Avainsana: vauvan kehitys

8 kk

lindbladamandaJätä kommentti

Mihin tämä aika rientää? Olen jo 8kk ja aikamoinen vauhtiviikari. En yölläkään malttaisi nukkua.

Liikkumisesta puheenollen. Lähdin mamman ja isin iloksi kävelemään 7kk iässä, joten nyt mennä vipellän jo hurjan pitkiä matkoja. Eikä kopsahduksilta voida välttyä. Maanantaina aiheutin kaikille lähes sydänkohtauksen kun kopsautin pään puuarkun terävään reunaan ja silmäkulmani aukesi. Nyt sitä koristaa arpi ja neljä tikkiä. Siinä itki niin minä kuin mammmakin. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Rakastan seurata mitä isoveli Fefe puuhaa. Minua kiinnostaa kovasti pallot ja rakastan naureskella Fefen höpsötyksille.

Minulla on edelleen vain kaksi hammasta. Mutta niillä purraan hyvin niin kurkkua kuin mamman tissiäkin. Mamma alkoi muuten olla niin väsynyt mun 4-5 kertaa yössä tissittelyihin, että se lähti Fefen kanssa toiseen mökkiiin nukkumaan ja jätti mut isin kanssa. Hyvin oon pärjännyt ilman maitoa, mutta edelleen on kiva nousta liikkumaan öisin.

Kaikki puhuu kovasti jostain Koronasta. Sen takia mekin nyt ollaan mökillä, vaikka ei sais. Mutta kun me ollaan kodittomia, koska meijän uus koti ei vieläkään oo valmis. Täällä mökillä meijän on hyvä olla. Ei oo isoa pelkoa saada sitä Koronaa ja isi voi tehdä töitä toisessa mökissä, kun me muut härvätään pihalla tai toisessa mökissä. Kaikilla on täällä hyvä olla ja luvataan, ettei hamstrata kaupoista tavaraa tai aiheuteta mitään mielipahaa tän paikkakunnan asukkaille. Oltiin tosi pahoillamme, että maanantaina jouduttiin turvautumaan päivystyksen apuun ja halutaankin lähettää iso iso kiitos Viitasaaren terveyskeskukseen nopeasta ja ystävällisestä avusta! 💗

Neuvolakin peruttiin sen Korona tyypin takia, joten en yhtään tiedä miten iso poika olen. 74cm vaatteet on kuitenkin nyt sopivia. Olen oppinut taputtamaan ja hölötän paljon omaa kieltäni. Mamma kutsuu mua minionsiksi, sillä kuulostan ihan niiltä kun hermostun ja alan haluta jotakin. 😁 Nyt kun liikkuminen alkaa olla hallussa, voisi sitä kai seuraavaksi alkaa puhumaan eri kielillä.

Mitäs muille vauvoille kuuluu? Koittakaahan pitää se korona tyyppi kaukana 💗

Kilpailuvietti

lindbladamanda3 kommenttia

Puolimaraton lähestyy. Omalla kohdallani se tarkoittaa lisääntyvää jännitystä ja stressiä. Eilen kävin juoksemassa viimeisen lenkkini ennen lauantain kisaa. Jalat tuntui edelleen väsyneiltä perjantain polkujuoksusta. Pieni huoli hiipii takaraivoon! Minulla on järkyttävän kova kilpailuvietti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. 


Saatan sanoa, että tavoitteeni on päästä puolikas maaliin. Totuus on kuitenkin se, että olen pettynyt mikäli en tee omaa ennätystä. Eli juokse alle 2:16! En osaa ajatella, että vuosi sitten kävelin vielä pötsin kanssa, enkä olisi voinut kuvitellakaan vuoden päästä juoksevani puolikasta. Sääolosuhteet vaikuttaa myös lauantaina olevan haasteelliset. Miksi pitää itseltään aina vaatia niin paljon!? 

Treenaamisessa tämä johtaa usein siihen, että olen myös kova jännittämään. Asetan itselleni korkeat tavoitteet jonka jälkeen pelkään pettyväni jos en niitä saavutakaan. Kilpauinti aikoina jännitin välillä jo hurjasti treeneissä jos piti uida esimerkiksi 100m perhosta täysiä. Treeni kaverit piti minua vähän höpsönä. 😄


Työelämässä koen tämän kilpailuvietin kuitenkin hyväksi. Tämä saa minut aina tekemään parhaani, koska haluan yksinkertaisesti olla hyvä, mielellään paras. 

En tiedä mistä tämä ominaisuus on peräisin? Pikkusiskona olen oppinut lapsena myös häviämään. Onko tällainen ominaisuus opittua, luonteenpiirre vai perittyä? Mitä tällainen ominaisuus tekee lasta kasvattaessa? Minun silmissänihän lapsi on paras ja täydellinen. Olen kuitenkin jo tähän asti ollut todella malttamaton lapsen kehityksen kanssa. Kun sekin tuntuu nykyään olevan kilpailu kenen lapsi kääntyy ensin, kenen ryömii ensin, kenen konttaa ja kenen kävelee. Tässä äitini kuitenkin sanoi hyvän lauseen joka muutti suhtautumistani tähän asiaan.


”Muutaman vuoden päästä jokainen niistä juoksee, eikä sillon kukaan muista kuka näistä lapsista oli nopein kääntymään.”

Yhden kisan Felix on varmaan jo voittanut. Hampaattomin vauva jonka tiedän. 😁

Tiedostan tämän piirteen itsessäni, joten kai se on jo edistysaskel. 

Palaan varmasti blogin ääreen vasta puolimaratonin jälkeen! Peukut pystyyn kiitos. 😘

Ihanaa viikonloppua! 

6kk

lindbladamanda12 kommenttia

Näin se arki alkoi taas juhlien jälkeen. Meillä ei tälle viikolle ole ollut kovinkaan paljoa ohjelmaa ja tuntuukin, että rutiineissa on taas vähän hakemista. Lumisade on muuttanut niitä vähäisempiäkin suunnitelmia mitä oli. Ollaan tämä viikko oltu hyvin pitkälti kotosalla. Onneksi kävelylle voi lähteä säässä kuin säässä, muuten olisin varmaan jo seonnut. Vaunujen työntäminen tuolla auraamattomilla teilläkin menee ihan treenistä.


Juoksu meni viikonloppuna hyvin. Tavoitteeni oli päästä koko 5km juosten maaliin ja sehän onistui. Salaa toivoin kuitenkin pääseväni lähelle 30 minuuttia, joten aika 32.35 oli itselleni hieman pettymys. Mieheni mielestä aikakin oli hyvä siihen nähden, että tämä oli vuoden sisällä 3 lenkkini. Pitää kai vaan ajatella, että tästä on suunta vain ylöspäin.

Viikko sitten kirjoittelin tavoitteistani. Sunnuntaina kokeilin leuanvetoja ja sain kun sainkin jo 3 leukaa. Nyt on kova usko siihen, että tuohon 5 leukaan päästään helposti vielä tämän vuoden aikana.

Tiistaina meillä oli pikku miehen 6kk neuvola. Luulin, että herra olisi jo siirtynyt 8 kiloisten sarjaan, mutta ei. Herra Felix on nyt 68,4cm pitkä ja painaa 7880g. Feffen suurinta herkkua on tällä hetkellä bataatti lihan kanssa tai ilman, mandariini ja luumukin menettelee. Vaikka mamma kuinka toivoo, ei puuro uppoa pojalle millään. Felix osaa tällä hetkellä kääntyä ja pyöriä 360 kierrosta ympäri. Halu mennä eteenpäin olisi kova, mutta tällä hetkellä tyyli näyttää enemmän kalalta sätkimässä kuivalla maalla. Loppujen lopuksi tämä sätkiminen päättyy aina itkupotkuraivareihin. Olen itse jotenkin todella malttamaton tuon pojan kehityksen kanssa ja eilen päädyin itse maahan näyttämään pojalle mallia. Hullu, tiedän ja huolestuttaa hieman itseänikin. Inhoan myös itseäni, kun en anna pojan edetä kehityksessä omaa tahtiaan. Vielä tulee se aika kun kiroilen, eikö tuo poika koskaan ole paikallaan. Poika ei haluaisi enää ollenkaan maata niinkuin pikkuvauvat, kokoajan jonkun pitäisi jaksaa seisottaa poikaa. Tissillä ollesakin yritetään väkisin punnertaa itseään istuma-asentoon. Hampaita Felixillä ei vielä ole. Kaikki mahdollinen pitää kuitenkin viedä suuhun. Pippeli on myös löytynyt, sitä on miehekkääseen tyyliin kiva räplätä aina kun mahdollista, myös silloin kun pippeli on kakan peitossa. Siitä mamma erityisesti tykkää!


Alettiin viikonloppuna vielä miettimään tuota Thaimaan matkaa. Oltiin varattu hotelli sellaisesta paikasta kuin Cape Panwa. Luettiin kuitenkin netistä, ettei ranta tuolla ole kovinkaan mukava ja paikka on kuulemma kaukana kaikesta. Googlaaminen johtikin sitten siihen, että vaihdettiin vielä hotellia näin 1kk ennen reissua. Nyt otettiin Kata Thani niminen hotelli joka sijaitsee Kata Noi nimisellä rannalla. Pidetään peukkuja, että ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun.


Tällaista tänne tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa!