Huh huh. Olipahan juoksu. Lähtökohtaisesti kello 16.15 startti ei ehkä ole minulle mikään ihanteellinen. Mieluiten starttaisin juoksuihin 11-12 paikkeilla, jolloin ei tarvitsisi syödä muuta kuin kaurapuuron a.k.a luottosafkani. 🙂
Sää oli mitä mahtavin minulle juoksuun. Pieni tihkusade! Huomasin kuitenkin heti startissa, että olo ei ollu niin lennokas mikä se välillä oli treeni-lenkeillä ollut. Päätinkin nopeasti, noin 3km kohdalla, lopettaa kelloon tuijottelun ja vain yrittää nauttia lenkistä. 5km tienoilla mieheni oli kannustamassa ja tässä vaiheessa nousi vielä peukku pystyyn.
10km kohdalla olin vielä hyvässä juoksuvauhdissa. Join ensimmäisen kerran 10km kohdalla. Tuosta oikeastaan vaikeudet alkoivat. Nesteet eivät pysyneet sisällä. Toinen puolikas matkasta oli myös selkeästi mäkisempi kuin tuo alku. Muistan hieman kauhulla miettineeni, että minkälainen se 16km mäki tulee olemaan, josta oli etukäteen varoitettu, kun nämä nousut tuntuivat jo loputtomilta. 15km kohdalla sain taas juotua ja tässä kohti onneksi juomat pysyivät sisällä. Loppu oli kuitenkin silkkaa taistelua. Jouduin kävelemään ainakin pari kertaa koska välillä kylkeen pisti ja välillä yksinkertaisesti tuntui liian raskaalta. Tuntui, että 15-20km oli pelkkää mäkistä metsää. Vaikka en välillä ollut enää edes varma mitä kilometriä juostiin, mietin miten hemmetin hitaasti kilometrit tulivat.Selvisin kuin selvisin kuitenkin maaliin ajassa 2:15,02. Ennätys parani siis reilun minuutin. Heikki ja Felix oli kannustamassa vielä juuri ennen maalia. Heikki kannusti ja totesi miten ylpeä minusta on. Itse taisin tässä vaiheessa vain todeta ”paska aika.” 😀
Maalissa olin TODELLA rikki. En oikein tiennyt mikä fiilis oli. Olin todella iloinen, että olin päässyt maaliin. Matka oli kuitenkin tuntunut todella paljon vaikeammalta kuin olin kuvitellut. Tein myös oman ennätykseni, mutta luulin etukäteen, että ennätys olisi rikkoutunut vielä kovemmin.Ruokahalua ei näkynyt koko iltana juoksun jälkeen. Muutamat väkinäiset herkut ja Kolmen kaverin suklaa jäde odottaa edelleen avaamattomana pakkasessa. Huolestuttavaa!
Oli maailman ihaninta saada Heikki ja Felix halaukseen. ❤ Olin myös niin kiitollinen ja iloinen miten paljon kannustusta olin saanut perheeltä ja ystäviltäni. Muutamat ystävät olivat vielä sateesta huolimatta jaksaneet tulla reitin varrelle kannustamaan. KIITOS! ❤
Näin jälkikäteen kun olen saanut hieman sulatella asiaa, olen todella tyytyväinen juoksuuni. Moni on puhunut, että reitti oli todella mäkinen. Ei ehkä mikään paras jos haluaa juosta ennätyksen. 10kk synnytyksestä ja betasalpaajalääkityksellä pitää kuitenkin olla erittäin tyytyväinen ensinnäkin, että pääsee edes juoksemaan. Toiseksi, että pystyy juoksemaan oman ennätyksen.Tänään olen tohkeissani miettinyt jo tulevia juoksutapahtumia. Ajatuksena olisi juosta elokuussa ainakin Helsinki Street Run 17km. Haluaisin myös lokakuussa uusia tuon puolikkaan Vantaalla. Olen Vantaalla juossut kaikki aikaisemmat puolikkaani ja tiedän, että reitti on aika tasainen. 🙂 Jos teillä on jotain kivoja 10km tai puolikkaita kesä-heinäkuulle niin vinkatkaa ihmeessä!
Nyt vaihdetaan lenkkarit kumppareihin muutamaksi päiväksi! 🙂
Raskaaksi tultuani, lopetin juoksemisen ehkä noin 4 kuukauden tienoilla. Yksinkertaisesti siitä syystä, että tuntui kun sisällä kasvava tyyppi hölskyisi mukana vähän liiankin rajusti. Juoksu ei siis enää tuntunut hyvältä. Nyt huomaan kuitenkin, että juoksukipinä on taas syttynyt. Pienen lapsen äitinä tuo on varmasti helpoin mahdollinen liikuntamuoto mitä ihminen voi harrastaa. Treenin voi aloittaa suoraan kotiovelta ja jo 30minuutissa saa hyvän treenin tehtyä.
sillyblondie.com 