Saako olla innoissaan!? Masu on poissa ja raskaus on enää muisto vain. Olen joka vuoden vaihteessa tykännyt laittaa hieman liikunnallisia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Eikä tämä vuosi ole poikkeus.
Tähän vuoteen lähdin poikkeuksellisesti ilman tavoitteita, sillä tiesin masussani kasvavasta ministä. Sain treenattua todella monipuolisesti läpi raskauden ja palautuminen tapahtui vielä odotettuakin nopeammin. Älä tee niinkuin minä teen, mutta loppujen lopuksi taisin synnytyksen jälkeen levätä ihan kokonaiset 2 päivää. Muuten vointi oli niin hyvä, että aloitin kävelyn jo muutama päivä synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä juoksu ei ihan vielä ole vanhalla tasollaan, leuanvetoja meni toissaviikolla jo 11kpl. Synnytyksestä on nyt kulunut 5kk. 
Vuosi 2020, kuinka odotankaan sinua. Talvella toivon vielä pääseväni suksille. Täällä etelä Suomessa on kuitenkin ollut hiljaista sen suhteen.
Tammikuulle onkin ensimmäinen koitos edessä. Siskoni houkutteli minut parikseen matalan kynnyksen Crossfit parikisaan Talvikarkeloihin! Kisassa on 3 lajia, jotka suoritetaan omalla salilla 3 viikon aikana. Me tehdään lajit siskoni salilla Crossfit Kulmassa, minun ollessa tällainen crossfit kiertolainen enkä tällä hetkellä ole aktiivinen millään virallisella Crossfit salilla. Pitäkää meille peukkuja!!!
Keväälle on yksi suuri tavoite jo kirkkaana mielessä. HCR 2020! Mitään aikatavoitetta minulla ei kuitenkaan varsinaisesti tuohon ole. Toivon saavani nauttia juoksutapahtumasta ja ehkä salaa haaveilen 2h alituksesta. Keväällä saan juoksurattaat käyttööni taas ja toivon mukaan pääsen uuden kodin uusia juoksureittejä niiden kanssa tutkimaan. Pikku ukkelit on tietenkin myös ilmoitettu Mini marathonille. Saa nähdä käveleekö tuo nuorin itse maaliviivan yli, sen verran kiire hänellä tuon liikkumisen suhteen tuntuu olevan. 
Kesän alkuun joulupukki asetti minulle toisen tavoitteen. Vantaan Triathlonin kilpakuntosarjan. Matkoina on 750m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu. Tuossa tavoite on päästä hengissä maaliin. Kivaa mutta super jännää!
Syksyllä toivon TODELLA asuvani vihdoin Vantaan Tikkurilassa, joten toivon syksyllä osallistuvani kotikisana Vantaan Maratonille. Matkana joko 10,5km tai puolimaraton. Ilmoittautumisen teen vasta todella myöhään kun vähän näkee sen hetken kuntoa. 
Leuanveto ennätykseni ennen raskautta oli 16kpl. Tuota lähdetään tulevana vuonna tavoittelemaan. Tärkeimpänä kuitenkin on pystyä vahvistamaan kroppaa taas pikkuhiljaa ja pysyä ehjänä ja terveenä. Tällä hetkellä yöunet ovat aika katkonaisia, joten treeneistä palautuminen ei ole varmasti parhaimmillaan. 
Tavoite on vauvan kanssa liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Moni kyselee minulta miksi treenaan niin paljon kun yö unet ovat mitä ovat. Vastaus on yksinkertainen. Pääkoppani vuoksi. Treeni auttaa jaksamaan paremmin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Onko teillä liikunnallisia tavoitteita tulevalle vuodelle?
sillyblondie.com 
Tavoitteet kuulostaa hyvälle vuodelle 2020!
En halua olla ilonpilaaja mutta muistathan myös levätä…koska kuyen varmasti tiedät niin kroppa voi tehe totaalisen stopin vaikka se pääkoppa sanois muuta…ettei vaan kukaan pääse sulle sanomaan että ”mitä minä sanoin”!!se on ärsyttävää!!!
Keksi joku toinen intohimo liikunnan rinnalle,esim.käsityöt ym joka pitää aivot virkeenä mutta kroppa saa levätä.
Jep, tiedän kyllä riskit. Vielä kun keksisi mistä tykkäisi. Leivonta ja ruuanlaitto on kivaa mutta täällä tilapäis kämpässä en yhtälailla nauti siitäkään. 🤕
Ai niin kun asutte vielä siellä,ymmärrän kyllä että on vaan parempi lähteä sieltä neljän seinän sisältä liikkumaan!👍
Ihania liikunta tavotteita. Itse muutaman viikkoa nuoremman vauvelin kanssa aivan alkutaipaleella liikunnassa. Haaveilua kesästä ja hikisistä juoksulenkeistä. Hienoa kun jaksat tehdä sitä mistä tykkäät!! Itsekin toivoin pitkiä vaunulenkkejä, mutta jälleen (3.lapsi) tuli ”karu” arki, mahavaivat. Puoli tuntia pystyy rauhassa rattaita työntämään kunnes alkaa hirveä mekkala. Pää vaatisi päästä päivittäin liikkumaan,, mutta kertakaikisesti ei välillä jaksa ja olemus huutaa ärsyyntymistä kilometrien päähän. Tähänhän taas joku viisas voisi kommentoida ”mitäs,menit lapsia tekemään” tai ” miksi nykyäideillä on niin kiire liikkumaan”..
Voi ei, tsemppiä! Meillähän Felix ei myöskään viihtynyt vaunuissa ekoja 3,5kk. Olin sillon ihan ihmeissäni, ei mulle oltu kerrottu vauvoista jotka ei viihdy vaunuissa. Tiedän tuon tunteen. Meidän täällä tilapäis kodissa on välillä niin liian ahdas ja ahdistavaa. Pysyn järjissäni sillä että käyn treenaamassa, vaikka väsymys on välillä niin kova ettei treenistä varsinaista hyötyä saakkaan.