Treenaan syödäkseni

Luin isifitness blogista kirjoituksen siitä, miten ihmiset eivät jostain syystä kehtaa kertoa hakeutuvansa personal trainerin juttusille koska haluavat pyöreämmät pakarat.

Itsehän treenaan osittain siksi, että voin hyvällä omallatunnolla sitten herkutella. Kyllä. Totta se on. Pari viikkoa sitten pidettiin työkavereiden kanssa mättöbileet. Vedin aamulla lyhyen juoksulenkin ja töissä lounastauolla yläkroppa treenin. Illalla vedin jätskejä (kyllä monikossa, ehkä joku 2litraa), sipsiä, nakkipiiloja, karkkia, pähkinöitä, suklaata… hyvällä omallatunnolla koska päivällä oli myös kulutus ollut kovaa.

Tiedän että siellä muutama tuomitsee tämän rehellisyyteni nyt jyrkästi. Vannon ja vakuutan, etten kuitenkaan ole yksin motivaationi kanssa. Nauratti kun instassa näin jonkun julkkiksen hehkuttavan vinkkejään sokerikoukun selätykseen ja lopussa teksti ”kesä on kohta ja haluan tuntea oloni energiseksi ja virkeäksi.” In my ass, sanon minä. Kesä tulee ja haluat hitto vie näyttää hyvältä niissä pikku bikineissäsi ja lyhyissä kesämekoissa. I know I do!

Rakastan treenin jälkeistä olotilaa ja treenaaminen vaikuttaa todella positiivisesti mielialaani. Treenaan siksi, että saan siitä niin hyvän olon. Se on kuitenkin tosiasia, että treenaan myös siksi, että voin sitten syödä herkkuja ilman morkkista kun herkkupäivä koittaa. Mitä hävettävää siinä on!? Kaikilla on omat tapansa motivoitua. Enemmän huolissani olisin niistä jotka keksii ikuisia tekosyitä olla liikkumatta. Liikunta muotoja on miljoonia erilaisia, samoin kun ihmisiä tai tapoja motivoitua. Koitetaan kaikki löytää se oma juttumme!

Pääsiäinen vietetään iki ihanassa Lapissa, Levillä. Tiedossa on toivottavasti paljon hiihtoa, ulkoilua ja perheen kanssa rentoutumista. Koska kulutus tulee olemaan kovaa, olen antanut itselleni luvan herkutella kokonaiset 3 päivää!

Blondi on puhunut. Ihanaa ja HERRRRRKULLISTA pääsiäistä tyypit! 😘💗

Kohti HCR 2018!

Päätös tehty! Starttaan toukokuun 19. päivä kolmannen kerran Helsinki City Runin puolimaratonille! Jaiks!

Tähän aikaan vuodesta tulee aina se olo, että toukokuu tulee ihan liian kovaa kyytiä. Vauhdit ei omasta mielestä ole tarpeeksi kovia eikä lenkit tarpeeksi pitkiä.

HCR:stä on tullut itselleni hyvä juoksukauden aloitus ja juoksumotivaation nostattaja! On aina helpompi pistää loskasäällä lenkkarit jalkaan kun on joku tavoite jonka vuoksi sitä tekee. Eikö!?

Näin ympärivuotisesti en ole koskaan aiemmin juossut. Lenkit on lokakuun jälkeen olleet 5-21,5km pituisia. Välillä on tosin tullut viikkoja jolloin juoksu on korvattu lähes kokonaan hiihdolla.

Edellisviikko näytti tältä:

Su: 17km hiihto perinteisellä tyylillä

Ma: Koko kropan sali treeni

Ti: Sali. Soutu + Crossfit Open laji. Burpeita, kyykkyjä ja rinnallevetoja.

Ke: Lepo

To: 9km aamulenkki

Pe: 8km aamulenkki

La: 4km lämmittely juoksu Fefe rattaissa, koko kropan salitreeni.

Su: 14km juoksulenkki

Nyt on ollut tavoitteena lähinnä ylläpitää kuntoa. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin saada pidempiä lenkkejä ja kovavauhtisempia vetoja viikottaiseen ohjelmaan.

Kunnianhimoinen tavoite olisi juosta HCR:llä alle 2h! Huh, nyt se on sanottu. Lähtöaika on itselleni suotuisampi kuin aikaisemmin ja tiedän, että saan aina muutaman sekunnin pois kilometrivauhdistani kun on numerolappu rinnassa. Helppo tuo tavoite ei kuitenkaan tule olemaan…

Tätä kehoa voisi yrittää välillä myös vähän huoltaa. Viimeisestä hieroja käynnistä on taas aivan liian pitkä aika ja venyttelykin on viime aikoina jäänyt 10minuutin pika venytykseksi olohuoneen lattialla tai saunassa. Ruokailutkin on viime aikoina olleet vähän sinnepäin ja parantamisen varaa varmasti olisi siinäkin puolella. Juoksemisessa ei olisi haittaa vaikka toukokuussa starttiviivalla olisi muutaman kilon kevyempi Amtsi. 🙈

Juoksen varmasti monen mielestä aika vähän kun tavoitteena on puolimaraton. Itse ajattelen kuitenkin vahvasti niin, että monipuolisuus on parasta niin vammojen välttämisessä kuin oman motivaation ylläpitämisessä. Näillä eväillä siis kohti toukokuuta!

Kuinka moni muu on lähtöviivalla Helsinki City Running dayssa? Mille matkalle olet starttaamassa?

Nakukuvia ja ennakkoluuloja

Naistenpäivä. Suoraan sanottuna yksi päivä muiden joukossa, mutta tietysti hyvä päivä nostaa naisten oikeuksia esiin. Itselläni tämä aihe herätti ajatuksia sen suhteen miten naisten oletetaan käyttäytyvän, pukeutuvan ja elävän.

Olen itse nauravainen, kovaääninen, nahkahameisiin pukeutuva blondi. Kun avaan suuni, teksti on kuin rekkamiehen suusta. Karrikoidusti, ymmärrätte varmasti pointin.

Sain viime blogikirjoitukseen paljon ihania kommentteja, miten inspiroin muita treenaamaan ja yhdistämään kiireisen perhe arjen. TÄMÄ on juuri se syy miksi kirjoitan blogia ja pidän instagram tiliä. Tarkoitukseni ei ole arvostella niitä, jotka eivät halua treenata, vaan haluan kannustaa muita terveelliseen elämään. Liikkumaan, nauramaan, hölmöilemään ja olemaan ylpeitä itsestään. Kuulostako järkevältä?

Sain yhteistyön kotimaisen bikini merkin kanssa ja olen asiasta NÄÄÄIN innoissani. Tiedätte varmasti biksu pakkomielteeni. 🙂 Instagram tilini onkin täyttynyt paljon bikinikuvista viime aikoina. Instagram tilini on tarkoituksella treeni ja hyvinvointi painotteista. Se on tarkoituksella näin. Instastorieissa saatan välillä vilahtaa tissiliiveissäni. Ex-uimarina olen sitä mieltä, että olen näyttäytynyt ihmisten edessä pienemmissäkin hepeneissä ja tissiliivit nyt yleensä sattuu olemaan se vaatetus joissa hillun kotioloissa. Pyydän anteeksi.

Viime aikoina olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä suoria pyyntöjä lähetellä vähäpukeisia kuvia itsestäni. Tämä on todella hämmentävää. Viimeaikaisten Me too kirjoitusten jälkeen olen todella yllättynyt miesten rohkeudesta esittää näitä pyyntöjä. Tottakai olen ylpeä siitä mihin kuntoon olen vartaloni saanut ja on mukava kuulla kehuja siitä, MUTTA tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että haluan jaella kymmenille eri miehille kuvia itsestäni alasti?!

EI!

Ihmisestä ei voi tehdä ennakkoluuloja sen perusteella mitä muutama(tuhat) kuvaa antaa. Blondi itseään täynnä oleva fitness bimbo. No joo, itse käyttäisin sanaa Bimbo blondi, mutta kun sen takana on myös paljon muuta.

Huoleton, iloinen, ruokaa rakastava mamma ihminen voisi olla myös toinen määritelmä. Kyllä puhun välillä härskejä, nauran mielummin kuin itken ja tykkään tällä hetkellä nahkahameista. Haluan motivoida ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja saada itse positiivista palautetta sitä kautta. Taustalla siihen, että kaipaan paljon huomiota voi myös olla lapsuuteni ylipainoisuus ja traumat miten nuoruudessani epävarmana tyttönä minua kohdeltiin!? Miettiikö kukaan tällaisia asioita? Varmasti valitettavan harvoin. Sen vuoksi toivoisinkin, että ihmiset useammin miettisivät niinkuin alla olevassa kuvassa todetaan.

Maanantai Amtsin matkassa

Tykkään itse lukea välillä näitä ihan perus arki juttuja muiden blogeista. Tässä tulee siis perus maanantai Amtsin matkassa. Pitäkää kiinni, vauhti on aika kova. 🙂 Moni kyseli myös ruokailuistani, joten tästä saa ehkä pienen käsityksen arki syömisistäni.

05:00 Herätys: Pisut, pesut ja vaatteet niskaan. Lasi vettä ja beetasalpaajat nassuun.

05:30 Hyppään autoon ja ajan Pasilaan, jossa on sovittu kaverin kanssa juoksutreffit.

06:00-7.30 Aamulenkki 8km ja kyykkyjä+vatsoja salilla.

8.15 Kaupan kautta aamiaispöytään. Päivän odotetuin ateria. Kaurapuuroa, 200g Kesoa ja marjakeittoa. Lasi vettä ja 2kuppia kahvia. Samalla ehtii vaihtaa kuulumisia maailman parhaiden työkamujen kanssa.

8:45 Kone auki, luurit korville ja hommiin.

11.15 Kauppaan ostamaan lounasta. Lounas on about joka arkipäivä sama. Salaattia kananmunalla. Jälkkäriksi ananasta. Lasi vettä ja 2 kuppia kahvia.

12:15 Takaisin sorvin ääreen.

13-14 Tiimipalaveri

14:40 Välipalaksi omena, vettä ja kuppi kahvia

14.55-16.15 Töitä kunnes kiireellä hakemaan Felix dagiksesta.

17.00 Feffis kainaloon ja kohti Itistä

17:30 Päivällinen Itiksen Fonda del solissa. Mammalle savulohisalaatti, Fefelle knackiksia ja franskalaisia. Leivän jätin syömättä, se kuuluu viikonloppu herkkuihin 😄Juomaksi vettä.

18:15 Fefen lääkäri jossa tarkistettiin korvat ja todettiin että minimän joutuu viikon päästä kolmatta kertaa korvien putkitukseen. Yllätykseksi törmättiin vanhaan työkaveriini perheineen ja ehdittiin kiireisesti vaihtaa kuulumiset. 💗

18:50-20.00 Vuosaaren uimahallissa uimassa. Menee kuntoilusta tuokin kun saa juosta minimänin perässä ja laskea liukumäessä. HUIPPUA! Kotimatkalla Fefe söi banskun ja joi trippimehun.

20.30 Fefen hampaiden pesu, yöpaita päälle, ja nukkumaan. Heikki hoitaa illan nutuksen. Puran päivän treeni ja uimakassin. Seuraavan aamun treenikamojen pakkaus.

21.00 Oma iltapala. Mustikoita ja kauramaitoon tehtyä Chia vanukasta. Iltatee ja vettä. Tärkein unilääke: Magnesiumi. Venyttelyä telkkarin ääressä.

22:00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Aamulla taas 05:00 herätys. 😴

Valmistautuminen kevääseen- Go Expo lippuarvonta

Helmikuun loppu. Kyllä se kevät vielä tulee!

Kevään liikunnallinen tähtäin on 19.5 juostavassa Helsinki Running Dayssä. Tapahtumahan on tänä vuonna ihan uusi, sillä saman päivän aikana juostaan 5 eri juoksumatkaa. Minimaraton lapsille, 5km, puolimaraton, maraton ja maraton viesti.

Itsellänihän on tässä vain yksi pikku ongelma. En vielä tiedä mille matkalle lähtisin. Alunperin ideana oli lähteä työporukassa maratonviestiin niin, että juoksisin itse tuon pisimmän 15km matkan. Nyt en vain ole varma saadaanko joukkuetta kasaan tuolle päivälle. Toinen vaihtoehtoni onkin juosta puolimaraton, jossa olisi viime vuosiin verrattuna itselleni mieluisampi startti kello 11.30.

Mutta, nyt on kuitenkin myös alkanut houkuttaa ajatus lyhyemmän matkan juoksemisesta. 5km matkaa ei ole kovin paljoa tarjolla eri juoksutapahtumissa. Nyt olisi oiva paikka kellottaa itselleen virallinen aika tuolle matkalle. Help! 😅

Olen juossut enemmän tai vähemmän joka viikko, mutta TODELLA fiilis pohjalla. Lenkit on myös 90% olleet mukavuusalueellani, kivaa lenkkivauhtia. Reissussa tuli juostua lähes joka päivä, mutta nyt kun saatiin tämä talvi tänne Etelä-Suomeenkin olen korvannut juoksun aika hyvin hiihdolla. Viime viikonloppuna tein pitkän lenkin 16,5km hiihtolenkkinä. Vapaan hiihto on itselläni vielä opettelun asteella, voin kertoa että kyllä tuntui tuo lenkki tällä blondilla koko kropassa.

Pyrin tällä hetkellä treenaamaan mahdollisimman monipuolisesti. Uskon, että peruskuntoni on hyvällä tasolla, mutta kovavauhtisempia lenkkejä pitäisi saada lisättyä treeniin jos haluaa keväällä ja kesällä juosta kovempaa.

2.-4.3.2018 järjestetään Messukeskuksessa Go-Expo, josta pääsee mukavasti hakemaan fiilistä kevään treeneihin. Arvon blogissa ja instagramissa kaksi kahden hengen lippupakettia messuille. Kerro kommentteihin mitä haluisit blogista jatkossa lukea enemmän sekä sähköpostiosoitteesi niin olet mukana arvonnassa. Voittaja arvotaan sunnuntaina 25.2.2018.

Go Expossa on Helsinki Running Daylla oma osastonsa, käykää ihmeessä tutustumassa ja kuulemassa lisää tuosta päivästä!

Iloisia treenihetkiä!

Kelpaat kelle vaan

Törmäsin facebookissa muutaman vuoden takaiseen postaukseeni ”kerro mitä kaikkee naisen tulee olla.” Tuolloin kirjoitin lähinnä raskauden painontarkkailusta ja sen herättämistä fiiliksistä.

Meikäläisen vartalo on tuon jälkeen kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. Tissit on pienentyneet varmasti kaksi kuppikokoa ja sanotaanko näin, että niistä näkee mitä painovoima tarkoittaa.

Olen viimeisen vuoden aikana kuullut elämäni ensimmäisen kerran minusta puhuttavan ”pienenä.” Ehkä kauneinta mitä minulle voi sanoa. 🤣🙈 Olen viimeisen vuoden aikana saanut kehuja siitä mihin kuntoon olen kroppani saanut, mutta samalla myös vihjailuja syömishäiriöstä. Niin, että kertokaa ihmeessä sitten kun kaikille kelpaa.

Vatsalihakseni näkyvät oikeassa valaistuksessa ja hyvän treenin jälkeen elämäni ensimmäistä kertaa. 90% ajasta olen tällä hetkellä tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan ennen. Silti olen edelleen myös todella epävarma. Täällä reissussa hotellin henkilökunta kommentoi treenattua kroppaani. Eräs luuli minua painijaksi ja otin tuon heti negatiivisena kommenttina. Toinen kysyi Heikiltä mitä treenaan kun minulla on leveämmät hartiat kuin Heikillä. Ei ehkä ihan se tapa miten haluan minua kehuttavan. Eh, mutta miksi sitä ei vain kykene ottamaan kommentteja positiivisesti?

Jos joku on niin ystävällinen, että viitsii kehua minua tarkistan ensimmäisenä vittuileeko kyseinen ihminen minulle!? Että ootko sä nyt hyvä ihminen tosissas? Minäkö?

Uudet biksuni ovat vihdoin sellaiset mitä olen pitkään etsinyt. Suht pienet, ettei rusketusrajat yletä ihan polviin saakka. Heikki on ihan kauhuissaan. Perse pitäisi kuulemma peittää. Paljastavuus on miesten mielestä just jees. Kunhan kyseessä ei ole oma vaimo. 😅 Meikäläinenhän on heti miettimässä, että häpeekö se nyt mua? Mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin vaan joku uros ihmisen puolustusvaisto joka herää.

Naiset kiroilee, että helvetti tuolla se blondi taas on perse paljaana. Huomionkipeä paskiainen. Samalla ne näpyttää kännykällä jo omaa tilausta samalta biksu firmalta. 🤣

Koita tässä nyt sitten itses lisäksi miellyttää muitakin. Mission impossible! Olenkin nyt ihan tosissani pohtinut, että jos aloittaisi ihan alkuun tämän oman päänupin miellyttämisellä, ennenkuin alkaa mieltään pahoittamaan siitä mitä muut tykkää tai on tykkäämättä. Eikä se muuta minua ihmisenä millään tavalla saako kuvani instagramissa 30 tykkäystä vai 130. Vaikka välillä tuo tosiasia meinaa päästä unohtumaan.

Kelpaan kelle vaan. Mut tärkeintä ois nyt ihan alkuun kelvata ihan mulle itelleni. 👊🏻