Omaa aikaa

Normaali

Olen viimeisen viikon viettäny kotona yksinään, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Voin kertoa, että on ollut aika pirun outoa. Pojat aloitti kesäloman viikkoa ennen minua ja suuntasivat maanantaina kohti Viitasaarta ja mökkiä. 

Mitä sitä äiti ihminen tekee ollessaan yhtäkkiä yksin kotona?

Syö rauhassa, siis oikeaseti RAUHASSA, käy vessassa ovi kiinni, herkuttelee, treenaa milloin haluaa, katsoo Netflixistä Gilmore girlsejä, leipoo, viettää aikaa ystävien kanssa ja ikävöi. 

Päivät on kyllä menneet nopeasti kun joka päivä on käynyt normaalisti töissä. Olen yrittänyt nauttia täysillä tästä harvinaisesta hetkestä. Kun kukaan ei tarvitse minua. Ikävä iskee kuitenkin monta kertaa päivässä kun miettii mitä hauskaa pojat mökillä puuhastelee. 

Maanantaina pyöräilin töihin ja kotiin, noihin matkoihin menee aina se lähes 2,5h ja kilometrejä kertyy lähes 50km. Illalla kävin vielä äitini kanssa yhdessä Vuosaaressa saunomassa, uimassa jääkylmässä meressä ja paljuilemassa. 

Tiistaina kävin aamu-uinnilla kaverin kanssa Leppävaarassa ennen töitä. Illalla kävin Fitter Faster Stronger tyyppien kesätreeneissä Kartanonkoskella. Treeni oli paritreeni ja täytyy kyllä kehua ilman mitään mainonnallista taka-ajatusta. Olen elämässäni treenannut paljon, mutta tässä treenissä oli minulle paljon uusia variaatioita. Lisää tietoa treeneistä löytyy täältä.


Keskiviikkona pyöräilin taas töihin ja kotiin. Illalla tein rauhassa ruokaa ja kävin kirjastossa. 

Torstaina lähdin töiden jälkeen keskustaan tapaamaan rakasta ystävääni 💗 Käytiin Fafasissa syömässä ja Magnum Helsingissä tuunaamassa omat jädet. Oli ihana rauhassa vaihtaa kuulumisia. Tulin kotiin puoli kahdeksalta illalla ja aloin vielä leipomaan lomapullia maailman parhaille työkavereille. 😅 Tein mustikkapiirakkaa pullapohjalla ja voisilmäpullia. 


Perjantaina kävin aamulla vielä tekemässä treenin työkaverin kanssa. Juostiin 8km ja tehtiin meille jo tutuksi tullut leuanveto treeni. 100 leukaa paritreeninä niin nopeasti kuin mahdollista. Toinen hyppää tankoon kiinni heti kun toinen lopettaa. Meidän kärkiaika tällä hetkellä on 6:42. Onko muut koskaan kokeilleet tuollaista kaverin kanssa? 

Siinä ensimmäinen 6kk oli paketissa töihin paluun jälkeen. Alkuhuuma on edelleen päällä ja nautin edelleen hurjan paljon työstäni. Työkaverit on maailman parhaita. 💗 Kesäloman jälkeen palaan innolla takaisin töihin.

Perjantai iltana menin vielä vesijuoksemaan ystäväni kanssa Stadikalle. Siitä syömään vanhempieni luokse. Aika mahtava kesäloman aloitus. 

Lauantai aamuna heräsin ilman herätyskelloa 7. Söin runsaan aamiaisen ihan kaikessa rauhassa kirjan äärellä. Nämä on ne hetket mitä kaipaa todella paljon hektisessä arjessa. 👌🏼 

Nyt istun bussissa matkalla Viitasaarelle. Enkä malta odottaa, että näen noin 4 tunnin kuluttua Heikin ja Feffen. 💗 Huomenna juhlitaan Felixin 2v synttäreitä Famun ja vaarin kanssa. Isommat juhlat pidetään loman lopussa. 

Ihanaa kesää! ☀️💗

Itsensä hyväksyminen

Normaali

Yllä oleva teksti on ihan kuin omat ajatukseni. Vartalossani on tapahtunut niin paljon muutoksia viimeisten 2,5 vuoden aikana, että välillä itseänikin hirvittää.

Itselläni meni lähes 2 vuotta saada kroppa entiselleen raskauden jälkeen. Tai juuri niinkuin tuossa tekstissä sanotaan meni aikaa tutustua ja hyväksyä kaikki vartalossa tapahtuneet muutokset.

Niinkuin moni teistä tietää, en nauttinut raskausajasta. Vauvan liikkeet oli ihana tuntea, mutta vartalon muutokset ja tunne ettei hallitse omaa vartaloaan ahdisti. Painonnousua kytättiin viikottain ja se hemmetti nousi vaikka kuinka treenasi.

Meiltä on alettu paljon kyselemään jo milloin Felix saa pikkusisaruksia. Tästä saan varmasti vuoden paska mutsi pisteet, mutta tulkoot. En vielä ole valmis menemään tuota rumbaa taas läpi. Haluan hetken aikaa olla itsekäs. Nauttia työnteosta, ystävien näkemisestä, treenaamisesta ja omasta vartalostani. Uskon, että seuraava lapsi tulee kun olen itse siihen valmis. Haluisin vaikka heti päästä taas synnyttämään, mutta en vielä ole valmis seuraavaan raskauteen.

Olen koko aikuisiän ollut suht sinut vartaloni kanssa. Kannan ylpeänä sen mitä minulle on annettu. Tissit ovat enää tyhjät nahkaläpät ja vatsassa on raskausarpia. Voisin keskittyä näihin pikku juttuihin, mutta en yksinkertaisesti viitsi. Viihdyn vartalossani tällä hetkellä super hyvin ja hitsi vie näytän mielestäni hyvältä. Samalla pelkään, miten nopeasti kropassa voi tapahtua muutoksia. Keväällä olin hysteerinen painonnoususta. Saatoitte huomata? Sain morkkiksen jos söin liian monta leivänpalaa illalla. Nyt olen päässyt pahimmasta safka tarkkailusta eroon ja huolestuttaakin miten mukavasti sitä ruokaa menee taas kurkusta alas. Kesän jätskit on tulleet viimeisten viikkojen aikana vähän liiankin tutuiksi. Tuntuu, että nälkä on yhtäkkiä taas loputon, annoskoot infernaalisia ja vaalle en uskalla tällä hetkellä edes astua. Kultainen keskitie, missä olet?

Haluan opettaa Feffelle, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Minun tulee siis näyttää itse siitä myös esimerkkiä. Yleisissä pukuhuoneissa näkee usein naisia, jotka vaihtavat vaatteitaan pyyhkeen alla hankalasti, jottei muut naiset näe. Tätä tapahtui jo kouluaikoina. Harmittaa, miten huono itsetunto naisilla voi olla. Jos he eivät uskalla olla alasti edes muiden naisten edessä, miten he pystyvät siihen miehen edessä? Itsensä hyväksyminen opitaan varmasti myös omilta vanhemmilta. Se kannattaa meidän jokaisen muistaa.

Tällaisia syvällisiä on aikaa miettiä kun viettää viikon yksin kotona, ensimmäisen kerran 2 vuoteen. 😀

 

Kesäloma suunnitelmat

Normaali

Minimänillä alkoi tänään elämänsä ensimmäinen virallinen KESÄLOMA. Eilen askarreltiin vielä pienet kiitokset dagis tädeille. Olen niin kiitollinen, että löydettiin Feffelle dagis jossa on mielettömän ihana henkilökunta ja Fefelle ihania kavereita. 💗 Syksyllä ryhmät menee dagiksessa uusiksi, koska Vantaan Kaupunki haluaa, että kaikissa ryhmissä on eri ikäisiä lapsia. Nyt Fefu on ollut ryhmässä jonka lapset ovat 1-3 vuotiaita.

Perheen miehet lomailevat viikon ilman mammaa, sillä minulla on 3 viikkoa lomaa. Jätkät lähtevät maanantaina ajelemaan Viitasaaren mökille, jonne minä menen viikon päästä Onnibussilla perässä. En ole Felixin syntymän jälkeen koskaan ollut niin pitkään yksin kotona. Fiilikset ovat todella ristiriitaiset. Olen innoissani ja ajattelin tehdä kaikkea mille normaalisti ei ole aikaa. Kaikki kaverit ovat kuitenkin myös lomalla. Todennäköisesti täytän siis kalenterini vain treenillä. Samalla mietin miten kova ikävä viikossa ehtii tulla!? Pidän itseni sen vuoksi mahdollisimman kiireisenä. Kaverit hoi! Tulkaahan leikkimään mun kanssa. 😄 

Suunnitelmissa on siis mökkeily Viitasaarella. Vierailu Heikin isän luona Punkaharjulla ja Ruotsin matka siskoni perheen ja vanhempieni kanssa. Ruotsissa ollaan viikko. Yövytään Jönköpingissä ja Tukholmassa. Ollaan siis jälleen kerran reissussa suurin osa lomasta. En valita! Reissaaminen ja perheen kanssa yhdessä olo=parhautta! 

Feffen synttärit ajoittuu myös lomaan. Pikku jätkä täyttää jo 2v! Juhlitaan kunnolla vasta heinä-elokuun vaihteessa. Olen kuitenkin jo nyt alkanut stressaamaan juhlien tarjottavista. Ensin ajattelin, että jättäisin kakun kokonaan leipomatta. Pidettäisiin sen sijaan pannari buffa. Itseäni houkuttaisi kuitenkin saada kerrankin leipoa kunnolla, joten lopullisia päätöksiä ei vielä olla tehty. Heikillähän ei muutenkaan ole minkäänlaista mielipidettä asiaan. Huoh. 😂😅

Minkälaisia suunnitelmia muilla on lomalla? Kotona vai reissussa?

Tekosyitä

Normaali

Pyydän jo valmiiksi anteeksi suorapuheisuuttani, eikä tarkoitukseni ole missään nimessä loukata ketään.

Minulta on viimeaikoina kyselty paljon, miten pystyn yhdistämään liikunnan kiireiseen arkeen pienen lapsen kanssa. Itselleni liikunta on elämäntapa, joten laitan liikunta hetket onnistumaan.

Olen kiinnittänyt jonkin verran huomiota ihmisten liikkumiseen arjessa. Mielestäni on huolestuttavaa miten usein ihmiset valitsevat portaiden sijaan hissin. Tekosyiksi portaiden välttämiseen sanotaan, että on juuri syöty tai ei heti aamusta tai oikeastaan ihan mitä hullumpia syitä. Portaiden käveleminen tuo mukavasti hieman lisää liikuntaa lähes huomaamatta päivään.

Itse olen nyt valoisaan aikaan huomannut, että aamutreenit on minun juttuni. Herään mielelläni aamu 5 ja lähden treenaamaan 5.30-6.00. Tuohon aikaan ehtii hyvin tekemään reilun tunnin treenin, eikä aika ole pois perheen yhteisestä ajasta, kun äijät jäävät kotiin vielä sänkyyn tuhisemaan. Suosittelen!

Lasten kanssa harrastaminen on myös mahdollista. Itse pyrin esimerkiksi pyöräilemään mahdollisimman paljon matkoja, joista Felix jaksaa istua mukana fillarin kyydissä. Kesällä ulkotreenipaikat ovat myös erittäin jees. Juhannuksena teimme Heikin kanssa urheilukentällä juoksutreenin, joka sisälsi 200m ja 400m spurtteja radalla. Feffe juoksi innoissaan meidän mukana. Lasten kanssa voi myös tehdä omankehonpainon jumppia. Itse teen näitä paljon jos Heikki on työmatkoilla. Samaa ideaa voi toteuttaa vaikkapa lapsen pelikentän laidalla. Yksinkertaisia jumppia. Esimerkiksi 5 kierrosta: 5 punnerrusta, 10 kyykkyä, 15 askelkyykkyhyppyä, 20 vatsaa.

Työmatkat kävellen tai juosten? Entinen työpaikkani oli 7km päässä kotoa, joten juoksin tai pyöräilin lähes aina työmatkat. Nykyinen työpaikkani on hieman kauempana kotoa, joten juoksu töihin ei ihan hetkessä luonnistu. Tänään pyöräilin kuitenkin tuon 24km työmatkan ensimmäistä kertaa, mutta en takuulla viimeistä. Pyöräni on appiukon vanha ja minulla on lisäksi Feffen istuin kiinni fillarissa. Ei mikään kisakonkeli, mutta hyvin se eteenpäin kulki. Ihana ystäväni tuli vielä koko matkan mukana ja opasti reitin mitä pitkin pyöräillä. Parasta!

Meillä työpaikka on myös hankkinut 4kpl työfillareita. Säiden salliessa lähdetäänkin työkavereiden kanssa lähes päivittäin pyöräillen lounaalle. Huippua!

Liikkumisen ei aina tarvitse olla himourheilua, sitä voi esimerkiksi lähteä koko perheen kesken uimaan. Kysymys on arjen pienistä valinnoista.

Kuulostaako järkevältä? Pyrittekö itse saamaan liikuntaa mukaan arjen askareisiin?

Torstai

Normaali

Tällainen on kiireisen työssäkäyvän mamman perus torstai. 


Herätys 5:05. Meikä mamma ei torkuta vaan sängystä pompataan samantien ylös. Betasalpaajat ja biotiinit naamaan ja perus aamutoimet. 5:30 hyppään autoon ja ajelen Leppävaaran maauimalaan työkaverin kanssa aamutreeniin. 

Uin vajaan tunnin ja kahdeksan aikoihin ollaan töissä. Syön vasta aamukahvilla aamupalan. 

Työpäivä etenee normaalisti. Puoliltapäivin fillaroidaan mimmien kanssa työpaikan pyörillä Tokyo 55 sushi lounaalle. Ollaan ihan innoissaan työpaikan fillareista ja ollaan varmasti aikamoinen näky kaupungilla niiden kanssa. 

Työt lopetan 16.00 ja lähden ruuhkiin ajelemaan kohti Fefen dagista. 

Minimäni matkaan ja kotia kohti. 

Kotona Minimäni katsoo pikkukakkosta ja toimii apukokkina kun laitan papupyöryköitä päivälliseksi. Kello 18:00 aikaan syödään.

Ruuan jälkeen heitetään kypärät päähän ja lähdetään 2km päässä sijaitsevaan uuteen leikkipuistoon leikkimään.

Leikkipuistosta kotiudutaan niin, että onkin jo aika syödä iltapalaa. Luetaan kirjoja samalla kun Feffe mutustelee vesimelonia ja banaania. Iltapalan jälkeen vaipanvaihdot, hampaiden pesut ja vielä muutama kirja sohvalla. 

Vähän jälkeen 20:00 Feffe kömpii omaan sänkyyn ja 20.30 sängystä kuuluu tasainen tuhina.

Tässä vaiheessa on pakko vielä siistiä keittiö ja olohuone. Kun kämppä on jokseenkin asuttavan näköinen nappaan itselleni iltapalaa ja luen kirjaa samalla. Vähän jälkeen 21 pesen meikit ja hampaat ja painun pehkuihin. Heikki on firman kesäjuhlissa, joten aamulla on heti aamurumba edessä minimänin kanssa. 

Hullun hektistä, mutta tällä hetkellä nautin arjesta täysillä.

Miltä kuulostaa? 😄

Minä ja minimäni

Normaali

Tällä viikolla isi on ollut reissussa. Ollaan maanantaista asti vietetty aikaa kaksisteen Fefun kanssa. 💗 

Mamma oli viikonloppuna pitkästä aikaa viihteellä ja maanantaina heräsin vielä aamu 5, että ehdin treenaamaan työkaverin kanssa ennenkuin H lähtee reissuun. (Halleluja oikeasti kavereista jotka on maanantai aamuna 6 juoksemassa 10km lenkkiä mun kanssa) Jännitin vähän miten rankka viikko olisi luvassa.

Sää on onneksi suosinut ja arki yksin minimänin kanssa onkin mennyt yllättävän helposti. Fefe kysyy aamulla heti herättyään ”missä isi on?” mutta on onneksi tyytyväinen kun saa vastauksen. Öisin nukun niin sikeästi korvatulpat päässä, että en varmaan edes kuule jos herralla välillä on tutti kateissa. 🙈✌🏽

Itse suhaan menemään siitä hetkestä kun avaan aamulla silmät. Tänään homma meni loistavasti kun ehdin tehdä omat aamutoimet ja keitellä meille puurot ennenkuin Fefen sängystä alkoi kuulumaan ”’mammaa, kom!’ 

Tuntuu tosiaan, että valveillaoloaika menee kokoajan suhaten. Aamulla aamupalat, vaatteet, pisut, pesut ja kiireellä autolla dagikseen. Töissä en ole hetkeäkään hiljaa ja harvoin edes paikoillani. Neljän aikaan kone kiinni ja kiireellä hakemaan Feffeä. Tänään tultiin nopeasti kotiin vaihtamaan vaippa, tekemään ruoka ja syömään. 

Ruuan jälkeen pikainen facetime puhelu Isille kun samalla puettiin jo fillari kypäriä päähän. Fillarin selkään ja 5km pyöräily Koiramäen Pajutalleille jossa mummi ja mufa jo odotteli. Fefu tuli heidän kyydissä 19 aikaan kotiin ja minä poljin minkä pakaroista lähti. Ilta villit, iltapalat, hampaiden pesu ja nukkumaan. Felix ottaa Juti pupu kainaloon ja tutin suuhun nukkumaan mennessään. Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun voi hetken makoilla hiljaa paikallaan ja odottaa, että minimäni nukahtaa. Kun sängystä kuuluu tasainen tuhina alkaa siivous ja valmistautuminen seuraavaan päivään. 

Kun hommat on valmiit pääsee nukkumaan. 💗

On ollut ihana viettää paljon aikaa keskenään Fefen kanssa. Minimänillä on aikamoinen papukaija vaihe meneillään. Autossa huudellaan ”ambulanssi, missä ooolet?” Vaikka välillä väsyttää niin eihän tuon kanssa voi olla muuta kuin iloinen. Jätkä nauttii elämästä 100 lasissa. 👊🏻💗 

Päiväkoti on pelastus kun on lapsen kanssa kaksin. Feffellä tulee 8-9h päiviä, mutta tuo tuntuu viihtyvän, joten en pode huonoa omaatuntoa asiasta. Treenaamaan ei pysty niin helposti kun ei ole ketään muuta joka vahtisi lasta. Pyrinkin silloin tekemään kotijumppia yhdessä Fefen kanssa tai pyöräilemään. 

Tällaista arkea täällä! Kuinkas siellä? 😊

Isän hetki

Normaali

Isät suoriutuvat lapsen kasvatuksesta paremmin kuin äidit! Miltä kuulostaa? Jos isänä kuuntelee lähipiiriltä tulevaa palautetta tarkkaavaisesti voi panna merkille, että pienistäkin teoista saa helposti kehuja. Kun tyhjennän tiskikoneen pienen lapsen leikkiessä jaloissa innostuu vierailijat pohtimaan ääneen, miten ahkera isä onkaan. Jo lapsen pukeminen ulos mennessä (äidin ollessa samassa tilassa) saa aikaan ihmettelyä siitä, miten isä hoitaakaan tehtävänsä hyvin. Vietä päivä isänä kahdestaan lapsen kanssa ilman erityistä syytä, niin siitä sinut nostetaan korokkeelle ja kehaistaan vielä päälle. 
Kehumisessa sinällään ei ole valittamista. Nostaahan se itsetuntoa ja kannustaa noudattamaan jatkossakin kyseistä toimintamallia. Erikoista on se, miksi miesten rima on laskettu nykypäivän olosuhteissa niin paljon alemmas kuin naisten? 
Teemme Amandan kanssa yhtä paljon töitä. Jaamme samat harrastukset eikä Amanda imetä. Olemme siis samalla viivalla sen suhteen, mitä meiltä kasvattajina voi odottaa ajankäytön suhteen.


Se oli alustus, välttämätön pohja mietinnälleni. Seuraava kappale perustelee ajatuksen miksi jokaisen, joka saa olla läsnä lapsiperhearjessa tulisi kokea olevansa etuoikeutettu. Olemme Amandan kanssa suurin piirtein saman ikäisiä eli olemme katselleet maailmaa lähes yhtä kauan. Eletty elämä on muokannut elämänkatsomuksen juuri omanlaiseksi. Muovannut tavat tehdä asioita. Eletty elämä ja matkalla opitut asiat luovat arvomaailman. Siis ne viisaudet ja ohjeet mitkä haluaa antaa eväiksi omalle lapselle. Ihmisinä olemme tilastollisesti tässä kohtaa matkamme alkutaipaleella, joten on perusteltua olettaa, että oma arvomaailma jalostuu vielä kokemuksen karttuessa. 

Minulla on tarve näyttää lapselleni, miten asioita tehdään ja miten ympäröiviin tilanteisiin suhtaudutaan. Puolustaa tapaani toimia, tehdä asioita. Aina se ei mene ihan nappiin ja silloin kiitän omassa hiljaisuudessani onneani, että lapsen äiti on tasoittamassa näitä töyssyjä omilla viisauksillaan. Ja tästä on kyse kun puhutaan suvun jatkamisesta. Pelkkä sukunimen antaminen ei vielä riitä.


Miksi en siis viettäisi päivää lapsen kanssa jos vain voin? Miksi en jakaisi kotitöitä tai auttaisi lapselle vaatteita päälle siinä missä lapsen äitikin sen tekee? Katsoessani lähipiirin monia isiä en voi olla kadehtimatta heitä. He pitävät isävapaita ja sapatti jaksoja töistä, vain saadakseen viettää aikaa lapsensa kanssa. Samalla he saavat uniikin tilaisuuden välittää omia oppejaan eteenpäin. Tämän sanottuani uskoisin, että isät ovat valmiita nostamaan rimaa. 2010- luvun lapset kasvatetaan molempien vanhempien yhteisten oppien mukaan. Pyykkien pesemisestä lähtien. Aika näyttää mitä siitä seuraa mutta ennustan, että ei välttämättä huonoa. 
Kehut kelpaavat jatkossakin mutta muistakaa jakaa samoista suorituksista kohteliaisuudet ja kannustukset myös äideille. Vanhemman arki on etuoikeus. Myös Isälle. 


Ps, mikä on isän hetki. Minulle se on hetki kirjan ja omien ajatusten kanssa kun muu perhe nukkuu. Ei välttämättä kovin erilainen äidin hetkestä sekään. 

Vieraileva kirjoittaja: Felixin isi 😊