lenkkeilen päivittäin koirien kanssa. Mutta nyt kun raskausmaha työntää myös nuo läskin pullottamaan, niin kyllä se vaan ärsyttää.
Jokainen kokee oman kroppansa omalla tavallaan. On ihanaa, että saa lukea/kuulla miten joku muukin on jotain ’ei niin poliittisesti korrektia’ mieltä raskaudesta. Hauskaa muutenkin alkaa seurata tätä siun blogia, sillä oma raskauteni on samassa vauhdissa siun kanssa – LA kesäkuussa. Tsemppiä raskauskilojen ja -muutosten kanssa!
Kiitos ihanan rehellisestä kommentista. Uskon, että on ihan normaalia miettiä näitä asioita koska kroppa käy järkyttävän suuren muutoksen läpi todella lyhyessä ajassa. Oletko muuten voinut hyvin? Kiva kun löysit blogiin. ☺️👌🏼
Kiitokset kysymästä, tässä rehellinen vaustaus 😉 Oon voinu liiankin hyvin. Taitaa eniten haitata kaikki mitä ei tapahdu tai tunnu. Ei ole juurikaan ollut mitään raskausoireita, enkä juuri tunne sikiön liikkeitäkään. Istukka on edessä, joka toki peittää potkuja. Ultrissa on kaikki kunnossa ollut ja itse asiassa ihan eläväinen olio siellä pyörii, että kait se on vaan uskottava et kaikki on kuten pitää. Miulla on vaan hankaluuksia luottaa ja uskoa siihen mitä en konkreettisesti ite hallitse.
Ymmärrän täysin 😁 Varmasti helpottaa kun potkut alkaa loppuvaiheessa tuntumaan paremmin. Minulla myös istukka edessä tällä kertaa ja samat huolet olleet.
Itsellänikään ei vatsa pullahda kovin aikaisin esiin ja tässä raskaudessa olen vain menettänyt kiloja, vaikka pötsi on toki tässä jo viimeistä kolmannesta kohti kasvanut. Sun juttujen lukeminen on tuonut iloa, koska oon tuntenut syyllisyyttä, kun paino ei nouse, mutta jotenkin sun lukeminen on ollut vapauttavaa. Kiitos, kun jaat raskaudestasi niin, että tällainen vieraskin ihminen voi eksyä lukemaan.
Voi kiitos ihanasta kommentista. Jatkan siis rehellistä tyyliäni. 🙊☺️