Liikkumisen ilo

Tällä hetkellä liikunta tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Joka treenin jälkeen tulen kotiin sellaisessa pienessä liikunta humalassa. Kävely saattaa hieman hoiperrella ja naamassa on överi leveä hymy. 

 Juoksusta, olen löytänyt ihan uuden tavan harrastaa. Yhteislenkit! Juoksun ei tarvitsekaan olla yksin lenkille raahautumista. Ilmeisesti tämä ryhmälenkkeily on suurimmalle osalle tuttu juttu. Minä homman olen tajunnut vasta HCR street teamin myötä. Sunnuntaina kävin Juoksuliikkeen yhteis pitkiksessä. Juostiin porukassa Helsingin Myllypurosta Vuosaareen ja sieltä Itäkeskukseen. Kilometrejä meillä tuli 11,5km. Ihan huikeen kivaa! Aika menee super nopeasti kun uusien tuttavuuksien kanssa tutustuu toisiinsa. 

 Keskiviikkona juostiin Helsinki City Runin ensimmäinen kimppalenkki. Vantaan lenkki starttasi kauppakeskus Jumbon Intersportin luota. Juostiin auringonlaskussa 8km mahtavassa porukassa! Seuraavat yhteislenkit on 30.3 kello 18. Aina mahtuu porukkaan lisää juoksijoita. Me pyritään Vantaalla pitämään lenkit sellaisina, että kaikki pystyy osallistumaan oli vauhti, ikä, koko tai kokemus mikä vaan. Messiin vaan!

   

 Jos joku tietää Vantaalla Korson lähistöllä muita kimppa lenkki porukoita joiden vauhti ei ole vielä Gepardin tasolla niin saa vinkata! 🙂

Perheen miehet sairastivat alkuviikon vatsatautia, joten sain tiistaina taas mennä painonnosto treeneihin Tempaus Areenalle. Se vasta siistiä on. Erityisen siistiä tuosta lajista tekee sen erilaisuus kaikkeen muuhun harrastamaani, sekä hyvä valmennus. Olen pitkän 26-vuoden ikäni aikana nähnyt paljon erilaisia valmentajia. Matti menee heittämällä niiden top-3:seen. Hänen valmennus tyylinsä on mahtava. Positiivisen kautta. Vaikka Tempauksessani on varmasti 9/10 asiaa päin persettä. Matti huomioi ensin ne oikein tehtävät jutut. Sen jälkeen lähdetään korjaamaan yhtä asiaa kerrallaan. Tämänkin Herra Vestman osaa kuitenkin selittää niin, että usko omaan tekemiseen kuitenkin vielä säilyy. Treeniä tehdään tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. En tiedä miten monta valmennettavaa Matilla päivän aikana on. Se on kuitenkin hämmästyttävää, miten Masa katsoo jokaikisen urheilijan jokaikisen suorituksen tarkasti ja antaa sitten palautetta. Kaverista huokuu miten hän rakastaa lajia. Plussapisteitä muuten siitä, että kaverilla on urheilijoita niin alppihiihtäjistä, pyöräilijöihin ja politiikoista kotimutseihin. Jokaiselle tehdään heille sopiva ohjelmointi. Nostan hattua! 

 Painonnosto on järkyttävän hyvää treeniä koko keholle. Voin sanoa, etten harkitsekaan muutamaan päivään salille menoa kun olen painonnosto treeneissä ollut. Etenkin keskivartalo ja pakarat tietää tehneensä jotain. Tällä hetkellä pitäisi vain ajottaa pitkät lenkit ja painonnosto viikolla niin, ettei ne vaikuta negatiivisesti toisiinsa. Uskon, että sillä tavalla molemmat harrastukset tukevat hyvin toisiaan. 

 Hyvät ihmiset, harrastakaa lajeja josta nautitte! Oli se sitten golf, sulkapallo, kuntosali tai vaikka napatanssi. Olen varma, että liikunta voi olla kaikille mieluisaa, kunhan vain löytää sen oman juttunsa. Minä olen nyt löytänyt omani! ❤

 

 

3 thoughts on “Liikkumisen ilo

  1. Jep! Mä oon innoissani kimppalenkeistä, yleensä 1-2 lenkkiä viikossa on jonkinlaisia porukkalenkkejä 1 tai useamman kaverin kera. Se vaan on kivaa!
    mukavaa loppuviikkoa, nähdään pian yhteislenkillä!

  2. Jee! Kimppalenkit on kyllä huippuja ja etenkin pitkikset menee tosi joutuisasti porukassa! 🙂 Kiva, että on löytynyt ne omat lajit!! Liikunta on kyllä kivaa, kun tekee sitä, mistä tykkää! 🙂

Jätä kommentti