Blondi puhuu taas suoraan, varoitus!
Läheisimmät ihmiset, sekä instagram seuraajani tietävätkin, että olen sunnuntaista saakka ollut Peijaksen sairaalassa.
Perjantai iltana tunsin outoa kipua takapuolessani. Ajattelin, että alushousuni olisivat hanganneet. Kipu kuitenkin yltyi. Lauantaina käytiin vielä perheen ja siskon perheen kanssa viettämässä päivä Huimalassa. Oli ihan super hauskaa! Lauantai iltana kipu kuitenkin paheni ja luulin kärsiväni elämäni ensimmäistä kertaa peräpukamista. (Sori, tämä pahenee)
Sunnuntai aamuna en pystynyt enää edes makaamaan ilman kipua, joten varasin varmuuden vuoksi lääkärin. Sanoin pikaiset heipat Heikille ja Felixille, otin mukaan vain lompakon ja puhelimen.
Diacorissa lääkäri totesi nopeasti ettei pukamilta kuulosta. Minulta löytyi iso kyhmy takamuksesta, joka oli täynnä nestettä. Sain samantien lähetteen Peijaksen kirurgiselle osastolle. Itkien lähdin ajamaan kohti Peijasta, kun en yhtään käsittänyt mistä oli kyse. Kyhmystä tulee aina mieleen kasvain!!!
Peijaksessa hommat eteni kokoajan nopeasti. Minulta otettiin paljon erilaisia kokeita. Lopuksi lääkäri yritti paikallispuudutuksella leikata viillon ja tyhjentää kyhmyn tällä tavoin. Toimenpide oli kuitenkin aivan liian kivulias ja kyhmy odotettua suurempi, ettei tuo onnistunut. Jäisin yöksi sairaalaan. Tässä kohti vedin taas yhdet itkut ja totesin hoitajalle, etten edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Lääkäri selitti, että jostain syystä ihoni alle on muodostunut onkalo, josta pääsee bakteereja ja eritteitä. Yksi syy voi olla karvanpoistossa, mutta minut tullaan ilmeisesti myöhemmin myös tähystämään, jotta voidaan sulkea pois mahdollisuus suolisto sairaudesta. Takamustani on ronkittu jos minkälaisilla värkeillä. Jos jotain tässä on opittu, niin se että en kaipaa peppuuni mitään ylimääräisiä vehkeitä. 😄🙈
Maanantaina minut nukutettiin ja 
leikattiin täällä Peijaksessa. Kyhmy saatiin tyhjennettyä, mutta haava jätettiin auki, jotta nesteet ja veri pääsee pois. Samalla pyritään saamaan tuo onkalo sulkeutumaan itsestään, jottei sama enää toistuisi. Avohaava pelottaa kovasti. Ymmärrän, että tulehdusriski on järkyttävän suuri haavan sijainnin vuoksi. Haavaa tulee suihkuttaa todella usein ja treenit on tältä mimmiltä treenattu vähäksi aikaa.
Nämä kolme päivää ovat olleet kuin elokuvaa katselisi. Meidän piti sunnuntaina viettää ihana päivä perheen kanssa ja minun piti aloittaa pitkästä ainaa kunnon kyykkytreenit. I love me-messuillekin olisin halunnut mennä moikkaamaan tuttuja ja katselemaan mutta enpä sinne asti päässyt. Tässä on taas ymmärtänyt miten nopeasti kaikki voi muuttua. Terveyttä ja läheisiään pitää osata arvostaa joka päivä!
Miksi kirjoitan tästä aiheesta kaikkien nähtäville? Mielestäni asioista pitää pystyä puhumaan. Myös niistä noloista. Ehkä täällä onkin joku joka on kokenut saman? Tai joku joka saa tästä vastauksia mikäli samanlaisia oireita ilmaantuu.
Suuri kiitos siitä, että uskallan olla avoin asiasta kuuluu Teemu Ramstedtille. Olen seurannut pitkään Teemun sitkeää työtä IBD sairausten ”keulakuvana.” Olen tajunnut, että vaikka kyse on nolosta aiheesta niin miksi sitä pitäisi salailla?
Bloginikin perustuu todella paljon treenaamiseen, joten koin, että pakkohan minun on teille lukijoilleni kertoa rehellisesti miksi yllättäen tuleekin treenitaukoa!
Läheiseni ovat olleet ihania ja kannustavia. Saatan tarvita apua Felixin kanssa nyt alkuun kun Heikki menee takaisin töihin. Apukäsiä onkin jo tarjoutunut ihana määrä. Kiitos! Eilen ystäväni tupsahti vielä leikkauksen jälkeen yllättäen tässä käymään. Ihana 💗
Pari seuraavaa viikkoa tulee varmasti olemaan pelottavia, stressaavia ja raastavia. Pyrin hoitamaan haavaa paremmin kuin hyvin. Koitan olla vaipumatta masennukseen vaikken treenaamaan pääsekään. Jos nyt hoidan toipumisen kunnolla on minulla loppuelämä aikaa juosta. 😄 Kannustavia sanoja varmasti tarvitaan tulevinakin viikkoina. 😅
Kiitos vielä kaikille tsempeistä ja erityisesti Heikille kun on pitänyt Feffestä yksin huolta. 💗 Tänään mamma pääsee poikiensa luokse parantelemaan peppuaan!
Pitäkää itsestänne hyvää huolta! ✌🏽️💗
sillyblondie.com 
❤ Voi Ama, pikaista paranemista ja tsemppiä! ❤ On tosi tärkeätä kirjoittaa tällaisistakin jutuista. Itselleni tämä oli ihan uusi asia, eikä mielestäni ollenkaan nolo. Halauksia ja kiitos kun jaoit!
Hei, minulle on käynyt melkein samoin! Vaikkakin sain samanmoisen paiseen takapuoleeni tulehtuneesta finnistä, jota olin itse sorkkinut… että vähän niinkuin oma vika… se saatiin tyhjennettyä ja avattua paikallispuudutuksessa, mutta hoito oli sama – avohaava, suihkuttelu, jne. Haava parani hyvin, mutta se kannattaa kyllä todella hyvin hoitaakin! Tsemppiä sinulle ja voimia lepäämiseen 🙂
Kiitos kun jaoit tämän! Luen netistä vain kauhutarinoita. Uskon itsekin enemmän, että tuon on aiheuttanut sokeroinnista joku pieni tulehtunut karvatuppi. Sillä en oikein löydä itseltäni noita suolistosairauksien oireita. Kuinka nopeasti sinulla tuo parani?
Ei siihen kyllä mennyt kokonaisuudessaan muistaakseni kuin kaksi viikkoa. Haava parani pohjalta nopeasti ja onkalo pieneni todella nopeasti. Varsinkin kun ktseessä oli vain ns. paise paraneminen oli nopeaa, jos kyseessä olisi ollut jokin suolistosairauteen liittyvä fisteli, paraneminen olisi varmasti ollut hitaampaa.
Voi kiitos tiedosta. Minun kohdalla vielä selvitetään tuota suolistosairauden mahdollisuutta. Toivotaan, että paranisi yhtä nopeasti. Kiitos vielä! 😊
Paranemisia. Onneksi onkalot menevät useimmiten hyvillä ennusteilla kiinni aika nopeastikin kunhan vaan hoito on oikeanlaista. Hoitoalalla noita näki ihmisillä yllättävän paljon ja juuri useimmiten siellä takalistossa. Koitahan ottaa iisisti niin pääset nopeammin taas treenien pariin.:)
Kiitos! Ihana kuulla positiivisiakin juttuja, kun löysin netistä vain kauhutarinoita. Yritän malttaa hyvin tämän pari viikkoa kunnes on kontrolli. Vaikka hassua kyllä lääkärit sanoivat että treenata saa normaalisti jos hyvältä tuntuu 🤔🙀
Minulla oli ihan sama vaiva 2v sitten. Ensin tuli kipu istuessa ja muutaman päivän päästä en voinut edes maata. Kipu oli aivan kamala ja ensin sitä hoidettiin antibiootilla ja pukamarasvalla 😀 Mutta kahden viikon päästä kipu tuli kahta kauheemmin takaisin. Mä jouduin Phks:n päivystykseen, jossa myös yritettiin puudutuksessa paisetta avata, mutta mulla tuli myös kipukynnys vastaan. Huhhuh! Yöllä mut leikattiin epiduraalipuudutuksessa ja fisteli saatiin tyhjennettyä ja pääsin seur. päivänä kotiin. Mulla oli myös avohaava ihan röörireiän vieressä ja kerran kävin haavahoitajalla sen putsauttamassa. Viikon verran kirveli suihkuteltaessa, mutta kahden viikon jälkeen kävin jo ekan kerran lenkillä. Haava umpeutui ja parani tosi hyvin, ekan viikon suihkutin joka vessa reissun jälkeen ja tokalla viikolla n. 5xpäivässä. Nyt se on enää kamala muisto vaan ja toivon, että ei enää ikinä!! Tosin jos tämä vaiva joskus uusiutuu, niin menen kyllä ajoissa lääkäriin 😀 Oli sen verran kipeä!
Paranemisia sinulle!!!
Kiitos kiitos kun jaoit tarinasi!!! 🙏🏻💗 Ihmettelinkin kun lääkäri sanoi että treenata saa oman jaksamisen mukaan vaikka heti. Toivoa ei siis vielä ole menetetty treenin suhteen. 😅 Toivon myös ettei koskaan enää tarvitse uudelleen kokea.
Voi Ama.. aloin melkeen poraa täällä kun luin tuota kirjoitustasi. Olen välillä liiankin herkkä tuntemaan asioita toisten puolesta ja kun vain kuvittelinkin mitä päässäsi liikkui matkallasi Peijakseen… epätietoisuudessa. Apua! Monia arkoja sairauksia ja vaivoja on paljon ja ne voivat olla tosi kivuliaitakin ja sitten kun ei kehtaa kipua näyttää kun muuten pitäisi kertoa syy. Konstikasta. Itselläni vaivasi yksi monen noloksi mieltämä sairaus, kynsisieni, todella pitkään ja pakotti minut pois judotatamilta pitkäksi aikaa (kivun ja tartuntariskin takia). Sekin on todella kurja vitsaus mutta sitäkään ei pitäisi häpeillä vaan saada hoito. Itsellä pitkittyi sen takia kun yritin KAIKKEA muuta kuin 6kk sienilääkekuuria, johon sitten alistuin, kun isovarpaan kynsi oli jo 4kertaa irronnut ja voin sanoa että kipeä oli kun samalla liikuntaa työksi paljon myös ryhmissä tuolloin ohjasi.
Tsemppiä ja voimia ja hermoja toipumiseen. Ei niin pahaa ettei jotain hyvää.. tuo jälkeen tiettyjä juttuja taas taatusti (ainakin hetken) arvostaa enemmän =) Kyllä sä treenata vielä ehdit ❤ Ajatuksissa ❤ -Janna
Kiitos Janna! 😘 Mietin, että eihän tää kauheen seksikäs aihe ole. Etsin kuitenkin itse hulluna netistä tietoa löytäen vain kauhutarinoita. Toivottavasti joku osaa hakeutua nopeammin apuun tämän tekstin avulla. Kyllä me kohta salilla nähdään. 😘😉
Harvemmin tulee kommentoitua mitään blogikirjoituksia, mut nyt tuli tunne, et kaikki tsempit on varmasti tervetulleita. Paranemistoivotukset siis myös täältä suunnalta sinulle Amanda😊 Tilanteet muuttuu, sen mukaan on vaan elettävä. Niinkuin sanoin sulle viime torstaina jumpalla, et hienoa että kirjoitat rehellisesti ja aiheesta kuin aiheesta, turhia silottelematta ja tää on just sitä, arvostan! Itsekin polven takia jouduin taannoin treenitauolle ja ei tuntunut kivalta kun treenimotivaatioo olis ollut vaikka muille jakaa. Nyt ehdit ehkä tekemään jotain muuta kivaa minkä olet jättänyt viime aikoina vähemmälle…
Kiitos! Tämä ensimmäinen viikko tuntuu kyllä henkisesti super raskaalta. 😞
Hei!
Nyt vasta luin postauksesi.Minulla ollut myös samantyyppistä oireilua.Jotenkin aktivoitui aina raskausaikana ja raskauden jälkeen.
Vihdoin viimein pääsin leikkaukseen poikani ollessa vuoden vanha vuonna -13.Tätä ennen hoidettiin vain ab:llä ja polikliinisedti haava avattiin.Tästä seurasi puolen vuoden mittaiset haavahoidot,mutta vaiva on pysynyt leikkauksen jälkeen poissa vaikka sen jälkeen olen ollut raskaanakin.
Todella inhottava ja erityisen kipeä vaiva tuo kyllä on😕tsemppiä toipumiseen!
Kiitos kun jaoit oman tarinasi! Voisikohan minullakin tuo raskaus auttanut laukaisemaan? Kuka näistä tietää. Muistatko kauanko sinulla kesti toipuminen leikkauksen jälkeen? Toivon niin ettei koskaan enää tarvitse kokea tällaista. 😞
Hei!
Leikkauksesta toipuminen ei sinänsä kauaa kestänyt.Kipeähän toki olin varsinkin muutaman ensimmäisen päivän.Minulle laitettiin aluksi pico-haavalaite,muttei se oikein tahtonut pysyä niin poistettiin jossain vaiheessa.
Hh kävin sairaalalla krt/vkossa ja loput kerrat tk:ssa.Haavahoitoja oli n.3krt/vkossa.Minulla oli käsittääkseni suhteellisen iso haava ja täysi toipuminen kesti puoli vuotta jotta haava oli täysin ummessa😥 Kerran tulehtui toipumisen loppuaikana,mutta hoitui ab-kuurilla.
Paljon tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen ❤