Apu

Huh huh! Aika menee ihan hillitöntä kyytiä. Meillä yöt vaihtelee kokoajan. Viikonloppuna Felix nukkui 20-07.30 ja viime yö oli taas todella katkonainen. 

Huomaan, että väsymys painaa myös minua ja Heikkiä. Heikillä on vielä ollut tiukka työ syksy sen lisäksi, että hän herää minua herkemmin Felixin yö itkuihin. 

Laitoin eilen viestiä ystäväpariskunnallemme ja tarjouduin hoitamaan heidän tyttöään jos he haluaisivat tehdä jotakin kahdestaan. Heikki sanoi, että minun ei pitäisi tyrkyttää apua, jos he eivät halua. Hämmennyin! 

Felix maalasi avoimessa päiväkodissa ensimmäisen taideteoksensa joka pääsikin kotona heti seinälle 😍

Olisin tällä hetkellä ikionnellinen jos joku tyrkyttäisi lapsenhoito apua. Olen huomannut jo ennen oman lapsen saamista, että vanhemmilla on uskomattoman vaikea pyytää apua. Sitä jostain syystä odottaa, että joku tarjoutuisi. 

Olen itse päässyt viime aikoina paljon tekemään omia juttujani. Kahdestaan Heikin kanssa ollaan kuitenkin oltu vain kaksi kertaa tämän 1v 3kk aikana. Kerran kirppiksellä myymässä ja hääpäivänä ravintolassa. 

Jääkaapin ovessa olisi pari elokuva lippua jotka menee vanhaksi muutaman viikon päästä. 😞

Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa? Asiaa hankaloittaa myös se, että Heikki ei tunnu kaipaavan kahden keskeistä aikaa samalla tavalla kuin minä. Hän on viikolla joka päivä 8h erossa Felixistä, eikä sen jälkeen malttaisi millään olla erossa pojasta. Ja ymmärtäähän senkin… Onko muilla samanlaisia ”ongelmia”?
Itselläni on jännä viikonloppu tiedossa. Lauantaina juoksen Vantaan maratonilla puolikkaan. Toinen puolikas Felixin syntymän jälkeen. Tavoitteena olisi juosta oma uusi ennätys! Toivotaan, että viimeistelyt sujuu hyvin. Onko joku muu lukijoista tulossa juoksemaan? Treenit on kulkeneet hyvin ja tämä viikko pitääkin vaan malttaa ottaa tarpeeksi rennosti. Tänään kävin vielä kaverin kanssa Kartanonkoskella. Hämmentävää, että olen mielestäni treenannut todella vähän yläkroppaa. Nyt tein kuitenkin myötäotteella leuanveto ennätykseni 6kpl! Myös dipit onnistuu ensimmäistä kertaa ilman kumpparia. Mahtavaa!!!

Haaveilen taas kovasti matkasta. Haluisin vielä päästä reissuun ennenkuin työt alkaa. Sitten kun ei taas ole lomia vähään aikaan tiedossa. Jos ei nyt muualle niin yritetään päästä edes Malmöseen sukulaisia moikkaamaan! 😍

Käytöstavat

Mielensäpahoittaja täällä taas huutelee. 😂✌🏽️

Viime aikoina olen huomannut kyseisen asian puuttuvan suomalaisilta lähes kokonaan. 

Olen viime viikkoina pyörinyt jonkin verran Helsingin keskustassa vaunujen kanssa. Reissu stadiin on aina yhtä jännitys näytelmää lapsen kanssa.

Ensin saan jännittää sattuuko kohdallemme matalalattia juna vai ei!? Usein juna on vanha korkean mallinen. Ikinä en ole asemalla yksin seisoskellut, mutta tovin saan kyllä huhuilla, että joku tulisi auttamaan nostamaan vaunut junaan. Yleensä ystävälliset henkilöt jotka lopulta tarjoaa apua puhuvat muuta kieltä kuin suomea. 

Sama homma jatkuu Helsingissä. Raskaita ovia saa itse availla muille kiireisille ihmisille. Välillä saatan saada huokauksen jos epätoivoisen oven tönimiseni kanssa kestää liian pitkään. 

Muistan vieläkin kun lähdin siskon tyttöni kanssa kaupunkiin ollessani viimeisilläni raskaana. Työnsin Mineaa rattaissa. Akateemiseen kirjakauppaan mennessäni eräs mies puhui oven luona kännykkäänsä. Tovin ähkin ja puhkin mahani ja rattaideni kanssa, jotta päästiin koko konkkaronkka ovista sisään. Koko episodin ajan mies katseli touhujani ja jatkoi puheluaan. Muistin kiittää kovaan ääneen kun käveltiin hänen ohitseen. 😬👊🏻

Suomalaisten käytöstapojen huippu tuli Kreikan lomallamme. Lentokoneeseen piti mennä bussikuljetuksella. Menimme ystäväpariskunnan kanssa aika viimeisten joukossa bussiin. Molemmilla äideillä oli lapset sylissä. Kukaan, ei siis yksikään kanssamatkustaja tarjoutunut nostamaan takamustaan ja päästämään meitä lapset sylissä istumaan. Tästähän tämä blondi mielensä pahoitti ja tokaisin kovaan ääneen ystävälleni. Onneksi me jaksetaan seistä! 😄✌🏽️

Oletteko te törmänneet vastaavanlaisiin tilanteisiin? 

Tukiverkko

Menneellä viikolla olen joka ilta mennyt nukkumaan super kiitollisena ympärilläni olevista ihmisistä. 

Mieheni on siis tämän viikon ollut ulkomailla työreissussa. Meillä on kerrankin ollut auto käytössä, joten ollaankin suhattu menemään aamusta iltaan. En tiedä onko muut äidit huomanneet samaa, mutta yleensä sitä tarvitsee äitiyslomalla niitä auttavia käsiä juuri keskellä päivää, kun suurinosa ihmisistä on niissä oikeissa töissä. 


Minun vanhempani ovat vielä työelämässä, joten viikolla he eivät yleensä pysty auttamaan mikäli avun tarve osuu päiväsaikaan. 

Felixin Famu ja Vaari taas ovat suurimman osan ajasta yli 400km ajomatkan päässä ja Ukilla sama homma.

Olin kuukausia sitten varannut ajan Teemulle kampaajalle torstaille aamu 10! Tuore mutsi ei tajunnut, että lapsi oppii liikkumaan ja 10kk ikäisenä ehtii parissa tunnissa tuhoamaan koko kampaamon. En millään kuitenkaan halunnut perua aikaani. Ja siinä se taas oli. Auttava käsi a.k.a  SISKO! 
Pakattiin aamulla lapset autoon ja lähdettiin ajamaan keskustaan. Kuin tilauksesta minit nukahti 10min ennen kampaamoa takapenkille. Minä ja siskon esikoinen hypättiin kyydistä ja päästiin laittamaan tukat kuosiin. Siskoni ajelutti sillävälin vauveleita pitkin Helsinkiä. 😂


Tiistaina vietettiin aurinkoinen päivä siskoni takapihalla. Siskoni oli myös kultainen ja ruokki meidät. Tuolta ajeltiinkin suoraan hakemaan ystäväni töistä ja ajettiin heille kotiin. Ystäväni ja hänen miehensä olivat grillanneet ja tehneet salaattia. Siinä minä pistelin ruokaa napaan kun ystäväni perhe viihdytti lastani. 💗


Keskiviikko aamuna lähdettiin kaveripariskunnan kanssa läheiselle urheilupuistolle. Heidän tyttärensä on 4kk ikäinen. Minä ja kaverini Piia tehtiin crossfit tyyppinen treeni. Sillä välin Piian mies Julle viihdytti lapsia. Treenin jälkeen sain käydä heidän luonaan suihkussa kun Feffe nukkui. He tarjosivat mammalle myös herkullisen lounaan. Mieheni voi siis olla aivan huoletta myös tulevilla työmatkoillaan. Kyllä tästä kaksikosta pidetään hyvää huolta myös isin ollessa reissussa! 


Onko muilla yhtä hyvä tukiverkko ympärillä? 

Ps. Meillä on opittu kävelemään!!!

Loppuviikosta postausta miten mamma on reenannut isin ollessa pois! 💪🏼

Pitkä QT-oireyhtymä ja raskaus

Sydänsairaus ei paljon vaikuta minun elämääni. Syön puolikkaan sydämmen muotoisen pillerin joka aamu. Yritän joka päivä pitää huolta tarpeellisesta nesteytyksestä. Pyrin välttämään lääkityksiä jotka pidentävät sydämmen QT-aikaa. Siinäpä se melkein on.

Tulevalla lapsellamme on 50% mahdollisuus periä tämä kyseinen sairaus josta kerrotaan sydänliiton sivuilla näin: ” Pitkä QT -oireyhtymä voi aiheuttaa äkillisen tajunnanmenetyksen tai äkkikuoleman.”

Holter laite jolla seurataan sydäntä :)
Holter laite jolla seurataan sydäntä 🙂

En silti elä pelossa asian suhteen. Olen itse oppinut hyvin elämään sairauden kanssa näiden 5 vuoden aikana jolloin olen sairaudestani tiennyt. Luulen että asia on vielä helpompi käsitellä jos se todetaan jo lapsena.

Olen AINA saanut todella hyvää hoitoa Meilahdessa jossa on Suomen johtava kardiologinen poliklinikka sijaitsee.

Kätilöopistosta en valitettavasti voi sanoa samaa. Käytyämme Solsidan Oven luona (lue: sisätautilääläri) tuli minulle muutama päivä sen jälkeen iso kirjekuori ja lähete Geeniklinikalle. Samassa tuli isot sukuselvitys liput ja laput ilman sen tarkempia selityksiä. Minun lähisukuni on suhteellisen hyvin tutkittu ja tiedämme ketkä sairautta kantavat. Hulkmaisessa raivo tilassa otin seuraavana päivänä puhelimen käteeni ja yritin soitella Kättärille ja kysellä mitä hel**ttiä nämä paperit oikein ovat?! Puheluni yhdistettiin noin 15 kertaa paikasta toiseen. Kunnes jostakin paikasta sain tällaisen vastauksen.

Sinusta on pidetty kokousta ja todettu että sairautta ei vastasyntyneiltä enää tutkita verinäytteestä ja EKG:sta synnytyksessä koska näitä tuloksia ei pidetä niin luotettavina. Excuse me?! Minusta on kokoustettu?! Tällaisesta asiasta olisi tietysti itsekin mukava tietää. ”Ai etkö itse tiennyt asiasta, sisätautilääkärin olisi kyllä pitänyt asiasta sanoa.”

Suomessa on Heikki Swan niminen kardiologi joka on tämän sairauden guru suomessa. Onneksi eksyin hänen tekemilleen nettisivuille johon hän on tarkasti kirjannut tietoja sairauden tutkimisesta ja sivuilta löytyy muun muassa päivittyvä lista kielletyistä lääkeaineista.

Laitoin Swanille sähköpostia ja kysyin hänen mielipidettään vauvan tutkimisesta. Vastaus tuli vuorokauden sisään. Ohjeet olivat ihan samat kuin tuolla hänen sivustollaan. Vastasyntyneellä verinäyte napanuorasta ja EKG.

Vielä enemmän tuohtuneena soitin TAAS kättärille ja kerroin mitä Swan oli minulla vastannut. Sain nopean vastauksen. Ota ohjeet ensi kerralla mukaan ja sitten toimitaan niinkuin ohjeissa sanotaan.

Laitoin myös sydänliiton Pitkä QT tukihenkilölle sähköpostia ja kysyin asiaa. Sama vastaus täältäkin. Nainen palasi vielä tänään asiaan ja kertoi että yksi syy saattaa myös olla raha. Tutkimus maksaa. No veroja meidän kahden perhe maksaa tälle valtiolle ihan riittävästi. Katsotaan nyt mitä niillä rahoilla saa vastineeksi.

Olen niin kiitollinen että auttavia ihmisiä vielä löytyy, jotka jaksavat paneutua tuntemattoman ihmisen auttamiseen. Olen nyt itse näiden auttavien ihmisten ohjeilla tilaillut tarvittavia lomakkeita ja ohjeita jotta Kättärillä olisi mahdollisimman helppo toimia. Enempää en itse pysty tekemään. Sydänliiton nainen laittoi vielä viimeiseen viestiin näin.

”Olet kyllä mahtava äiti jo tässä vaiheessa.”

Tästä se lähtee, sitä huolehtii jo ennenkuin kaveri on vielä edes sylissä. 🙂 ❤

Ps. Kilpirauhas arvot oli lääkärin kirjeen mukaan normaalit. En tosin saanut taaskaan tietää mitkä ne arvot oli. Jospa neuvolatäti huomenna kertoisi.